Mä vaan haluan laihtua. Mua pelottaa ajatus, että kun menen kotiin, en ole tästä laihtunut enää ollenkaan. Haluan, että ystävät huomaavat laihtumiseni. Okei, olenhan mä jo viisi kiloa laihtunut siitä, kun kuusi viikkoa sitten lähdin, mutta ei se helvetti riitä. Haluan laihtua ainakin kolme kiloa lisää. Viisi olisi ihan unelma. Mun pitää vaan tästä lähtien tarkkailla syömisiäni entistä enemmän. Pyrkiä siihen, että syön vain kahdesti päivässä. Pastan, juuston, vaalean leivän, ja muut huonot ruuat jätän kokonaan pois. Vetoan poikaystävälle ja poikaystävän vanhemmille siihen, että nuo kyseiset ruuat aiheuttavat minulle jäätäviä vatsakipuja, ja sekoittavat elimistöni muutenkin. Punaisen lihan voisin taas jättää pois.
Siis mua suututtaa niin paljon. Tää tais olla mulle joku boosti tähän laihdutukseen taas. Haluan tuntea sen nälän kovempana kuin koskaan, haluan että päässäni sumenee enemmän kuin koskaan ennen, haluan tuntea tyhjyyden vatsassani, ja kuinka läskini sulavat pois. Poikaystävä lähtee kohta vanhempiensa asioille kaupunkiin. Siinä menee ainakin 45 minuuttia. Tämän ajan käytän jumppaamiseen. Ulkona sataa vettä kuin esterin sieltä-itsestään, ja lämpöä on ehkä juuri ja juuri +5 astetta, joten jään varmaankin sisälle. Jumppaan koko tuon ajan. Jos luovutan, olen maailmankaikkeuden suurin luuseri. Voisin tehdä tuon The 100 Workoutin. Koittaa, jos se on mistään kotoisin. Vittuuuuuuuuuuu. Samalla musta tuntuu että mulla on niin paljon voimaa tän laihdutuksen suhteen, mutta samalla musta tuntuu niin häviäjältä. En ole saanut painoa putoamaan kuin heilahduksien verran kahteen viikkoon. Saatana.
Mä haluan vaan olla laiha, onko se oikeasti niin paljon liikaa pyydetty?
Aamupaino: Se helvetin 56kg
Eiliset kalorit: 650kcal (-350kcal HSGD-rajasta)
Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal (600kcal jäljellä)
EDIT// Mun "terveet" elämäntavat vähän pelottaa mua. Söin lounaalla n.115 kcal, 96g kaurapuuroa ja toinen puoli reissumiehestä, ja se vaikuttaa ihan liian isolta. Poikaystävä meinaa tehdä tiramisua, ja tiedän että mua katotaan kun hullua jos en halua sitä. Mun on pakko pysyä vahvana, muuten pysyn samaisena sotanorsuna joka aina katsoo peilistä vastaan. Itse teen tänään taas illallisen. On paljon rauhoittavampaa tehdä ruoka itse, kun tietää tasan tarkkaan mitä siihen tulee, ja pystyy vaikuttamaan rasvaisuuteen. Onneksi poikaystävän äiti sanoi eilen että on todella iloinen siitä, että tykkään tehdä ruokaa. Hän ei itse jaksa, ja on ihana vain tulla valmiiseen ruokapöytään. Meinasin tehdä Undressed Skeleton -blogista vai mikä lie onkaan löytämääni vihannes-katkarapu -paistosta. Laskin, että jos teen ruokaa sen verran kuin ajattelin neljälle, kaloreita tulisi yhdelle annokselle n. 115kcal. Mikä olisi aivan mahtavaa. Poikaystävä söisi vanhempineen myös riisiä, mutta itse jätän sen välistä. Näin kalorini jäisivät tänään 230 kaloriin. Mutta tottakai söisin jotain muutakin painostuksesta illallisella, mutta en anna itseni syödä tänään enempää kuin 300kcal. Pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti