Miana's Revenge

Mun ei pitänyt kirjottaa ollenkaan tänään, koska häpeen itteeni niin älyttömästi, mutta poikaystävä nukkuu vielä, enkä halua mennä alakertaan yksin. Poikaystävän vanhemmat varmaan tuputtaisivat minulle kaiken maailman croisantteja ja suklaaleivoksia. Olin eilen töissä yhteentoista asti illalla, vahtimassa pientä lasta. No, lapsi nukkui koko sen ajan, kun olin siellä. Vanhemmat oli jättänyt mulle sipsejä, suolapähkinöitä, aamiaismysliä ja keksejä, sekä mehua. Olin ottanut itselleni kaksi light limua juuri tämän varalle. Ei, ei se toiminut. Eilen pitkästä aikaa söin noita herkkuja. En kuitenkaan kaikkea, mitä minulle oltiin jätetty, mutta liikaa kuitenkin. Kalorit jäivät tuhanteen eilisen jälkeen, eli silti miinukselle HSGD-rajasta.

Mä olin helvetti varautunut varta vasten tollaseen tilanteeseen! Mutta ei, mun itsekuri ei todellakaan ole sitä luokkaa, mitä sen luulin olevan. Siinä mussuttaessani ajattelin että ei tää yks ilta mua tapa, en mä tuu lihoomaan niitä kuutta kiloa takas mitkä oon jo pudottanut, mun on totutettava itteni herkkuihin ennenkun pääsen kotiin, söinhän mä ennenkin näin, eikä paino noussut eikä myöskään yllättäen pudonnut. No mutta, sitten tuon otsikon merkitys. Yhentoista jälkeen, kun lähdin töistä, mun vatsaa alkoi vääntämään aivan kamalasti. Ensin uskottelin, että se johtui vain ja ainoastaan menkoista, ja että ei mun tarvitse huolehtia, kyllä se menee ohi. Päästiin lähemmäs poikaystävän taloa, ja kipu yltyi. Juoksin muutaman minuutin, jotta pääsen nopeasti vessaan. Vatsani meni aivan sekaisin. Myöhemmin, kun olin vaihtamassa yöpukua päälleni, kipu saapui taas, ja juoksin vessaan. Tällä kertaa oksensin. Siis ilman yrittämättä. Lyyhistyin polvilleni posliinikuningattaren eteen, ja kumarsin kymmenisen minuuttia sitä. Tätä jatkui koko yön, ja vielä nyt aamullakin, ilman oksentelua kuitenkin. Tahdon uskotella itselleni, että Ana ja Mia kostavat minulle tyhmyyttäni tällä tavalla. Olisin mä saanut herkutella, mutta en vaan niin paljolla. Huh huh, miten luuserilta voi ihmisestä tuntua.

Se hyvä puoli tässä on, että sain herkut ulos melko helposti, ja nyt aamulla huomasin, ettei vatsani ole ollenkaan turvonnut. Ei yhtään. Vielä kun saisin tuon kevyen (toim. huom. ei-niin-kevyen) ihrakerroksen pois, voisin jopa olla laiha. Ah. Ja ainiin! Reiteni eivät kosketa ylhäältä enään. Eivät, vaikka seisoisin vain paikallani ilman minkäännäköisiä vippaskonsteja! Mutta on molemmissa jaloissa vielä ne ärsyttävät ihrapallerot, tai palaset, mitkä haluan sulattaa pois. Kyllä tämä tästä vielä!

Mä olen aivan sekaisin. En tiedä, käännetäänkö myös Ranskassa kelloja talviaikaan? :-D Kyllä kait ne käännetään, mutta en silti tiedä varmasti. Argh, onko kello täällä nyt 8:22 vai 9:22?!?!? Poikaystävä, herätys nyt.

Aamupaino: En edes uskalla veikata

Eiliset kalorit: 1000kcal (-100kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal (1100kcal tai 1150kcal jäljellä, I need to check this one)

Please Let Me Be

Let the pushing begin. Poikaystävän äiti tekee jotain omenapiirakkaa tai vastaavaa keittiössä. Innolla odotan lounasta, kun saa taas kerran taistella itsensä irti rasvapommeista. Siinä luultavasti onnistumatta. Suututtaa jo valmiiksi.

Ai niin, ja menkat alkoivat jo nyt. Yksi e-pilleri-vapaa ilta, ja menkat alkavat. Nyt ei oo kaikki täysin ok. 

Aamupaino: Veikkaus lähempänä tuhatta kiloa

Kalorit tänään tähän mennessä: 61kcal (1039kcal jäljellä HSGD-rajan maksimiin)

Pull Me Down Again

En mä voi jäädä alakertaan muiden seuraksi. En, kun jopa poikaystävän isä, joka ei ole kotona kuin iltaisin, sano että en syö tarpeeksi. En mä halua että ne alkaa tuputtamaan mulle enemmän ruokaa. Syön nyt jo enemmän kuin haluaisin. Enemmän kuin edes pystyisin ilman että oksentaisin ihan refleksistä. Pelkään jo valmiiksi tulevaa viikonloppua. Huomista lounasta varsinkin. Apua.  Mulla on sääntö: illallisen kalorit on oltava vähemmän kuin lounaan, ja lounaan kalorit eivät saa olla korkeemmalla kuin 500kcal, mielellään alle 400kcal. En mä vielä voi syödä suurempia kalorimääriä, en mä ole valmis siihen.

Plainy, you don't eat enough.

Voi kyllähän mä syön, ihan tarpeeksi.

No, you really don't.

Juurihan mä söin endiivisalaattia, neljä crackeria, mandariinin ja oliiveja.

We ate soup with pasta too, but you didn't want any. You should, you will be too tired tomorrow.

Ei mun tarvii vielä tankata huomista varten.. Mä olen täynnä. Ai okei, et kuule enää. Mä syön tarpeeksi! 

Kalorit tänään: 644kcal (-306kcal HSGD-rajasta)

She's All Laid Up In Bed With a Broken Heart

Raah, ja vitutus senkuin jatkuu. Mulla tulee joka ilta ihan älyttömän hyvä mieli, kun saan puhua äitini kanssa. Hän tietää tasan tarkkaan, miten saada minut hyvälle tuulelle, ja hetkeksi tuntemaan, että jaksan kyllä odottaa sen 25 päivää. Sitten tulee aamu, ja ellei jo illalla, viimeistään tähän aikaan poikaystävä osaa sitten rikkoa kaiken hyvän mielen sisälläni. Hän on ainut maailmassa, joka saa minut tuntemaan itseni niin turhaksi. Siltä, ettei minulla ole mitään virkaa täällä tai missään muualla. Että olen vain tiellä, käytän kaiken tilan. Kaiken tilan sillä, että olen liian iso. Poikaystävä haluaa minun syövän normaalisti, mutta kun eilen söin puolikkaan palan poikaystävän äidin tarjoamasta mantelisuklaasta, hän katsoi minua kuin olisin maailman inhottavin ja samalla naurettavin otus. Äsken hän haastoi riitaa Facebookissa Voitteko kuvitella? Herra istuu viereisessä huoneessa, mutta Facebookissa pitää alkaa riitelemään. siitä, kuinka en halua syödä lohta. Haluaisinhan mä, muttakun poikaystävä ja poikaystävän äiti paistavat lohen oliiviöljyssä, ja sen jälkeen vielä voissa. Puolikas suklaapalakin sai poikaystävässä inhon aikaan, niin mikäs juttu tämä sitten on?

Huomenna pääsen illaksi pois täältä, kun sain sen työn. Eihän se kestä kuin kolme tuntia, mutta saan ainakin jotain muuta ajateltavaa. Poikaystävä sai kaksi viikkoa kestävän työn, ei kuitenkaan jokapäiväistä, vaan 4+3 päivää, mutta on se parempi kuin ei mitään. Saan olla nuo päivät aivan yksin. Ihanaa. Sitten onkin enään viikko kotiinpaluuseen. I will survive. Ehkä meidän parisuhdekin muuttuu paremmaksi kun saadaan vähän taukoa tähän 24/7 yhdessäoloon. 

