I'm Doing IT Again

Otsikolla viittaan oksenteluun. Raja tulee helpommin vastaan, ja ahdistuneena löydänkin itseni halailemasta posliinikuningatarta. Mielummin olisin syömättä, ei menisi rahat vaan hukkaan.

All the things I'd do for these legs...

Mulla on jäänyt taas vähän tää kirjottelu, mutta nyt on syynä ollut ihan kiireet, ei häpeä! Vaikka okei sitäkin mun kuuluis tuntea, mutta en oo vaan uupumukselta jaksanut. On ollut pääsykokeita ja töitä, joiden takia olen oikeasti aivan sekaisin. Aamulla herätys ennen kuutta, töiden jälkeen kotiin pänttäämään. Elämän kevät, onneksi nyt ei oo enään kun tuo työpuoli! 

Eilisen ruuat: 100g hedelmiä ja tortilla tuorejuustolla, kanalla ja kurkulla. That's it. Tuntuu aivan älyttömän hyvältä, että pystyin tuohon! Okei asiaan varmaankin vaikuttaa vaaniva flunssa/pusutauti ja ruokahalunpuute, mutta ajattelen että se on vaan hyvä asia. Ei tule todellakaan syötyä liikaa, ja pärjään pienellä ruualla vaikka mulla onkin tässä nyt reilu kahden viikon työputki.

Oon nyt asunut siis kolmisen viikkoa tässä asunnossa, ja mulla on koko tuon ajan ollut ihan kamala koirakuume. Meillä on vanhempien luona vajaa kahden vuoden ikäinen karvakasa, ja oon ikävöinyt sitä hirveesti. Olisi upeeta jos mulla olisi täällä hoidettavana joku pienen pieni kaveri. Joo, miksen hanki sellaista? Ei mulla ole siihen nyt vielä varaa, ja tuo mun työmatka on oikeasti reilun tunnin mittainen, joten koira joutuisi olemaan yksin täällä enemmän kuin minun kanssani. Hankalaa. No, ehkä vielä joskus. Tämän koirakuumeen lisäksi mulla on vauvakuume, kiitos kolmen kuukauden ikäisen serkkuvauvani, mutta ei todellakaan moneen moneen vuoteen tule pikkuihmistä mun elämään sillä tasolla. Lapsiparka mitä joutuisi kestämään.

Kauheeta liirumlaarumia tääki postaus ollu, ja älyttömän lyhytkin :D Ei mulla aivot vielä oikeen toimi, mutta kyllä se tästä! Toivonmukaan.

Ai joo, ehkä voisin vielä sanoa sen, että oon alkanut miettimään sitä ranskan exää... Mikä mua vaivaa? Apua, mene pois mun päästä.

Where To Start

Ihan nyt aluksi, anteeksi ihan kamalasti että oon ollut poissa tän pari kuukautta. Syynä siihen on ollut ihan puhtaasti itseinho ja häpeä. Olen lihonnut ihan kamalasti. Not even kidding, oon melkeen yhtä lihava kun sillon kuin lähdin Ranskaan. Joten sen takia en ole halunnut edes kirjautua tänne, lukea muiden tekstejä ja muka yrittää kommentoida niihin jotain tekopyhänä. Tsempata muita kun en samalla usko itseeni, ihan niinkuin osaisin auttaa muitakaan.

Postauksia on nyt niin pirun monta, etten oikeastaan tiedä mistä aloittaa lukeminen:D Kyllä mä sen kohta jostain saan aloitettua. Mutta tässä on nyt muutamassa kuukaudessa tapahtunut aiiiika paljon kaikennäköstä!

Elikkä: ihan aluksi, oon löytänyt itelleni ukkelin ihan kaveripiiristä. Tai no vähän kauemmasta kaveripiiristä, mutta kuitenkin, tuttu ihminen. Hän ei kuitenkaan ole mikään unelmaprinssi, mutta kuitenkin, ollaan niin samanlaisia joissain asioissa, että se jotenkin tasapainottaa noita virheitä. Virheetkään eivät ole mitään kauheen merkittäviä, mutta ovat kuitenkin siinä. 
Minut siirrettiin edellisestä työpisteestä toiseen, uudempaan pisteeseen. Kyseiseen pisteeseen tarvittiin joku joka osaa alan asiat, ja koska minut sinne sitten haluttiin, tottakai olen imarreltu. Nyt minulle annetaan seitsemästä työntekijästä eniten työtunteja. Tuntuu hyvältä! Tuo työnmäärä myös tarkoittaa sitä, että ravaan ympäri työpaikkaani monta tuntia päivässä, ja en oikeastaan edes kerkeä syömään paljoa. Just joo, noin sanoin se muutama kuukausi taaksepäin, ja mitäs tapahtukaan... Ttu.
Suurin muutos mitä tässä on nyt tapahtunut on ollut muutto omaan asuntoon! Tai no, omaan vuokra-asuntoon, mutta silti! Asun itsekseni! Aivan huikeeta. Olen asunut tässä kämpässä reilu pari viikkoa, ja tuntuu pirun hyvältä. Tämä myös on tooooosi hyvä sauma mulle alkaa taas laihduttaa, nimittäin joka kerta kaupassa en oikein edes uskalla ostaa ruokaa. Tuntuu jotenki ylitsepääsemättömän vaikealta heittää sinne kärryyn tai koriin jotain raskasta ruokaa. Okei, ei sillä että edes kerkeisin syödä mitään kotona, koska työmatkoihin menee sen verran aikaa. Mutta minusta voisin käyttää rahani paljon paremmin kuin johonkin ruokaan, mikä loppujen lopuksi lentää pilaantuneena roskikseen. Saan kuitenkin syödä töissä joka päivä jotakin.
Niin, ja täytinhän mä tossa myös pyöreitä.

Mutta joo, yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas kirjoittelemaan niin usein kuin mahdollista. Nyt alan selaamaan noita miljoonaa postausta lävitse, jos edes osaan. Milloin blogger muuttui??? Raah.

Ainiin, minullahan ei ole vaakaa, joten en tosiaan tiedä paljon painan. Vanhempien luona en ole uskaltanut punnita itseäni. Veikkaan kuitenkin että olen aivan älyttömän painava, sillä rasvakerros on tosiaan kasvanut aivan jäätävän suureksi.

Sadas postaus

Joo, eli tämä on mun sadas postaus, niinkun otsikosta varmasti kaikki sen tajusi jo. Mulla ei oo oikeestaan motivaatiota yhtään mihinkään. Siitä lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä lähtien, kun feidaajapoika lopetti meidän "jutun", oon ollut ihan maassa. Joo, mä oon ollut mun kavereiden kanssa, mutta mun täytyy tsempata niin paljon etten olisi vaan ihan hiljaa masentuneena. En mä halua että kaverit pitää mua ihan heikkona, vaikka mä oon. Pelkästään heikko. En kestä olla yksin, haluan jonkun halaamaan ja pitämään sylissä. Vihaan tätä. Vihaan itseäni.

Oon myös syönyt aivan järjettömästi. Mä olen ihan hirveen turvonnut, mutta en sitten tiedä että johtuuko se tosta älyttömästä ahmimisesta vai menkoista, vai molemmista, mutta näky on aivan järkyttävä. Vaa'alle en voisi edes kuvitella meneväni.

Anteeksi, en todellakaan jaksa nyt kirjoittaa enempää. En vaan jaksa. Huomenna pitäisi herätä ennen kuutta, mutta en vaan halua nukahtaa yksin.

Ja ainiin! Ihan kun en muutenkin olisi tarpeeksi sekaisin ja aivan saakelin maassa, kaksi kaveripoikaani on alkanut käyttäytymään tosi, tosi oudosti mua kohtaan. Niinkun, enemmän kuin kavereita tavalla. Tiedän, ettei kumpikaan ole tosissaan, enkä todellakaan suhtaudu heihin niin kuin he olisivat, mutta mitä helvettiä?

Feidaajapoika lopetti tän sekoilun eilen. Oon siis satavarmasti yksin nyt. Tuntuu kamalalta, niinkuin aina. Jooko, edes kerrankin joku joka oikeasti voisi välittää ja haluaisi olla mun kanssa? Jooko?

Before It All Went Wrong

Muistaako joku, kun kirjotin blogiin Ranskassa ollessani näistä mun "mielenhäiriöistä"? Tai siis, olen taas huomannut noita samoja piirteitä. Mun mielialani saattaa heittää ihan 180 astetta tuosta noin. Harvemmin kyllä muualla kuin kotona, joten selitän itselleni noita heittelyitä sillä, että alan aina miettimään kaikkia astetta syvällisempiä asioita. Näin ollen tajuan juttuja, mitä en ehkä välttämättä haluaisi, ja mieliala tippuu lähes pohjalle. Samaten myöhemmin ajattelen uudestaan, ja kaikki onkin ihan ok ja tunnen itseni älyttömän vahvaksi. Enhän mä sano, että mulla olisi joku ihan vakavasti otettava häiriö mikä tarvitsisi hoitoa. Ei todellakaan. Mietin herätessäni miten onnekas olen, ja samalla aivan vitun typerä. Teillä joillain bloggareilla ei asiat oikeasti ole hyvin, ja minä valitan pienimmistäkin asioista. Mun pitäisi oppia olemaan kiitollinen ja tyytyväinen siitä, mitä mulla on ja mistä olen päässyt yli ja tervehtymään.

