Pissed

Juu, eilen sitten illallisella mättäsin menemään. Kaloreita tuli sen aterian aikana enemmän, kun koko päivänä yhteensä. Kalorimäärä jäi kuitenkin kokopäivän osalta alle kahdeksansadan, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Mä haluan lisätä niiden kalorien määrää, mutta en illallisella. Lounaalla mielummin. Nyt kyllä sydän pamppailee sen verran, kun tuolla on noita perunoita kiehumassa, että mitäs nyt tehdään. Poikaystävän äiti uskoo tosissaan, ettei perunassa ole hiilareita paljoa, muttakun on siinä sitä tärkkelystä, ja ei oikein kuulu vähähiilariseen ruokavalioon. No, katsellaan. Vituttaa niin vitusti nyt, varsinkin poikaystävä. Hän käyttäytyy kuin mikäkin pikkulapsi vaan sen takia, että sanoin, että syy sille, miksi olen tälläinen bitch niin usein, on koska vietämme aikaa niin paljon yhdessä. Ja tämä on aina tätä samaa. Herätään aamulla, syödään aamupala, pestään hampaat yhdessä, hengataan huoneessa tai käydään kävelyllä, opiskelen tunnin tai kaksi ranskaa itsekseni, poikaystävä yrittää tunkea huoneeseen seuraamaan minua kun opiskelen ja nauramaan minulle, alamme riitelemään, lounas yhdessä, lähdemme kävelylle uudestaan yhdessä, tullaan takaisin, poikaystävä puhuu äidilleen, emme tee mitään, illallinen, nukkumaan. On niin pirun mielenkiintoista, vähemmästäkin pää sekoaa. Tätä tämä on ollut nyt reilu kuukauden. Ja tulee vielä olemaan toisen mokoman. Poikaystävä ei suostu ottamaan työtä ravintolasta, jossa työskenteli ennenkuin tulin tänne, koska "se on tylsää". Mielummin hän on kotona riitelemässä vuorotellen minun ja vanhempiensa kanssa.

Enkä edes saanut sitä helvetin työtä täksi illaksi. Uusi tarjous tuli lauantaille, katsotaan jos sekin viedään alta. Samalla tuo kotiinpaluu tuntuu olevan niin lähellä, mutta samalla niin kaukana. Liian kaukana. Onhan se ihan helvetisti liian kaukana. 26 päivää. Kolme viikkoa ja viisi päivää. Ei jumala auttakaa mua. Oonhan mä tosi onnellinen ja onnekas, että saan asua poikaystävän vanhempien luona täällä todella kauniissa kaupungissa, ja he pääosin elättävät minut, muttakun ei se riitä. Mä en ole onnellinen täällä. Mutta en mä voi särkeä poikaystävän sydäntä. En mä vaan voi, vaikka hän neljä viikkoa sitten särki minun. Ja monta kertaa aiemminkin. 

Jatkan tämän postauksen kirjoitusta nyt lounaan jälkeen. Meillä oli järjetön riita poikaystävän kanssa kaikesta mitä juuri tännekin kirjoitin. Mutta kaikki sitten loppui kuin seinään, kun molemmat alkoivat syömään. Söin kasviksia, poikaystävän äidin tekemää hummusta, vähäkalorisia crackerseja, banaanin ja jugurttijuttua 366 kalorin edestä, ja arvatkaa mitä. Ei edes ahdista! En tullut liian täyteen, vaan juuri sopivasti. Ei ole nälkä enään, ja tuntuu, että jaksan tänään myös paljon pidempään kuin eilen ilman minkäänlaista heikotusta. On se ihme, miten ravinnolla on tuollainen vaikutus ihmiseen. Tai no, minuun ainakin. Silti vituttaa, poikaystävä varsinkin, mutta en jaksa antaa sen häiritä. Mulla on tälle päivälle 550kcal jäljellä. Aion kyllä suorittaa tämän Healthy Skinny Girl Dietin loppuun kunnialla, mutta kuten jo muutaman kerran sanottu, aion muuttaa käsitystäni ruuan suhteen tässä samalla. Kalorimäärä ei vaan lisäänny liikaa. Lähdetään varmaan kohta kauppoihin pyörimään poikaystävän kanssa. Tai kävelylle. Pois tästä talosta kuitenkin. 

Olipas lievästi sanottuna sekava teksti. Sorge. 

Aamupaino: Veikkauksena 550kg

Eiliset kalorit: 779kcal (-121kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 450kcal (550kcal jäljellä)