Olen kuunnellut nyt tuon The Scriptin For The First Time -videon alun muutamaan kertaan. Ja joka kerta purskahdan uuteen itkuun. Kerron joka ilta äidilleni, ettei saa ikävöidä liikaa, ja että kyllä mä täältä tulen kotiin. Nopeammin kun kukaan siellä edes huomaa, jos ikävöi liikaa menee aika hitaammin. Mutta mun pitäisi kertoa tuota itselleni ennemmin kuin hänelle. Tiedän, että se vain pahentaa asioita, kun ajattelen miten hyvin kaikki on kun pääsen kotiin, ja miten paljon minulla on kaikkia ikävä. Aika menee paljon, paljon hitaampaa. Typerä minä, ei mun pitäisi valittaa. Oma valintahan tämä oli, että tänne lähdin. Ja että odotan vielä sen reilu kuukauden mikä siis oli se aika lentolippujen ostamisesta marraskuun loppuun ennenkuin palaan. Tyhmästä mielestä kärsii koko ihminen, vai miten se meni?

She's all laid up in bed with a broken heart
While I'm drinking Jack all alone in my local bar and we don't know how
How we got into this mad situation, only doing things out of frustration
Trying to make it work, but, man, these times are hard

She needs me now but I can't seem to find the time
I got a new job now on the unemployment line and we don't know how
How we got into this mess, is it God's test? Someone help us 'cause we're doing our best
Trying to make things work, but, man, these times are hard

But we're gonna stop by drinking our cheap bottles of wine
Sit talking up all night, saying things we haven't for a while, a while, yeah
We're smiling but we're close to tears, even after all these years
We just now got the feeling that we're meeting for the first time

She's in line at the dole with her head held high
While I just lost my job but didn't lose my pride, and we both now how
How we're going to make it work when it hurts, when you pick yourself up you get kicked to the dirt
Tryin' to make it work, but, man, these times are hard

But we're gonna start by drinking our cheap bottles of wine
Sit talking up all night, doing things we haven't for a while, a while, yeah
We're smiling but we're close to tears, even after all these years
We just now got the feeling that we're meeting for the first time

Drinking our cheap bottles of wine
Sit talking up all night, saying things we haven't for a while, a while, yeah
We're smiling but we're close to tears, even after all these years
We just now got the feeling that we're meeting for the first time

For the first time
Oh, for the first time
Yeah, for the first time
We just now got the feeling that we're meeting for the first time

Oh, these times are hard, yeah, they're making us crazy
Don't give up on me, baby
Oh, these times are hard, yeah, they're making us crazy
Don't give up on me, baby
Oh, these times are hard, yeah, they're making us crazy
Don't give up on me, baby
Oh, these times are hard, yeah, they're making us crazy
Don't give up on me, baby

Aamupaino: Veikkaus 630kg

Eiliset kalorit: 749kcal (-251kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 421kcal (529kcal jäljellä)

Pissed

Juu, eilen sitten illallisella mättäsin menemään. Kaloreita tuli sen aterian aikana enemmän, kun koko päivänä yhteensä. Kalorimäärä jäi kuitenkin kokopäivän osalta alle kahdeksansadan, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Mä haluan lisätä niiden kalorien määrää, mutta en illallisella. Lounaalla mielummin. Nyt kyllä sydän pamppailee sen verran, kun tuolla on noita perunoita kiehumassa, että mitäs nyt tehdään. Poikaystävän äiti uskoo tosissaan, ettei perunassa ole hiilareita paljoa, muttakun on siinä sitä tärkkelystä, ja ei oikein kuulu vähähiilariseen ruokavalioon. No, katsellaan. Vituttaa niin vitusti nyt, varsinkin poikaystävä. Hän käyttäytyy kuin mikäkin pikkulapsi vaan sen takia, että sanoin, että syy sille, miksi olen tälläinen bitch niin usein, on koska vietämme aikaa niin paljon yhdessä. Ja tämä on aina tätä samaa. Herätään aamulla, syödään aamupala, pestään hampaat yhdessä, hengataan huoneessa tai käydään kävelyllä, opiskelen tunnin tai kaksi ranskaa itsekseni, poikaystävä yrittää tunkea huoneeseen seuraamaan minua kun opiskelen ja nauramaan minulle, alamme riitelemään, lounas yhdessä, lähdemme kävelylle uudestaan yhdessä, tullaan takaisin, poikaystävä puhuu äidilleen, emme tee mitään, illallinen, nukkumaan. On niin pirun mielenkiintoista, vähemmästäkin pää sekoaa. Tätä tämä on ollut nyt reilu kuukauden. Ja tulee vielä olemaan toisen mokoman. Poikaystävä ei suostu ottamaan työtä ravintolasta, jossa työskenteli ennenkuin tulin tänne, koska "se on tylsää". Mielummin hän on kotona riitelemässä vuorotellen minun ja vanhempiensa kanssa.

Enkä edes saanut sitä helvetin työtä täksi illaksi. Uusi tarjous tuli lauantaille, katsotaan jos sekin viedään alta. Samalla tuo kotiinpaluu tuntuu olevan niin lähellä, mutta samalla niin kaukana. Liian kaukana. Onhan se ihan helvetisti liian kaukana. 26 päivää. Kolme viikkoa ja viisi päivää. Ei jumala auttakaa mua. Oonhan mä tosi onnellinen ja onnekas, että saan asua poikaystävän vanhempien luona täällä todella kauniissa kaupungissa, ja he pääosin elättävät minut, muttakun ei se riitä. Mä en ole onnellinen täällä. Mutta en mä voi särkeä poikaystävän sydäntä. En mä vaan voi, vaikka hän neljä viikkoa sitten särki minun. Ja monta kertaa aiemminkin. 

Jatkan tämän postauksen kirjoitusta nyt lounaan jälkeen. Meillä oli järjetön riita poikaystävän kanssa kaikesta mitä juuri tännekin kirjoitin. Mutta kaikki sitten loppui kuin seinään, kun molemmat alkoivat syömään. Söin kasviksia, poikaystävän äidin tekemää hummusta, vähäkalorisia crackerseja, banaanin ja jugurttijuttua 366 kalorin edestä, ja arvatkaa mitä. Ei edes ahdista! En tullut liian täyteen, vaan juuri sopivasti. Ei ole nälkä enään, ja tuntuu, että jaksan tänään myös paljon pidempään kuin eilen ilman minkäänlaista heikotusta. On se ihme, miten ravinnolla on tuollainen vaikutus ihmiseen. Tai no, minuun ainakin. Silti vituttaa, poikaystävä varsinkin, mutta en jaksa antaa sen häiritä. Mulla on tälle päivälle 550kcal jäljellä. Aion kyllä suorittaa tämän Healthy Skinny Girl Dietin loppuun kunnialla, mutta kuten jo muutaman kerran sanottu, aion muuttaa käsitystäni ruuan suhteen tässä samalla. Kalorimäärä ei vaan lisäänny liikaa. Lähdetään varmaan kohta kauppoihin pyörimään poikaystävän kanssa. Tai kävelylle. Pois tästä talosta kuitenkin. 

Olipas lievästi sanottuna sekava teksti. Sorge. 

Aamupaino: Veikkauksena 550kg

Eiliset kalorit: 779kcal (-121kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 450kcal (550kcal jäljellä)

Exhaustion

Oon aivan uupunut. Multa tarvitsee jotenkin ihan hirveesti vaan kun kävelen portaat ylös. Oon tänään kuluttanut kuitenkin kaksi kertaa sen määrän, mitä olen syönyt. Ei tämä oikeasti ole tervettä touhua. Mua vaan pelottaa, että nyt jos alan syömään kuin "normaalit ihmiset", kaikki mitä olen pudottanut tulee takaisin kun ohjuksen suusta. Siispä päätin nyt vielä viikon tai kaksi pitää tätä vähähiilarista ruokavaliota, ja sitten alkaa pikkuhiljaa lisäilemään normaalia pastaa, riisiä yms. aterioihini. Päämääränä olisi syödä suht. normaalisti kotiinpalun jälkeen. Välttelen vaakaa myös sitten kun tämä kaksi viikkoa on ohi, jumppaan ja liikun yhtä paljon kuin nyt. Teen siten, mikä tuntuu hyvältä. Nyt en kuitenkaan siihen vielä pysty. Yritän kuitenkin pikkuhiljaa.

Haluan vain olla kaunis ja hyvä kroppainen. En tiedä haluanko edes olla laiha. Haluan kauniit sääret, treenatun vatsan, ja hyvän pyllyn. Siinä se. Noihin on kuitenkin vielä älyttömästi matkaa, mutta hiljaa hyvä tulee. Eikö? Suurin thinspiraatio minulle on Taralynn McNitt. Tiedättehän sen tytön, joka laihtui ihan älyttömästi vain vaihtamalla ruokavalionsa terveellisemmäksi ja liikumalla enemmän? Tämän tytön:

Jep. Hän. Olen lueskellut tuota hänen tumblria, ja löytänyt sieltä älyttömän herkullisen näköisiä ja kuulosia reseptejä, joita en malta olla kokeilematta. Harmi vaan, ettei Ranskassa tai Suomessa myydä noita joitain aineksia, joita hän käyttää.. Mutta tosiaan, jos hän pystyi pelkillä terveellisillä elämäntavoilla laihtumaan noin reilusti, niin miksen minäkin voisi?

Olen niin uupunut. Itseeni, elämään täällä, poikaystävään, poikaystävän vanhempiin, saamattomuuteeni, ajattelutapaani, sekä tähän vitun syömishäiriöön. En mä oikein tiedä mikä syömishäiriö tämä voisi olla, mutta ei tää helvetti ole normaalia. Haluan syödä pastaa kun muutkin sitä syövät. Haluan käydä ystävieni kanssa mäkkärissä ilman omantunnontuskia. Haluan syödä karkkia kun sitä haluan. Liikunnalla saan kuitenkin pidettyä kaiken läskin poissa, niinkuin ennenkin. Lasken päiviä kotiinpääsyyn. En tiedä edes haluanko tulla takaisin, mutta en ole uskaltanut sanoa sitä poikaystävälle. Katson, mitä päivät tuovat tullessaan. Koti. Sinne mä haluan, sinne mä kuulun. En Ranskaan. En tosiaan. Mun tekee vain mieli itkeä yksin makuuhuoneessa, ja ettei tarvitsisi puhua kenellekään kahteenkymmeneenseitsemään päivään. Kotiin.

Aamupaino: En tiedä, veikkaus 500kg

Eiliset kalorit: 579kcal (-221kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 385kcal (515kcal jäljellä)

Tell Me Something I Don't Know

Ärsytän itteeni suunnattomasti. Ja poikaystävää myös. Mun päässä on meneillään sota, jossa kaksi osapuolta sotii toisiaan vastaan. Toinen sanoo, että syön liikaa ja terveellisesti, ja toinen, että syön juuri terveellisesti. Poikaystävää turhauttaa ihan hirveästi, koska hän oli niin iloinen eilen, kun sanoin että turha stressaaminen syömisistä on ihan tyhmää, eikä auta pudottamaan painoa. Musta tuntuu, että tämä sota on ollut käynnissä tänään lounaasta asti sen takia, koska olen kuitenkin liian stressaantunut. En todellakaan tiedä mitä on illalliseksi, ja kalorimäärä ei saa ylittää sitä 800 rajaa tänään. Minulla on tänään enään jäljellä 470kcal. En edelleen tiedä, mikä olisi sopiva rangaistus jos ylitän rajan. Oksentaminen ei käy, haluan siitä kokonaan eroon. Ajattelin, että jos ylitän kalorirajan vaikka esimerkiksi sadalla, niin sitten joudun vähentämään seuraavan päivän kalorimäärästä 200 kaloria. Eli siis sen minkä ylitän, vähennän seuraavasta päivästä tuplana.

Mulla on älytön ruokaturhautuminen täällä poikaystävän perheessä. Aina tuputetaan ihan kaikkea eteen, vaikka on monta kertaa selvästi sanonut, ettei halua sitä syödä. Mutta mä nyt olen kuitenkin noudattanut omaa ruokavaliotani todella hyvin, enkä tosiaan aio luovuttaa. Jatkan tätä kotiinpaluun saakka, siellä ehkä vähän löysään. Vielä neljä viikkoa siis. Mulla on nyt meneillään kahden viikon vaakatauko. Mulla on jo nyt jäätävä menkkaturvotus ainakin toivon, että se on sitä! ja menkat alkaisi sunnuntaina. Sitten siitä viikko, niin ei vaaka kuitenkaan näyttäisi oikeaa. Joten toivon, että sitten kahden viikon päästä se luku olisi huomattavasti pienempi. Uskottelen nyt kahden viikon ajan itselleni, että se luku ei muutu mihinkään, ja että minun pitää syödä vielä paremmin. Enemmän hedelmiä ja vihanneksia, ja enemmän kuituja. Haluan tämän saakelin vatsan toimimaan. Jos ei edes menkkojen aikana ole tyhjentynyt itsekseen, se on suolentyhjennyksen paikka. En halua tehdä sitä, mutta se on pakko. Yhdessä Supersize vs. Superskinny -jaksossa Dr. Jessen näytti sille Superskinnylle kuvan, mikä oli jonkun paksusuolesta. Ummetuksen takia suoleen oli kasvanut melko suuri kasvain. En mä halua sitä! Anteeksi tämä ällöttävä teksti :D

Mulle myös tarjottiin torstaiksi neljän tunnin työtä. Sitähän mä olen halunnut ties miten kauan, mutta nyt en edes halua mennä. Mikä mua vaivaa? Ehkä se on vain jännitystä, mutta tienaisin mä siitä sen viisikymppiä. Ja pääsisin hetkeksi pois tästä talosta ja poikaystävän luota. Ja kyseinen työ olisi illallisaikaan, joten saisin myös kerrankin syödä jotain pientä, mitä itse siis haluaisin! Mutta en pystyisi jumppaamaan illalla. Elämän suuret vaikeudet, tiedän... Pitää jumpata ennen työtä tarpeeksi, ja siellä kuitenkin touhuisin jonkun verran. Joten ehkä se onkin sitten parasta mitä minulle voi nyt käydä. Joo, on se. Kun kotiinkaan en neljään viikkoon vielä pääse.

Poikaystävä oli eilen tehnyt mulle ihanan yllätyksen, kun olin suihkussa. Hän oli laittanut kaksi kynttilää huoneeseen palamaan, pedannut sängyn kolme peittoa, asetellut tyynyt juuri oikein. Katsoimme illalla siis Kung Fu Panda 2:n. Oli todella mukava ja rentouttava leffahetki, joka päättyi sitten enemmän intiimeen hetkeen. Olen niin vihainen itselleni. En todellakaan nauttinut kyseisestä intiimistä hetkestä, vaan ajattelin joka puolelta tursuavia läskejäni, ja kuinka epäviehättävältä minusta tuntuu. Tämän takia en edes haluaisi harrastaa näitä kanssakäymisiä. En halua näyttää kroppaani poikaystävälle, joka sen on kuitenkin nähnyt vielä kamalammassa kunnossa. Olenko surkea vai surkea tyttöystävä, kysynpä vaan.

Aamupaino: Ei tietoa, veikkaus 495kg

Kalorit tänään tähän mennessä: 330kcal (470kcal jäljellä HSGD-rajaan)

Young Girl, Don't Cry

Mulla on ollut samalla huono, mutta samalla niin älyttömän hyvä päivä. Hyvä siksi, että oon oikeasti tajunnut, että mun täytyy syödä, ja että sen takia panikoiminen on turhaa. Mä saan syödä niinkuin haluan täällä. Ei mua kukaan ammu vaikka sanonkin, että ei, en halua tuota koska se on vain jauhoa ja voita, otan mielummin tätä. Mutta jotenkin musta tuntuu että lihoan vain siitä ajatuksesta, että söisin normaalisti. Tai normaalimmin. Tänään kuitenkin söin vajaa sata kaloria enemmän kuin eilen. Eihän se nyt ole liian paha. Kalorimäärä jäi 348 miinukselle rajasta.

Sanoin suoraan poikaystävälle, että jätän automaattisesti pois kaikki, missä on liikaa kaloreita, liikaa hiilareita, liikaa rasvaa, liikaa sokereita. Hän suostui mukisematta, vaikka silti hän yrittää tuputtaa minulle vaaleaa leipää sulatejuustolla, ja ihme sokerilitkujaan. Kompromissiksi kävimme ihanassa tuoreisiin vihanneksiin ja hedelmiin erikoistuneessa kaupassa hakemassa juuri noita hedelmiä, ja minä maksoin. Ei todellakaan ollut suuri hinta siitä, että saan skipata tiramisu/pulla/suklaakakku/creme brulee tyyppiset jälkkärit, ja ottaa tilalle sen omenan. Ah, tätä vapauden tunnetta. Tiedän, että ei mun syömisiä sitten Suomessakaan niin pahasti vahdita. Meillä kaikki syö vähän eri aikoihin, ja voin vaikka tehdä muille päiväruuan, ja sanoa että söin jo aiemmin jotakin. Näin isänikään ei saa raivokohtauksia siitä, kuinka kaikki syövät eri ruokia, ja kuinka hänen ei kannata ostaa kotiin mitään, menkööt kaikki mäkkäriin. Eikä meillä sitä paitsi ole päivisin Suomessa ketään kotona. Paitsi koira. Mutta sitä ei lasketa. 

Mä oon myös jumpannut tänään ihan hulluna. Tai no hulluna ja hulluna. Mutta kuitenkin, melko paljon. Tein kaksi kertaa puffien blogista bongaamani 10 Minute Cardio Kickboxing Workoutin mikä oli loppujen lopuksi aika mukava! Ei liian rankka, mutta ei todellakaan mikään liian löysäily ja sitten noita perus lihaskuntoja. Silti tuntuu ettei se riitä. Haluan tehdä lisää, mutta ei mulla riitä yksinoloaika. Argh. Siksi myös odotan sitä, että pääsen kotiin. Voin kävellä koiran kanssa mielin määrin, ja tehdä lihaskuntoa kun en ole kävelemässä. Ja kävellä kavereiden luo. Ah, miten ihanalta tuo kuulostaa. Ja toivon mukaan saan myös joulun ajaksi töitä äitini työpaikalta. Äitini kertoi, että normaalisti hän kävelee päivän aikana sen vähintään kahdeksan kilometriä työpaikallaan. Voi luoja, toivon että minäkin saisin. Vielä 28 päivää...

Kalorit tänään: 552kcal (-348kcal HSGD-rajasta)

Anything I'm Not

Mä en halua sairastua. Mun on pakko lopettaa oksentelu, koska luulin syöneeni liikaa, kun todellisuudessa söin 237 kaloria illallisella. Mä en halua oikeasti sairastua. Mietin vielä tarkemmin mitä syön, ja uskallan sanoa ei, jätän vaikka ateriat kesken. En vaan syö liikaa, jolloin oksentaminen on tasan ainut vaihtoehto. Uskottelen itselleni, etten liho, jos en oksenna. Neljän viikon ajan syön niin hyvin kuin mahdollista, kalorit minimillä. Kotiin mennessäni lisään luultavasti syömisiä ihan vähän, en kuitenkaan liikaa. Mulle tuli kamala ahdistus tänään aamulla kun mietin joulua ja kavereita ja kaikkea mitä tehdään. Syöminen on melko suuri osa siitä, jolloin mun pitäisi oikeasti miettiä mitä hittoa suuhuni pistän vai pistänkö mitään. En tosiaankaan ala mättämään mäkkärin rasva-aterioita ja pizzoja naamaani, mutta en myöskään jää kotiin pelkäämään kun muut menevät ulos syömään yms. Jouluna syön, mutta en tietenkään liikaa.

Tärkein asia, mistä mun on oikeasti päästävä eroon, on se helvetin oksentelu. Viimeksi olin oksentamatta viime keskiviikkona, sitä ennen maanantaina, ja sitä ennen ehkä kaksi viikkoa siitä. Not. Good. Siitä on tullut mulle pakkomielle. Eilen söin illalliseksi kasviskeittoa, sekä kanasalaattia. Ja oksensin, koska kana oli liikaa. Ei helvetti, jonkun pitäisi oikeasti läpsiä minua naamaan. Toki se oksentelu auttaa aamupainon laskuun vähäsen, mutta loppupeleissä, voisinhan mä jumpalla polttaa sen myös. Lisään vain iltajumpan määrää, that's it. Oksentelu loppu nyt. Luuseri minä. 

Ei se eilinen lakupatukka mua tappanut. Eikä se pieni pala mantelisuklaata. Vielä mä tässä istun, noin 400 grammaa kevyempänä kuin eilen. Kyllä mä uskon, että pystyn itseni vieroittamaan siitä ahdistuksen tunteesta, jos en oksenna. Mitä hittoa, enhän mä ole ennenkään oksentanut, ja hyvin se paino putosi sen 10kg vain ruokavalion muuttamisessa. Enkä sitäkään oikeasti muuttanut niin radikaalisti. Ex-poikaystävän kanssa katsoessamme leffoja pystyin syömään helposti sipsipussin. Yksin. Olin jättänyt suurimman osan naksuista ja karkeista ja sipseistä ja dipeistä ja sokerilimuista pois en todellakaan jättänyt kaikkia! ja tosiaan se melkein 10kg putosi tuosta vain. Nyt täällä Ranskassa panostan ihan urakalla tohon ruokavalioon, myös sen takia että saan tän perkeleen vatsan toimimaan kunnolla, ja kotona sitten katson mitä teen jatkossa. Olen niin vihainen itselleni. Helevetti. 

Okei olipa toistoa koko toi teksti :D Anteeksi siitä, mutta turhauduin niin paljon itseeni viime yön aikana ja tänä aamuna. Argh. Luin Essin blogin läpi eilen kokonaan, ja kyseinen blogi on oikeasti ehkä yksi inspiroivimmista. Ei ole väärin syödä, kunhan syö terveellisesti. Ja liikkuu. Ja mäkin haluan siihen BMI 18,5:een! 

Aamupaino: En vieläkään sano, kiroan sen muuten ;)

Eiliset kalorit: 466kcal (-634kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 44kcal (856kcal jäljellä)

EDIT// Vau, teitä on jo seittemän! En koskaa ajatellut että kukaan tätä blogia tulis lukemaan ku jaarittelen tänne ummet ja lammet :D Kiitos saakelisti <3

I'll Stop When I'm Right At the Very Top

Tämän aamun paino oli aivan tarkalleen sama kuin eilisen aamun. Ehkä 100g vähemmän. Tai enemmän. Tuo "vanhanaikanen" vaaka ei tosiaan näytä sitä tarkkaa lukua, vaan se pitää itse soveltaa. Mutta tosiaan, en yhtään yllättynyt ettei se paino ollut laskenut, enemmänkin yllättynyt ettei se ollut noussut! En syönyt kahdeksan jälkeen mitään illallisella söin sitä kasviskeittoa, rusinoita, sekä cashewpähkinöitä meeeelko paljon, mutta kuitenkin join kaksi lasia Smirnoff Icea ja kaksi lasia kaljaa. Ei mitään laihduttajan juomaa, I know. Mutta ylpeänä voin sanoa, että kieltäydyin urheasti viskikolasta, mikä oli tosiaan tehty normaaliin Coca-Colaan. Olinkin sitten ainut jonka pää ei ollut sekaisin kuningas alkoholin takia. Käveltiin kaverin luota takaisin poikaystävän luo, ja jätettiin baari välistä. Joten kaloreiden poltto jäi vähän vähemmälle kuin olisin toivonut.

