Mutta siis. Lounas oli taas niin järkyttävä kokemus! Hemmetti. Poikaystävän äiti teki munakasta yhden ison pannullisen. Halusin siitä vain tosi tosi pienen palan, ja päädyinkin yhdeksäsosaan. Poikaystävän äiti kysyi minulta, että enkö oikeasti ota enempää. Sanoin, että otan lisää jos jää nälkä. No, en ottanut. Kun lähdin pöydästä vessaan, kuulin poikaystävän äidin kysyvän jotain poikaystävältä minusta. Arvasin, että se liittyi syömiseeni. Miksen syönyt enempää? Olenko jollain dieetillä? Siinä ne kysymykset. Poikaystävä sanoi vain että joo. No mut hei, kiitti sikana! Onneksi kysymykset jäivät tuohon, eikä asiasta puhuttu enempää. Poikaystävä sanoi, että nyt asia on ihan ok, ja saan laihduttaa oman mielen mukaan. Ihana, vapauttava tunne, mutta samalla niin nöyryyttävä. Käytiin poikaystävän kanssa kaupassa, ja ostin ateriankorvikkeita, ja laihduttajan jotain tuotteita. Nämä siis sen varalta, jos illallisella tai lounaalla on jotain, mitä en halua syödä. Olisin tosiaan tarvinnut kyseisiä tuotteita tänään lounaalla. Munakas keltuaisilla, juustolla, rypsi- sekä oliiviöljyllä ei tosiaan ole mitään laihduttajan unelmaruokaa.
Illalliseksi kuulemma syödään kasviskeittoa. Hyvä niin, sillä lounaalla kalorimäärä nousi sinne neljään sataan. En meinaa syödä muuta, kun sitä keittoa, joten kalorit jäävät luultavasti sataan. Ainakin toivon niin. Tänäänhän on se 1100 kalorin päivä. Mulla on kylläkin enemmän tavoitteena saada mahdollisimman paljon miinusta tai no, tässä tapauksessa plussaa;) siihen kalorimäärään nähden. Toivon, että tänään jäisin ainakin sen 400 kaloria miinukselle. Olemme taas illalla lähdössä tapaamaan ryyppäämään poikaystävän kavereita. Ostin itselleni sokerittoman Redbullin, sekä cocis zero tölkit. En haluaisi juoda, mutta jos minut ahdetaan nurkkaan ja haukutaan tylsimykseksi jos en juo, niin voin edes vähän lantrata vodkaa noihin. Siinä säästäisin edes jonkun verran.
Multa myös vaadittiin niin paljon tahdonvoimaa siellä kaupassa, sekä matkalla kaupasta kotiin. Poikaystävä osti itselleen karkkipussin, ja voi elämä miten munkin olisi tehnyt mieli. Pysyin kuitenkin tyynenä, ja katsoin vierestä, kun poikaystävä valitsi mieleistään. Kotimatkalla hän sitten mässytti herkkujaan, ja tarjosi minulle. En ottanut. Ah. Olen varma, että illallisella tarvitsen taas tätä tahdonvoimaa, kun tarjotaan tiramisun jäämiä. En ota. En varmasti. Toivottavasti en. Ääh, wish me luck. No, ainakin valvotaan vähintään se kolme tuntia illallisen jälkeen, joten saa kaikki syöty ruoka sulaa rauhassa. Ja liikuttuakin tulee varmaan, jos lähdetään baariin. Pääsisin tanssimaan ihrat ja kalorit muualle.
JA VIELÄ! Meinasi iskeä pakokauhu ja paniikki, kun tajusin miten kaukana mutta silti niin lähellä olen tavoitepainostani. Onneksi mulla onkin tässä se reilu kaksi kuukautta aikaa, jouluun siis. Pudotettavaa on se viitisen kiloa. I will make it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti