30.10.2011

Miana's Revenge

Mun ei pitänyt kirjottaa ollenkaan tänään, koska häpeen itteeni niin älyttömästi, mutta poikaystävä nukkuu vielä, enkä halua mennä alakertaan yksin. Poikaystävän vanhemmat varmaan tuputtaisivat minulle kaiken maailman croisantteja ja suklaaleivoksia. Olin eilen töissä yhteentoista asti illalla, vahtimassa pientä lasta. No, lapsi nukkui koko sen ajan, kun olin siellä. Vanhemmat oli jättänyt mulle sipsejä, suolapähkinöitä, aamiaismysliä ja keksejä, sekä mehua. Olin ottanut itselleni kaksi light limua juuri tämän varalle. Ei, ei se toiminut. Eilen pitkästä aikaa söin noita herkkuja. En kuitenkaan kaikkea, mitä minulle oltiin jätetty, mutta liikaa kuitenkin. Kalorit jäivät tuhanteen eilisen jälkeen, eli silti miinukselle HSGD-rajasta.


Mä olin helvetti varautunut varta vasten tollaseen tilanteeseen! Mutta ei, mun itsekuri ei todellakaan ole sitä luokkaa, mitä sen luulin olevan. Siinä mussuttaessani ajattelin että ei tää yks ilta mua tapa, en mä tuu lihoomaan niitä kuutta kiloa takas mitkä oon jo pudottanut, mun on totutettava itteni herkkuihin ennenkun pääsen kotiin, söinhän mä ennenkin näin, eikä paino noussut eikä myöskään yllättäen pudonnut. No mutta, sitten tuon otsikon merkitys. Yhentoista jälkeen, kun lähdin töistä, mun vatsaa alkoi vääntämään aivan kamalasti. Ensin uskottelin, että se johtui vain ja ainoastaan menkoista, ja että ei mun tarvitse huolehtia, kyllä se menee ohi. Päästiin lähemmäs poikaystävän taloa, ja kipu yltyi. Juoksin muutaman minuutin, jotta pääsen nopeasti vessaan. Vatsani meni aivan sekaisin. Myöhemmin, kun olin vaihtamassa yöpukua päälleni, kipu saapui taas, ja juoksin vessaan. Tällä kertaa oksensin. Siis ilman yrittämättä. Lyyhistyin polvilleni posliinikuningattaren eteen, ja kumarsin kymmenisen minuuttia sitä. Tätä jatkui koko yön, ja vielä nyt aamullakin, ilman oksentelua kuitenkin. Tahdon uskotella itselleni, että Ana ja Mia kostavat minulle tyhmyyttäni tällä tavalla. Olisin mä saanut herkutella, mutta en vaan niin paljolla. Huh huh, miten luuserilta voi ihmisestä tuntua.


Se hyvä puoli tässä on, että sain herkut ulos melko helposti, ja nyt aamulla huomasin, ettei vatsani ole ollenkaan turvonnut. Ei yhtään. Vielä kun saisin tuon kevyen (toim. huom. ei-niin-kevyen) ihrakerroksen pois, voisin jopa olla laiha. Ah. Ja ainiin! Reiteni eivät kosketa ylhäältä enään. Eivät, vaikka seisoisin vain paikallani ilman minkäännäköisiä vippaskonsteja! Mutta on molemmissa jaloissa vielä ne ärsyttävät ihrapallerot, tai palaset, mitkä haluan sulattaa pois. Kyllä tämä tästä vielä!


Mä olen aivan sekaisin. En tiedä, käännetäänkö myös Ranskassa kelloja talviaikaan? :-D Kyllä kait ne käännetään, mutta en silti tiedä varmasti. Argh, onko kello täällä nyt 8:22 vai 9:22?!?!? Poikaystävä, herätys nyt.


Aamupaino: En edes uskalla veikata
Eiliset kalorit: 1000kcal (-100kcal HSGD-rajasta)
Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal (1100kcal tai 1150kcal jäljellä, I need to check this one)




1 kommentti:

  1. Samaa oon ihmetelly todella usein. Ihan niinku kaikki sanomiset aiemmista syömisistä menis ohi niiden korvien ja ne todisteita saadakseen pyrkii syöttämään vähintään ähkyyn. Prkl...

    Tsempit sulle myös! ♥ :)

    VastaaPoista