Mutta tosiaan, oon ihan onnellinen, ettei se paino ole juurikaan noussut. Olen myöskin tosi tosi yllättynyt siitä, että mulla pitäisi menkat alkaa vasta viikon päästä, mutta nyt jo huomaan ihan selvän turvotuksen alavatsassa. Ja myös tuossa "oikeassa" kohdassa on ihan selvä turvonnut, kova kohta. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä oikeasti odotan menkkojen alkua, jotta huomaisin jospa osa tästäkin painosta olisi menkkaturvotuksen ansiota. Mutta periaattessa kyllä tiedän, että ei ole. Kyllä tämä paino tästä vielä nousee ennen sitä kamalaa viikkoa. Silti. Odotan vaan ensi sunnuntaita. Osa tästä turvotuksesta johtuu varmaankin myös e-pillereistä. 

Mulla on myös koko tämän päivän ollut vaihtelevasti hyvä ja huono olo itsestäni. Hyvä olo on vain sen jälkeen, kun olen jumpannut, tai kun olen nälkäinen. Kun istun paikallani tekemättä mitään, tai juuri kun olen syönyt, oloni on järkyttävä. Tunnen olevani niin saamaton ja turha tässä maailmassa, ettei mitään järkeä. Onneksi en ole syönyt tänään yhtään liikaa, ja oltiin äsken reilu puolitoista tuntia vuorilla kävelemässä. Äsken tarjottiin suklaata, mutta makeanhimo katosi yhtä nopeasti kun oli tullutkin, kun join pienen lasillisen Coca-Cola Zeroa. Luojalle kiitos siitä! Poikaystävän vanhemmat tietävät tasan tarkkaan mitä olen tänään syönyt ja miten paljon, eivätkä ole sanoneet minulle mitään siitä. Paitsi lounaan jälkeen poikaystävän äiti totesi, etten syönyt tarpeeksi. Sanoin, että kyllä mä, hyvin mä pärjään. Ei ole kysytty, että miten jaksan. Ei ole kysytty, että onko minulla nälkä. Ah, ihanaa. Illallista ja kasviskeittoa toivon mukaan! odotellessa. 

Aamupaino: About sama kuin eilen, en halua sanoa, kun muuten kiroan sen!!!

Eiliset kalorit: Aivan liikaa 720kcal (-320 HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 216kcal (884kcal jäljellä)

EDIT// Kalorit tänään tähän mennessä: 285kcal (815kcal jäljellä) pirun Fazerin Lemon Lakritsi -patukka

Tahdonvoima

Mulla on joka päivä kauhee vimma postata vähintään kaksi kertaa! Anteeksi teille joita se luultavasti rasittaa. Voisi jättää tämän kirjoittelun illalle, niin ei pitkin päivää tule lisää aiheita :-D


 Mutta siis. Lounas oli taas niin järkyttävä kokemus! Hemmetti. Poikaystävän äiti teki munakasta yhden ison pannullisen. Halusin siitä vain tosi tosi pienen palan, ja päädyinkin yhdeksäsosaan. Poikaystävän äiti kysyi minulta, että enkö oikeasti ota enempää. Sanoin, että otan lisää jos jää nälkä. No, en ottanut. Kun lähdin pöydästä vessaan, kuulin poikaystävän äidin kysyvän jotain poikaystävältä minusta. Arvasin, että se liittyi syömiseeni. Miksen syönyt enempää? Olenko jollain dieetillä? Siinä ne kysymykset. Poikaystävä sanoi vain että joo. No mut hei, kiitti sikana! Onneksi kysymykset jäivät tuohon, eikä asiasta puhuttu enempää. Poikaystävä sanoi, että nyt asia on ihan ok, ja saan laihduttaa oman mielen mukaan. Ihana, vapauttava tunne, mutta samalla niin nöyryyttävä. Käytiin poikaystävän kanssa kaupassa, ja ostin ateriankorvikkeita, ja laihduttajan jotain tuotteita. Nämä siis sen varalta, jos illallisella tai lounaalla on jotain, mitä en halua syödä. Olisin tosiaan tarvinnut kyseisiä tuotteita tänään lounaalla. Munakas keltuaisilla, juustolla, rypsi- sekä oliiviöljyllä ei tosiaan ole mitään laihduttajan unelmaruokaa.

Illalliseksi kuulemma syödään kasviskeittoa. Hyvä niin, sillä lounaalla kalorimäärä nousi sinne neljään sataan. En meinaa syödä muuta, kun sitä keittoa, joten kalorit jäävät luultavasti sataan. Ainakin toivon niin. Tänäänhän on se 1100 kalorin päivä. Mulla on kylläkin enemmän tavoitteena saada mahdollisimman paljon miinusta tai no, tässä tapauksessa plussaa;) siihen kalorimäärään nähden. Toivon, että tänään jäisin ainakin sen 400 kaloria miinukselle. Olemme taas illalla lähdössä tapaamaan ryyppäämään poikaystävän kavereita. Ostin itselleni sokerittoman Redbullin, sekä cocis zero tölkit. En haluaisi juoda, mutta jos minut ahdetaan nurkkaan ja haukutaan tylsimykseksi jos en juo, niin voin edes vähän lantrata vodkaa noihin. Siinä säästäisin edes jonkun verran. 

Multa myös vaadittiin niin paljon tahdonvoimaa siellä kaupassa, sekä matkalla kaupasta kotiin. Poikaystävä osti itselleen karkkipussin, ja voi elämä miten munkin olisi tehnyt mieli. Pysyin kuitenkin tyynenä, ja katsoin vierestä, kun poikaystävä valitsi mieleistään. Kotimatkalla hän sitten mässytti herkkujaan, ja tarjosi minulle. En ottanut. Ah. Olen varma, että illallisella tarvitsen taas tätä tahdonvoimaa, kun tarjotaan tiramisun jäämiä. En ota. En varmasti. Toivottavasti en. Ääh, wish me luck. No, ainakin valvotaan vähintään se kolme tuntia illallisen jälkeen, joten saa kaikki syöty ruoka sulaa rauhassa. Ja liikuttuakin tulee varmaan, jos lähdetään baariin. Pääsisin tanssimaan ihrat ja kalorit muualle.

JA VIELÄ! Meinasi iskeä pakokauhu ja paniikki, kun tajusin miten kaukana mutta silti niin lähellä olen tavoitepainostani. Onneksi mulla onkin tässä se reilu kaksi kuukautta aikaa, jouluun siis. Pudotettavaa on se viitisen kiloa. I will make it!

Misery Loves It's Company

Eilinen meni syömisten osalta ihan ok. Olishan ne voinut mennä tietenkin paremminkin. Olisin voinut olla syömättä paria kaapaisua tiramisuvaahdosta. Olisin voinut ottaa vähemmän jälkiruokaa illallisella. Olisin voinut jättää puolikkaan reissumiehen pois lounaalla. Mutta niin, eiliset kalorit jäivät sinne 385:n. Mikä on mulle tosi tyydyttävä, mutta niinkuin sanoin aina voin syödä vähemmän. Tästä viikonlopusta ja tulevasta viikosta tuleekin sitten vähän vaikeampaa tuon syömisen kannalta. Poikaystävän äiti, joka on opettaja, jäi nyt viikon lomalle. Miten mä en tajunnut, että myös Ranskassa voisi olla syyslomat?

Vaikka olen pystynyt välttelemään juustoja ja pastoja ja muita härpäkkeitä, mitä poikaystävä ja poikaystävän äiti ovat lounaakseen syöneet, ei todellakaan tarkoita sitä, että pystyisin sitä enään tekemään. Ei sen jälkeen, mitä eilen kävi. Istuimme ruokapöydässä, ja olin tehnyt todella vähärasvaisen katkarapuwokin. Olin sanonut poikaystävälle muutaman kerran, että en sitten ota riisiä vatsani takia, ja tiramisuakin otan vain vähän muodon vuoksi. Poikaystävä siis tietää syömisistäni, ja tietää, että jos syön mielestäni liikaa, olen ahdistuksissani ja muutenkin vaivaantunut kaikesta ties miten kauan. No, asetuimme illallispöytään, ja poikaystävän äiti alkoi tarjoilemaan riisiä. Sanoin, etten ota, kiitos vain. Poikaystävä sitten aloitti aivan järjettömän shown. 

"Why not? Are you sure? Why won't you have any rice? It's good for you!"

Tätä siis jatkui muutaman minuutin ajan, jonka jälkeen myös poikaystävän isä yhtyi tähän kyselyyn. Mikset syö riisiä? Etkö pidä riisistä? Oletko nyt aivan varma? ARGH jos sanon kerran, että en halua, niin en sitten myöskään halua! Tämä oli aivan saakelin tyhmä väittely, ja poikaystävältä tosi tosi tosi inhottava teko. Hän tiesi etten halua, mutta ei silti luovuttanut. Otin lautaselleni pelkkää wokkia, ja sitäkin ehkä kuudenneksen siitä pienestä määrästä, minkä tein. Poikaystävän isä katsoi minua tietyllä katseella. En oikein tiedä, että mikä se katse oli, mutta ei todellakaan mikään hyvänlaatuinen katse. En välittänyt, vaan söin sen pienen määrän lautaseltani.

¨

Kaiken tämän jälkeen poikaystävä toi pöytään sen helvetillisen tiramisun. Olin siis jo aiemmin sanonut, että otan vain vähän. Ei. Poikaystävä lappoi lautaselleni aivan järjettömän kokoisen palan. Isomman kuin kenelläkään muulla. Tuijotin tiramisua, ja poikaystävääni vuoron perään. "What?" kysyi poikaystävä. En mä halua näin paljoa, kiitos vaan. Siirsin siitä yli puolet poikaystävän lautaselle, jonka jälkeen poikaystävän isä sanoi, että syön liian vähän. JES IHANAA, kiitos niin helvetisti poikaystävälle. Nyt hänen vanhempansa vahtivat mitä syön. Olen niin älyttömän vihainen, etten edes pysty puhumaan poikaystävälleni normaalisti. Meillä oli viime yönä kauhea riita tästä kaikesta. "I didn't remember that you said that!" Juu et toki, eihän siitä ollut kuin viisi minuuttia, kun sanoin että syön vain vähän.

Onneksi tiramisu on todella, todella helppoa oksentaa ulos. Paino oli vähemmän tänäaamuna kuin eilen. Onneksi. En halua sanoa sitä täällä, koska minusta tuntuu, että se vain kiroaisi sen. Huomenna paino olisikin taas tosi korkealla, vaikka söisin miten vähän tahansa. 

Aamupaino: Salainen ;)

Eiliset kalorit: 385kcal (-215kcal siitä 600kcal:sta, -565kcal 950kcal:sta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 90kcal (1010kcal jäljellä HSGD-rajaan)

"Live" Isn't Spelled "Evil" Backwars For No Reason

Helvettiperkelesaatana. Eilen olin ihan onnessaan, kun se vahvempien laksojen tupla-annos alkoi vaikuttamaan. Olin aivan varma, että paino olisi pudonnut edes vähän. En edes herranjumala meinannut saada unta, kun odotin niin paljon aamua ja vaa'alla käyntiä. Mutta sitten, aamu tuli. Vatsaan koski vieläkin, ja juoksin vessaan. Loppujen lopuksi kävin vaa'alla. Viiskyt vitun kuus. Vieläkin!!! Mitä helvettiä! Olen sahannut tätä saakelin samaa painoa nyt kaksi viikkoa. Eilen illallisen jälkeen mun sisälle ei oikeasti tuntunut jäävän mitään sisälle, mutta silti. Aamu alkoi niin pirun mahtavasti päätöksellä, että 950 kalorin päivästä tuleekin max. 600 kalorin päivä, aamiaiseksi kuppi mustaa kahvia, lounaaksi alle 100g kaurapuuroa. Illalliseksi mahdollisimman vähän mitään, ja that's it. Jos heikottaa, jumppaan. Se auttaa aina. Heti kun tulin takaisin makuuhuoneeseen, ja poikaystävä lähti alakertaan, aloin jumppaamaan suutuspäissäni. Suunnaton vitutus. Osaako kukaan sanoa mistä tämä saattais johtua, että paino ei ole laskenut ollenkaan? En ole syönyt paljon mitään paskaa, eilen vain ne letut ja pari suolanaksua illallisella.

Mä vaan haluan laihtua. Mua pelottaa ajatus, että kun menen kotiin, en ole tästä laihtunut enää ollenkaan. Haluan, että ystävät huomaavat laihtumiseni. Okei, olenhan mä jo viisi kiloa laihtunut siitä, kun kuusi viikkoa sitten lähdin, mutta ei se helvetti riitä. Haluan laihtua ainakin kolme kiloa lisää. Viisi olisi ihan unelma. Mun pitää vaan tästä lähtien tarkkailla syömisiäni entistä enemmän. Pyrkiä siihen, että syön vain kahdesti päivässä. Pastan, juuston, vaalean leivän, ja muut huonot ruuat jätän kokonaan pois. Vetoan poikaystävälle ja poikaystävän vanhemmille siihen, että nuo kyseiset ruuat aiheuttavat minulle jäätäviä vatsakipuja, ja sekoittavat elimistöni muutenkin. Punaisen lihan voisin taas jättää pois. 

Siis mua suututtaa niin paljon. Tää tais olla mulle joku boosti tähän laihdutukseen taas. Haluan tuntea sen nälän kovempana kuin koskaan, haluan että päässäni sumenee enemmän kuin koskaan ennen, haluan tuntea tyhjyyden vatsassani, ja kuinka läskini sulavat pois. Poikaystävä lähtee kohta vanhempiensa asioille kaupunkiin. Siinä menee ainakin 45 minuuttia. Tämän ajan käytän jumppaamiseen. Ulkona sataa vettä kuin esterin sieltä-itsestään, ja lämpöä on ehkä juuri ja juuri +5 astetta, joten jään varmaankin sisälle. Jumppaan koko tuon ajan. Jos luovutan, olen maailmankaikkeuden suurin luuseri. Voisin tehdä tuon The 100 Workoutin. Koittaa, jos se on mistään kotoisin. Vittuuuuuuuuuuu. Samalla musta tuntuu että mulla on niin paljon voimaa tän laihdutuksen suhteen, mutta samalla musta tuntuu niin häviäjältä. En ole saanut painoa putoamaan kuin heilahduksien verran kahteen viikkoon. Saatana. 

Mä haluan vaan olla laiha, onko se oikeasti niin paljon liikaa pyydetty? 

Aamupaino: Se helvetin 56kg

Eiliset kalorit: 650kcal (-350kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal (600kcal jäljellä)

EDIT// Mun "terveet" elämäntavat vähän pelottaa mua. Söin lounaalla n.115 kcal, 96g kaurapuuroa ja toinen puoli reissumiehestä, ja se vaikuttaa ihan liian isolta. Poikaystävä meinaa tehdä tiramisua, ja tiedän että mua katotaan kun hullua jos en halua sitä. Mun on pakko pysyä vahvana, muuten pysyn samaisena sotanorsuna joka aina katsoo peilistä vastaan. Itse teen tänään taas illallisen. On paljon rauhoittavampaa tehdä ruoka itse, kun tietää tasan tarkkaan mitä siihen tulee, ja pystyy vaikuttamaan rasvaisuuteen. Onneksi poikaystävän äiti sanoi eilen että on todella iloinen siitä, että tykkään tehdä ruokaa. Hän ei itse jaksa, ja on ihana vain tulla valmiiseen ruokapöytään. Meinasin tehdä Undressed Skeleton -blogista vai mikä lie onkaan löytämääni vihannes-katkarapu -paistosta. Laskin, että jos teen ruokaa sen verran kuin ajattelin neljälle, kaloreita tulisi yhdelle annokselle n. 115kcal. Mikä olisi aivan mahtavaa. Poikaystävä söisi vanhempineen myös riisiä, mutta itse jätän sen välistä. Näin kalorini jäisivät tänään 230 kaloriin. Mutta tottakai söisin jotain muutakin painostuksesta illallisella, mutta en anna itseni syödä tänään enempää kuin 300kcal. Pelottaa.

