When Reality Hits You Hard

Sillon kun todellisuus oikeasti iskee vasten kasvoja, voin kertoa, että sattuu. Sattuu ja paljon. Olen syönyt koko tämän viikon aivan vituilleen. Joka päivä jotain, mikä vielä kaksi viikkoa sitten oli sitä luksusta, mitä saisin maistaa kerran viikossa. Ja oikeasti vain maistaa, mutta nyt olen syönytsyönyt sitä joka päivä. Kyllä, kaikki johtuu leipomisbuumistani, ja se kyllä jatkuu vielä. En vaan meinaa herkutella taikinoilla ja valmiilla herkuilla. Mulla on listalla macaronejen valmistus, lisää sämpylöiden tekoa, korvapuustien teko, toisen piirakan teko, sekä cookieiden tekoa. Varmasti vielä jotain muutakin, mutta nuo nyt ainakin. Taikinaterapia on sitä parasta minulle täällä varsinkin, joten en siitä todellakaan hevillä meinaa luopua. Ainut asia, joka saa minut unohtamaan itsessäni vellovat ihrat sun muut ällötykset.

Katsoin itseäni äsken peilistä valtavassa itseinhossa. Hyi elämä, miten mä pystyin kuvitella olevani ok? Ei, ei vielä lähelläkään. Mun on lopetettava toiveajattelut ja ruokien lisääminen aterioilla "vain sen takia, että kalorit eivät ole kovin korkeat". Siis, siihenhän mä pyrin. Ja esimerkiksi huomisen lounaaseen ajattelin lisätä toisen palan paahtoleipää. Miksi? No koska leipä menee vanhaksi. Ei elämä, mä vaikka heitän sen paahtoleipäpussin sisällön tuohon läheiseen jokeen, jotta sorsat ja joutsenet saavat syödäkseen, mutta en mä tuon saakelin tekosyyn takia halua syödä enempää. Tulen kylläiseksi kyllä vähemmästäkin määrästä. Nälkä lähtee nykyään melko nopeasti, mutta koska kroppaan mahtuu vielä, ja kalorit ovat alle 200, syön lisää. Mitä, miksi ihmeessä? En halua tulla liian täyteen, mutta siihen se aina johtaa. Argh, minä ja ihana itsekurini. Maanantaista perjantaihin, torstaita lukuunottamatta, saan vaikuttaa aivan vapaasti aamiaiseeni ja lounaaseeni. Vannon, että huomisesta lähtien nämä määrät eivät tule olemaan päätähuimaavia. 

Sain ystäväni myös luopumaan ajatuksesta, että menisimme syömään lentoni laskeuduttua silloin tiistaina, vedoten vähintään kahteen laukkuuni. Bussilla kulkeminen näiden kassien kanssa ei todellakaan olisi mitään herkkua. Tai siis, busseilla kulkeminen. Ensin kentältä ruokapaikkaan, sitten ruokapaikasta kahdella bussilla kotiin. Olisihan se HC-tapa kuluttaa niitä kaloreita, mutta been there done that, ja en tosiaan enää siihen meinaa palata. Jäämme siis lentokentälle istuskelemaan kahvilaan, missä otan vain juomista. Ah, voi näitä sotasuunnitelmia! 

Kalorit tänään: 571kcal (-579kcal rajasta)

EDIT// Tervetuloa uusi lukija!