Misery Loves It's Company

Eilinen meni syömisten osalta ihan ok. Olishan ne voinut mennä tietenkin paremminkin. Olisin voinut olla syömättä paria kaapaisua tiramisuvaahdosta. Olisin voinut ottaa vähemmän jälkiruokaa illallisella. Olisin voinut jättää puolikkaan reissumiehen pois lounaalla. Mutta niin, eiliset kalorit jäivät sinne 385:n. Mikä on mulle tosi tyydyttävä, mutta niinkuin sanoin aina voin syödä vähemmän. Tästä viikonlopusta ja tulevasta viikosta tuleekin sitten vähän vaikeampaa tuon syömisen kannalta. Poikaystävän äiti, joka on opettaja, jäi nyt viikon lomalle. Miten mä en tajunnut, että myös Ranskassa voisi olla syyslomat?

Vaikka olen pystynyt välttelemään juustoja ja pastoja ja muita härpäkkeitä, mitä poikaystävä ja poikaystävän äiti ovat lounaakseen syöneet, ei todellakaan tarkoita sitä, että pystyisin sitä enään tekemään. Ei sen jälkeen, mitä eilen kävi. Istuimme ruokapöydässä, ja olin tehnyt todella vähärasvaisen katkarapuwokin. Olin sanonut poikaystävälle muutaman kerran, että en sitten ota riisiä vatsani takia, ja tiramisuakin otan vain vähän muodon vuoksi. Poikaystävä siis tietää syömisistäni, ja tietää, että jos syön mielestäni liikaa, olen ahdistuksissani ja muutenkin vaivaantunut kaikesta ties miten kauan. No, asetuimme illallispöytään, ja poikaystävän äiti alkoi tarjoilemaan riisiä. Sanoin, etten ota, kiitos vain. Poikaystävä sitten aloitti aivan järjettömän shown. 

"Why not? Are you sure? Why won't you have any rice? It's good for you!"

Tätä siis jatkui muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen myös poikaystävän isä yhtyi tähän kyselyyn. Mikset syö riisiä? Etkö pidä riisistä? Oletko nyt aivan varma? ARGH jos sanon kerran, että en halua, niin en sitten myöskään halua! Tämä oli aivan saakelin tyhmä väittely, ja poikaystävältä tosi tosi tosi inhottava teko. Hän tiesi etten halua, mutta ei silti luovuttanut. Otin lautaselleni pelkkää wokkia, ja sitäkin ehkä kuudenneksen siitä pienestä määrästä, minkä tein. Poikaystävän isä katsoi minua tietyllä katseella. En oikein tiedä, että mikä se katse oli, mutta ei todellakaan mikään hyvänlaatuinen katse. En välittänyt, vaan söin sen pienen määrän lautaseltani.

¨

Kaiken tämän jälkeen poikaystävä toi pöytään sen helvetillisen tiramisun. Olin siis jo aiemmin sanonut, että otan vain vähän. Ei. Poikaystävä lappoi lautaselleni aivan järjettömän kokoisen palan. Isomman kuin kenelläkään muulla. Tuijotin tiramisua, ja poikaystävääni vuoron perään. "What?" kysyi poikaystävä. En mä halua näin paljoa, kiitos vaan. Siirsin siitä yli puolet poikaystävän lautaselle, jonka jälkeen poikaystävän isä sanoi, että syön liian vähän. JES IHANAA, kiitos niin helvetisti poikaystävälle. Nyt hänen vanhempansa vahtivat mitä syön. Olen niin älyttömän vihainen, etten edes pysty puhumaan poikaystävälleni normaalisti. Meillä oli viime yönä kauhea riita tästä kaikesta. "I didn't remember that you said that!" Juu et toki, eihän siitä ollut kuin viisi minuuttia, kun sanoin että syön vain vähän.

Onneksi tiramisu on todella, todella helppoa oksentaa ulos. Paino oli vähemmän tänäaamuna kuin eilen. Onneksi. En halua sanoa sitä täällä, koska minusta tuntuu, että se vain kiroaisi sen. Huomenna paino olisikin taas tosi korkealla, vaikka söisin miten vähän tahansa. 

Aamupaino: Salainen ;)

Eiliset kalorit: 385kcal (-215kcal siitä 600kcal:sta, -565kcal 950kcal:sta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 90kcal (1010kcal jäljellä HSGD-rajaan)