Temptations

Poikaystävä laittoi minut paistamaan loput lettutaikinasta, jota hän ei eilen viitsinyt itse tehdä. Ensimmäisenä ääni päässäni alkoi huutamaan kieltojaan minulle, kunnes menin viisaanaa kumoamaan sen ominpäin.

Älä helvetti suostu, sano vaikka että sulla on vatsa niin kipeä, että pitää mennä vessaan. Älä paista niitä lettuja! Keksit kuitenki tekosyitä miksi voisit syödä niitä! Tuo meni pilalle, tämä on vähän raaka, tuo oli niin ruma. 
En mä, jos mä paistan niitä lettuja, niin ei mulla ole aikaa syödä niitä.

Joo, ei toki. Ennenkuin huomasinkaan olin syönyt puolitoista lettua. Ilman täytettä, mutta kuitenkin. Puolitoista liikaa. Katsoin niin hyvin mielin vieressä, kun poikaystävä ja poikaystävän äiti söivät pastaa pekonilla, kananmunilla ja kolmella eri juustolla. Itse olin juuri syönyt 100g kaurapuuroa, yhden ruisleivän kananmunan valkuaisella. Kalorit olis jäänyt siihen kahteensataan. Mutta sitten piti mennä ja syödä ne letut.

Joo, syönyt oon jo elämäni aikana muutaman. Huoh.

Mulle tuli kauhee kiire laskemaan kalorimäärä yhdelle letulle. Onneksi tuo lettujen, tai no crepejen, sokerittomuus laskee sitä kalorimäärää ihan kiitettävästi. Laskin, että yhdelle tulisi n. 70kcal, joten olisi se huonomminkin voinut mennä. Ja tänään on tonnin päivä HSGD:ssa, joten minulla on vielä runsaasti mässäämisvaraa. As if niin tekisin.

Mun pitää käydä ostamassa oikeesti niitä vahvimpia laksatiiveja, mitä täältä apteekista saa. Olen ottanut kahta erilaista, molempia enemmän kuin pitäisi, eikä oikeen mitään vaikutusta. Voi helvetti. Mulla oli taas aamupaino korkeampi kuin eilen. Illalliseksi söin vain vihanneksia, mutta silti. Raivostuttavaa. Ja tiedän tasan tarkkaan mistä tuo johtuu. Siitä, että olen niin tukossa. En saa mitään ulos millään keinoin. Vittu.

Aamupaino: 56kg

Eiliset kalorit: 500kcal (-400kcal HSGD-rajan)

Kalorit tänään tähän mennessä: 310kcal, 690kcal jäljellä

Happiness, In My Case, Reflects From the Mirror

Joo, toinen postaus kuuden tunnin sisään. Lupaan, en postaa enään tänään! ;) Muttakun nyt tuntuu melko hyvältä. Aamulla en siis syönyt mitään, join vaan teetä yhden ison kupillisen. Lounaaksi söin yhden kokonaisen Reissumiehen, jonka päälle paistoin kolme kananmunan valkuaista. Poikaystävä olisi halunnut tehdä minullekin samaa kuin itselleen: letun, jonka sisälle paistetaan kananmuna ja laitetaan kahdenlaista juustoa. No, onhan se sanomattakin selvää että ahdistushan tuossa nousi. Sanoin ihan suoraan, että jos syön tuon, niin oloni on loppupäivän ja varmaan vielä huomennakin kamala, ja hän on se joka sitä kitinää kuuntelee. Poikaystävä sitten luovutti lähes heti, ja minä sain tehdä oman lounaani. Jouduin kuitenkin maistamaan poikaystävän lounaasta. Otin haarukallisen, ja oloni oli järkyttävä. Okei, ei tuossa ollut mitään väärää. Ei todellakaan, tiedän sen, mutta silti tuntui aivan kamalalta luuserilta. Nyt mulla on taas nälkä. Poikaystävä söi juuri toisen letun, nutellalla tällä kertaa. Okei, poikaystävälle tuo oli ehkä neljäs lettu tänään. Hemmetti, hän pystyy syödä ihan mitä haluaa lihoamatta, ja jostain syystä luulee, että sama juttu pätee minuun. Hell no, kumpa pätisikin! En itse halunnut syödä mitään, vaan juon taas teetä. Pitkästä aikaa nälkä tuntuu hyvältä. Siis oikeasti hyvältä.

Vannotin poikaystävällä, että illalliseksi syödään vihanneksia. "Okay, and bread with cheese. And the vegetables with a dip or a dressing." Siihen päädyttiin. Voinhan mä tietenkin skipata sen dipin ja kastikkeen. Ja leipääkään mun ei tartte syödä, mutta tiedän että syön sitä kuitenkin. Mutta asetin rajan, että kaksi viipaletta korkeintaan. Tapenadea ei ohutta kerrosta enempää. Tässä mä meinaan pysyä, on meinaan ollut sellanen morkkis nyt parina aamuna.

Everything's Cool As Long As I'm Getting Thinner

Oon huomannut, että iltapäivä ja aamu on näitä parhaita aikoja, jolloin pystyn kirjoittamaan. Nytkin poikaystävä nukkuu, ja itse istun keittiössä juomassa valkoista teetä. Pääsen ehkä syömästä aamupalaa, vaikka onhan se päivän tärkein ateria, joo, mutta poikaystävän äiti lopettaa työnsä aina keskiviikkosin juuri ajoissa lounaalle. En siis pysty väsäämään itselleni mitään omaa lounasta, vaan syön sitä, mitä muutkin. Tänään on siis tuo 900kcal:n päivä HSGD:ssa. Eilen oli 800kcal:n päivä, joista söin 640kcal. Silti illalla oli aivan jäätävä läskiahdistus. Tein vatsoja, peppulihaksia ja reisilihaksia, ja itkin samalla. Mulla oli ihan kauhee vessahätä kahen minuutin jälkeen aloittamisesta, ja lähdin käymään alakerrassa vessassa. Tällä välin poikaystävä oli tullut huoneeseen, ja sanoi vain, että "koska lähdit alakertaan, se tarkoittaa että olet jo valmis". Ahaa, kahden minuutin jälkeen? Juu toki. No, menin sitten toiseen makkariin tekemään lihaskunnon loppuun.

Meillä oli eilen illalla poikaystävän kanssa ehkä pahin riita tähän mennessä. Ei me huudettu toisillemme, eikä mitään, mutta se tapa, miten se riita loppui. Poikaystävä alkoi puhumaan ex-tyttöystävästään, ja siitä, miten toinen puoli heidän suhteessaan toimi, ja miten toinen ei. No, meidän suhteessa tämä on päinvastoin. Se puoli, mikä heillä ei toiminut toimii meillä, ja mikä heillä toimi, meillä ei. Poikaystävä myös myönsi tämän, ja myös sen, että meidän molempien luonteiden takia on lähes mahdotonta muuttaa sitä faktaa meidän suhteessamme. Jälkeenpäin hän sanoi, että hän haluaa molempien puolien suhteesta toimivan. Mä vähän loukkaannuin tästä, ja töksäytin, että jos herra on sitä mieltä, niin mitä helvettiä hän sitten vielä tekee minun kanssani. Poikaystävä ei sanonut mitään, vaan 15 minuutin jälkeen avasi lampun, ja otti läppärinsä. Kysyin, että mitä hän tekee, ja sain vastaukseksi vain, että hän ei saa nukutuksi enää, koska hän miettii liikaa asioita. Okei, toi kuulostaa ihan normaalilta, mutta ei se ole normaalia poikaystävän suusta. Tiedän tasan tarkkaan mitä hän mietti, ja siksi minua pelottaa aivan kamalasti. Ei olla tämän jälkeen puhuttu sanaakaan, ja nytkin poikaystävä vaan nukkuu. En mä tiedä miten myöhään se on valvonut. Poikaystävä oli kanssa eilen jotenkin tosi outo mua kohtaan, kun vahtasin kalorimääriä syömistäni asioista, ja punnitsin lounastani ja aamiaistani useaan otteeseen. Illalla poikaystävä vielä kysyi, että miksi mä oon niin tarkka siitä, mitä syön. Eikö se vieläkään tajua, vaikka oon sille selittänyt jo useaan kertaan?? Mua sattuu kun katon peiliin.

