Young Girl, Don't Cry

Mulla on ollut samalla huono, mutta samalla niin älyttömän hyvä päivä. Hyvä siksi, että oon oikeasti tajunnut, että mun täytyy syödä, ja että sen takia panikoiminen on turhaa. Mä saan syödä niinkuin haluan täällä. Ei mua kukaan ammu vaikka sanonkin, että ei, en halua tuota koska se on vain jauhoa ja voita, otan mielummin tätä. Mutta jotenkin musta tuntuu että lihoan vain siitä ajatuksesta, että söisin normaalisti. Tai normaalimmin. Tänään kuitenkin söin vajaa sata kaloria enemmän kuin eilen. Eihän se nyt ole liian paha. Kalorimäärä jäi 348 miinukselle rajasta.

Sanoin suoraan poikaystävälle, että jätän automaattisesti pois kaikki, missä on liikaa kaloreita, liikaa hiilareita, liikaa rasvaa, liikaa sokereita. Hän suostui mukisematta, vaikka silti hän yrittää tuputtaa minulle vaaleaa leipää sulatejuustolla, ja ihme sokerilitkujaan. Kompromissiksi kävimme ihanassa tuoreisiin vihanneksiin ja hedelmiin erikoistuneessa kaupassa hakemassa juuri noita hedelmiä, ja minä maksoin. Ei todellakaan ollut suuri hinta siitä, että saan skipata tiramisu/pulla/suklaakakku/creme brulee tyyppiset jälkkärit, ja ottaa tilalle sen omenan. Ah, tätä vapauden tunnetta. Tiedän, että ei mun syömisiä sitten Suomessakaan niin pahasti vahdita. Meillä kaikki syö vähän eri aikoihin, ja voin vaikka tehdä muille päiväruuan, ja sanoa että söin jo aiemmin jotakin. Näin isänikään ei saa raivokohtauksia siitä, kuinka kaikki syövät eri ruokia, ja kuinka hänen ei kannata ostaa kotiin mitään, menkööt kaikki mäkkäriin. Eikä meillä sitä paitsi ole päivisin Suomessa ketään kotona. Paitsi koira. Mutta sitä ei lasketa. 

Mä oon myös jumpannut tänään ihan hulluna. Tai no hulluna ja hulluna. Mutta kuitenkin, melko paljon. Tein kaksi kertaa puffien blogista bongaamani 10 Minute Cardio Kickboxing Workoutin mikä oli loppujen lopuksi aika mukava! Ei liian rankka, mutta ei todellakaan mikään liian löysäily ja sitten noita perus lihaskuntoja. Silti tuntuu ettei se riitä. Haluan tehdä lisää, mutta ei mulla riitä yksinoloaika. Argh. Siksi myös odotan sitä, että pääsen kotiin. Voin kävellä koiran kanssa mielin määrin, ja tehdä lihaskuntoa kun en ole kävelemässä. Ja kävellä kavereiden luo. Ah, miten ihanalta tuo kuulostaa. Ja toivon mukaan saan myös joulun ajaksi töitä äitini työpaikalta. Äitini kertoi, että normaalisti hän kävelee päivän aikana sen vähintään kahdeksan kilometriä työpaikallaan. Voi luoja, toivon että minäkin saisin. Vielä 28 päivää...

Kalorit tänään: 552kcal (-348kcal HSGD-rajasta)