Mä siis olin aivan pohjalla kolme, neljä vuotta sitten. Olinhan mä vähän aina ollut hieman itsetuhoinen ja en niin iloinen kun muut kaverini, mutta ero ensirakkauden kanssa laukaisi kaiken. Vanhempani sanoivat, että se menee ohi kun pääsen yli kusipäisestä ex-poikaystävästä, mutta kun vuosi, puolitoista vuotta oli kulunut eikä muutosta näkynyt, huolestui äitini ihan tosissaan. Hän laittoi minut ensin koulun omalle psykologille, joka sitten sanoi että olisi ihan hyvä että käyn puhumassa "ammattitaitoisemmalle" auttajalle. En kenellekkään kertonut muuta kuin asioita ihan pinnalta, sillä olin alkanut häpeämään itseäni ja tekojani viiltely, itselleni mustelmien aiheuttaminen, raapiminen, itseni polttaminen suoristusraudalla niin paljon. Pikkuhiljaa silti nuo keskustelut ja äitini tuki auttoi minut tästä yli, ja loppujen lopuksi sain silmäni niin auki, ettei minulla olekaan kaikki ihan huonosti. Että tämä on vain itsestäni kiinni. En tietenkään sano, että kaikilla olisi tuo sama tilanne! En todellakaan. Mutta mulla se vaan ei sitten loppujen lopuksi oikeasti ollutkaan niin vakavaa.

Haha, tästä nyt tälläinen pieni avautuminen tai joku vastaava näiden parisuhdevalituspostausten keskelle :-D JA loppuun sugar&sweetin blogista tällänen jonkunlainen listasettihommeli!

Oletko koskaan... 

[ ] Pudonnut talon katolta? 
[x] Syönyt lääkkeitä, vaikka et ole ollut kipeä? 
[x] Pitänyt kädessäsi etanaa? 
[ ] Syönyt eläviä rapuja? 
[ ] Käynyt Afrikassa? 
[x] Omistanut yli 1000€? 
[x] Sammunut? 
[x] Polttanut tupakkaa? 
[x] Varastanut?
[ ] Ratsastanut kamelilla?
[x] Viillellyt tahallaan?
[ ] Ollut TV:ssä? 
[ ] Sytyttänyt tulitikun ja suihkuttanut siihen lakkaa niin, että se leimahtaa? 
[x] Syönyt sushia? 
[ ] Mennyt kännissä kouluun? 
[ ] Ollut leikkauksessa? 
[x] Saanut kokeesta nelosta? 
[x] Ottanut itsestäsi kaunista kuvaa? 
[x] Ottanut kaveristasi rumaa kuvaa? 
[ ] Jäänyt kiinni varastamisesta?
[x] Halunnut olla julkkis?
[/] Ollut masentunut? 
[ ] Sairastanut anoreksiaa? 
[x] Työntänyt sormet kurkkuun oksentaaksesi? 
[x] Ajanut pyörällä yli 50 km? 
[x] Lintsannut koulusta saadaksesi olla koneella? 
[x] Valvonut koko yön? 
[x] Pelännyt isääsi? 
[ ] Lähtenyt lentoon, koska on tuullut niin kovaa? 
[x] Inhonnut itseäsi? 
[ ] Ollut viikon pesemättä hampaita? 
[x] Itkenyt jouluaattona? 
[x] Naksautellut sormiasi? 
[x] Naksautellut varpaitasi? 
[ ] Laittanut itse lävistyksen?

The Ones That Killed Me, Yeah, You Heard It Too

Nyt en oikeesti voi sanoo muuta kun että What the actual fuck is happening? Ihan totta. Feidaajapoika on puhunut nyt pari päivää ihan ilosena mulle, esittäny vastakysymyksiä jne. Eilen hän vielä alkoi vihjailemaan jotain, että näemme liian vähän. Eihän se sitä suoraa sanonut, mutta kiertelevästi. Kuitenkin kun kysyin viikonlopunsuunnitelmia, nothing. Hän sanoi vain että meinaa ryypätä. Okei. Sitten kysyin jos he haluavat tulla meidän kanssa samaan baariin lauantaina, niin kuulemma hän ei tiedäkkään onko hän juomassa. No ahaa, selvä.

Lisää WTF asioita. Kolme mun miespuolista ystävää on joko alkanut flirttailemaan ihan älyttömästi mun kanssa, tai sitten sanonut miten hyvä pari olisin sen ystävän kanssa josta olen pitänyt nyt jo kauan aikaa. Ja kukaan heistä ei tiedä mitä toinen on sanonut. Mitä ihmettä tässä elämässä tapahtuu? Auttakaa! 

No anyway, syy miksi kirjotan nyt aamulla on se, että halusin edes jotain tekemistä etten menisi syömään aamiaista. Liikaa aamiaista. Mulla ei ole tänään töissä lounastaukoa, joten pääsen helposti viisi- ja puolituntisen päivän syömättä, ja siihen plus matkat. Yhteensä joku reilu seittemän tuntia. Kotona sitten kohtaan taas jäätävät haasteet, kun odotan muutaman tunnin kavereitani. Mutta yritän tosissaan olla ahmimatta. Olen aivan järkyttävä hylje, ja tästä ei tule hevon helvettiä. Ihan oikeasti.