Meillä on nyt tässä 34 päivää selvittää kaikki, myös se, mitä kummatkin haluaa. Eiköhän kaikki selviinny. Toivottavasti.

Aamupaino: 55-55,5kg

Eiliset kalori: 640kcal, -160kcal HSGD-rajasta

Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal, 900kcal jäljellä

Spoke Too Soon

No niimpä tietenkin, nuolasin ennenkuin tipahti. Paino oli noussut takaisin 56kg:n viime yön aikana. Söin eilen n.800 kcal, ja tein lihaskuntoa neljä kertaa eilisen aikana. Illallisen jälkeen tunnin, koska poikaystävä lähti pelaamaan biljardia kavereidensa kanssa, ja sain olla hetken yksin. Ah, luksusta. Mutta tosiaan, paino oli noussut takaisin 56kg:n, ja mulla on melko hyvä syy sille, miksi näin oli tapahtunut. Söin taas liikaa huonoa ruokaa ennen itse illallista. Varmaan neljä pientä viipaletta kokojyväleipää tomaattitapenadella (koostuu tomaatista ja öljystä ja ties mistä muusta, kaloreita 306, joista 296 rasvasta <3<3<3 Gotta love it), sekä muutama pieni prezel. Illalliseksi oli kurpitsa-porkkana-peruna-purjo -keittoa, mihin ei lisätty mitään muuta kuin edellämainittuja ja vettä. Täytti aivan vallan mainiosti, mutta ei. Eihän se tälle tytölle riittänyt, piti syödä saakelisti ekstraa. Mun on löydettävä jokin keino olla napostelematta ennen illallista, vaikka miten poikaystävä ja poikaystävän isä minulle mitään tuputtaisivat. Hemmetti. Sanoin myös eilen ihan suoraan äidilleni, että minua pelottaa tulla kotiin syömään, koska olen tottunut täällä syömään niin terveellisesti ja kaikkea tuoretta. Todellisuudessa minua pelottaa mennä kotiin syömään, koska tiedän että siellä minulla on jatkuvasti nälkä, ja syön aivan liikaa. Ja se mitä syön ei todellakaan auta painoani putoamaan. Pitää kouluttaa itsekuri parhaimmilleen ennen viiden viikon loppumista.

Mietin eilen myös itsekseni, että miten minä oikeasti olen päätynyt pudottamaan painoa. No, ero pitkäaikaisimmasta poikaystävästä varmaankin oli kuin isku vasten kasvoja, jonka ansiosta huomasin mihin kuntoon olin itseni päästänyt. Ennen seurustelua hänen kanssaan painoin ehkä suunnilleen saman verran kuin nyt, tai vähemmän, en muista tarkalleen. 50kg-55kg kuitenkin. Seurustelun loputtua painoin yllättäen 69kg. En ollut tajunnut mitä minulle oli tapahtunut, vaikka ex-poikaystävä yritti nätisti kertoa siitä minulle. Nykyinen poikaystävä sen sijaan on tehnyt minulle hyvinkin selväksi, että hän haluaa nätin ja hoikan tyttöystävän. Jee. Ei hän ole minulle suoraan sanonut, että laihduta, läski, mutta eihän tässä nyt mikään Einstein tarvitse olla huomaakseen vihjailut. Periaatteessa minun tulisi oikeastaan kiittää häntä, että hän ajoi minut tähän. Vähän niinkuin pakon edessä. On mulla nyt aivan saakelisti parempi olo, kuin kaksi kuukautta sitten, kun painoin melkein 10kg enemmän. Enhän mä kuitenkaan ole tyytyväinen vielä, en lähelläkään.

Myös ystäväni huomasivat lihomiseni, mutta eivät sanoneet mitään, ennenkuin itse otin sen puheeksi. Silloin lihomiseni aikoihin sain heiltä vain vastaukseksi "No, olethan sä ehkä vähän pyöristynyt, mutta et sä mikään läski ole". Juu, en toki. Kun aloin laihtumaan eron jälkeen, eräs ystävistäni sanoi minulle jatkuvasti, että minun tulee lopettaa laihtuminen, sillä oli kivaa, että meidän kaveriporukassa oli joku häntä isompi. Anteeksi, sainko juuri luodin kallooni? Siis, ei siinä mitään, hyvä hänelle, mutta ei kyllä mielessä kävisi sanoa tuollaista jollekin jolla on jo itsetunto-ongelmat pilvissä. Muutenkin on ihan yleisessä tiedossa, että olen ollut aiemmin masentunut. Tuo repliikki on ollut mielessäni siitä päivästä asti, kun sen kuulin. Ystäväni, joka tuon sanoi, on kilpaurheilija, ja jonka koko on vain ja ainoastaan lihasten ansiota. Ei mitään muuta. Musta tulee vielä meidän kaveriporukan pienin, wait and see. 

Vaikka mulla on toi paino jo pudonnut jonkun verran, en siltikään ole tyytyväinen. Ja tuo ärsyttävä jojoilmiö vain boostaa mua liikkumaan enemmän. Syön melko terveellisesti, en ehkä niin terveellisesti kuin voisin, mutta sinne suuntaan olen menossa. Vahdin oikeasti kaloreita kuin haukka hiirtä vai miten se nyt meni. Välillä lipsahdan, mutten niin pahasti kuin voisin. Musta tuntu jo kolme kuukautta sitten taivaalliselta, kun laitoin vanhat farkut jalkaan, ja ne olivat liian suuret. Ostin kaksi paria farkkuja reilu kuukausi sitten, ja nyt molemmat ovat liian suuria. Pesun jälkeenkin! Jopa S-kokoiset perustopit eivät ole niin tiukkoja kuin niiden pitäisi. Mutta tämä ei riitä. Haluan pudottaa vielä edes kaksi farkkukokoa, ja haluan, että S-kokoiset vaatteet ovat minulle hieman liian suuria. Siihen minä tähtään, enkä luovuta ennenkuin saavutan sen. Ja sitten ne luut...

Mä tosissaan uskon, että pystyn tähän. Olen vaan niin pirun turhautunut tähän tahtiin. Äitini on sanonut siitä lähtien kun olin tarpeeksi vanha tajuamaan mitä haluan ja miten sen saan, että olen ollut kaikki tai ei mitään -tyyppiä. Minun on kauhean vaikea tyytyä kompromisseihin. Haluan olla laiha, ja haluan sen nyt. Tiedän, ettei se tapahdu noin, mutta teen töitä sen eteen. En makaa kotona märehtimässä lihavuuttani, vaan myös läppärillä ollessani nostelen jalkojani, ja joka viides minuutti teen punnerruksia. Kun katson elokuvaa yksin teen yleensä vatsoja siinä samalla. I will get there, I will get thin.

Aamupaino: 56kg

Eiliset kalorit: 800kcal, -100kcal HSGD -rajasta

Kalorit tänään tähän mennessä: 255kcal, 545kcal jäljellä

EDIT// Toivottavasti TÄMÄ artikkeli pitää paikkaansa, aloitin tuon HSGD:n eilen, eli maanantaina!