Mood Swings

Serious mood swings. Ihan koko ajan. Tänään aamulla heräsin ja olin aivan saakelin onnellinen kaikesta. Lähes kaikesta, peilistä tuntui katsovan vastaan lihava monsteri. Näky ei tosiaankaan miellyttänyt koko päivänä. Muutama tunti myöhemmin itkin koti-ikävää ja ahdistusta, kun ei oikeen mihinkään pääse pakoon. Minulla ei ole täällä kuin yksi tuttu joka on itsekin koulussa, joten en häntäkään voi nähdä. Poikaystävä sanoi ymmärtävänsä miltä minusta tuntuu. Aluksi epäilin tätä suuresti, mutta kun hän sanoi että olen vähän niinkuin vankilassa täällä, aloin itkemään enemmän kuin ennen vaan sitä kuinka oikeassa hän on. En pääse oikeen mihinkään, vähän niinkuin "lomille" tunniksi tai pariksi kerrallaan. En saa tavata tai puhua ystävilleni tai perheelleni kun vaan sillon, kun he ja minä olemme samaan aikaan koneella. En pysty oikeen tekemään mitään muutakaan, mitä kotona tekisin, koska täällä ei vaan ole siihen mahollisuutta. No, siitä sitten muutama tunti, ja olin taas onneni kukkuloilla. Ja sitten taas tuli saakelinmoinen läskiahdistus, ja itku oli lähellä. Ja sitten taas iloisuutta. Ja sitten itku, koska söin illallisella liikaa kaalia. Voitteko kuvitella? Oksensin sitten lähes koko illallisen ulos, ja olo oli taas hetken parempi. Nyt taas ahdistaa, koska oikean reiden sivussa on järjetön rasvapahkura, jota en saa pois millään. Vittu tätä ärsyttävää persoonaani.

Mulla on ihan järjetön ikävä kotiin. Perhettä, ystäviä, meidän koiraa. Voi elämä. Ja sain työtarjouksen! Jihuu, juuri kun olin päättänyt, että jos poikaystävä saa täältä työn, ja minä en, niin lähden kotona edes käymään. No, nytten minä olen saamassa työn, ja poikaystävä ei. Olen mä tosi tyytyväinen, tottakai, mutta kun olin jo melko valmis lähtemään kotiin edes viikoksi. Tai pariksi, että olisin voinut suorittaa ajokorttini loppuun. Olen täällä tajunnut, että vaikken pysty puhumaan henkisistä ja fyysisistä ongelmistani ystävilleni, en mä pärjää ilman niitä. Joka kerta kun saan puhua heille alan melkeen itkemään onnesta. Sama juttu pikkuveljen ja äidin kanssa. Vaikka kotona tuntuu että pää räjähtää niiden jutuista, niin nyt olen vaan onnellinen että saan kuunnella niitä tyhmiä ja rasittavia juttuja. Ai kamala tätä miten tajuaa miten joitain asioita vaan arvostaa. 

Mulla oli aamupaino tänään ihan sama kuin eilen, 56kg. Mutta eiliset kalorit olivat noin 800kcal:n luokkaa, ja tänään 660kcal. Noin. Luultavasti enemmän. Tai vähemmän. En mä oikeen tiiä, oon yrittäny arvioida parhaani mukaan, kun en mä täällä oikeen kehtaa alkaa punnitsemaan kaikkea mitä syön, ja sitten siitä laskemaan kaloreita. Mutta yli tonnin en ole mennyt, en ollenkaan. Ja siksi olen välillä ylpeä itsestäni. 

Tsemppiä teille ihan sikana!:) 

EDIT// Ainiin! Aloin tänään nauramaan ääneen, kun poikaystävä löysi jonkun ranskalaisen sivuston painosta ja syömisestä yms. No, tällä sivustolla sanottiin, että ihannepaino ikäselleni ja pituselleni naiselle olisi 57kg. Juu, itsehän painoin tuon tasan 57kg muutama päivä sitten, painan oikeasti varmaan vieläkin, ja minun tapauksessani tuo on/56g vieläkin on hyllyvää läskiä. Ihannepaino my ass, ihan oikeesti. Kyllä se varmaan olisi jos olisi kiinteä ja paino koostuisi lihaksista, ei läskistä.