Joo, toinen postaus kuuden tunnin sisään.
Lupaan, en postaa enään tänään! ;) Muttakun nyt tuntuu melko hyvältä. Aamulla en siis syönyt mitään, join vaan teetä yhden
ison kupillisen. Lounaaksi söin yhden kokonaisen Reissumiehen, jonka päälle paistoin kolme kananmunan valkuaista. Poikaystävä olisi halunnut tehdä minullekin samaa kuin itselleen: letun, jonka sisälle paistetaan kananmuna ja laitetaan kahdenlaista juustoa. No, onhan se sanomattakin selvää että ahdistushan tuossa nousi. Sanoin ihan suoraan, että jos syön tuon, niin oloni on loppupäivän ja varmaan vielä huomennakin kamala, ja hän on se joka sitä kitinää kuuntelee. Poikaystävä sitten luovutti lähes heti, ja minä sain tehdä oman lounaani. Jouduin kuitenkin maistamaan poikaystävän lounaasta. Otin haarukallisen, ja oloni oli järkyttävä. Okei, ei tuossa ollut
mitään väärää. Ei todellakaan, tiedän sen, mutta silti tuntui aivan kamalalta luuserilta. Nyt mulla on taas nälkä. Poikaystävä söi juuri toisen letun, nutellalla tällä kertaa.
Okei, poikaystävälle tuo oli ehkä neljäs lettu tänään. Hemmetti, hän pystyy syödä ihan mitä haluaa lihoamatta, ja jostain syystä luulee, että sama juttu pätee minuun. Hell no, kumpa pätisikin! En itse halunnut syödä mitään, vaan juon taas teetä. Pitkästä aikaa nälkä tuntuu
hyvältä. Siis oikeasti hyvältä.
Vannotin poikaystävällä, että illalliseksi syödään vihanneksia.
"Okay, and bread with cheese. And the vegetables with a dip or a dressing." Siihen päädyttiin. Voinhan mä tietenkin skipata sen dipin ja kastikkeen. Ja leipääkään mun ei tartte syödä, mutta tiedän että syön sitä kuitenkin. Mutta asetin rajan, että kaksi viipaletta korkeintaan. Tapenadea ei ohutta kerrosta enempää. Tässä mä meinaan pysyä, on meinaan ollut sellanen morkkis nyt parina aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti