That's It

Eilen annoin vaan mennä illallisen kanssa. Suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan vitutuksen takia. Vihaan niin paljon toisten tahtoon alistumista, mutta tiesin, että jos jään kotiin kun poikaystävä lähtee pelaamaan biljardia ystäviensä kanssa alamme riitelemään. Jos lähden mukaan, istun vitutuksissani itsekseni pöydässä hiljaa, kun en ymmärrä mistä muut puhuvat. Kotiin tultuamme luultavasti alamme riitelemään siitä kuinka en osaa pitää hauskaa, ja kuinka olen tylsä. Söin siis liikaa ja luultavasti liian nopeasti, sillä vatsani oli niin kamalassa paineessa, ettei siihen mikään muu auttanut kuin se saakelin oksentaminen. En mä oksentanut paljoa, mutta silti.

Tänään minulla on kunnon laihdutuspäivä, jonka toivon tuovan jotain boostia tähän koko laihdutusrumbaan. Meidän piti poikaystävän ja poikaystävän äidin kanssa leipoa korvapuusteja, mutta onneksi poikaystävän äiti on poissa koko päivän, ja leipominen siirtyy. Pystyn siis keplottelemaan itseni irti ainakin lounaan runsista ruuista, sekä välipalasta. Illalliseksi olen varannut itselleni kaksi kokojyvävähärasvajuustosarvea, sekä puolikkaan omenan. Lounaalla tomaattikeitto. Kalorit tulisivat nousemaan noiden mukaan 190:een, mutta onhan se nyt päivänselvää että syön enemmän. Ehkä palan vähäkalorista piirakkaa, jonka eilen tein. Ah, ihana leipoa näitä "erikoisuuksia", kun saa lätkiä kaikki vähärasvaiset tuotteet ja keinotekoset makeutusaineet taikinoihin voin ja oikean sokerin sijaan.

Ja tosiaan, olen aivan varma nyt, että parisuhteeni on kuuden päivän päästä melkolailla ohi. Olemme puhuneet muutamana iltana poikaystävän kanssa tästä, ja tiedän että molemmat ovat hyväksyneet sen faktan, että ainakin muutamaan kuukauteen emme tulisi näkemään toisiamme. Jos suhteemme jollain tavalla jatkuisikin myöhemmin, tiistaina alkaa jonkinlainen tauko, jolloin molemmat ovat vapaita tekemään mitä ikinä lystää. Minussa tämä ei herätä minkäänlaisia tunteita, ihan totta. Ei ehkä mikään hyvä merkki suhteen jatkumisen kannalta, huh? Eikä, jos totta puhutaan, poikaystävänkään äänessä tai ilmeissä ole minkäänlaisia negatiivisia fiiliksiä näistä tauoista sun muista näkynyt. Mutta it's fine. Uskon että meidän molempien tunteet ovat muuttuneet niin paljon tämän kahden kuukauden aikana, jonka olemme viettäneet niin tiiviisti yhdessä, että tämä on todellakin se paras ratkaisu. Emme vain halua sanoa sitä ääneen.

Minusta tuntuu, että vanhempanikin ovat sitä mieltä, että minun on parempi ilman poikaystävää. Siis ei ilman minkäänlaista poikaystävää, mutta ilman tätä poikaystävää. Tätä, joka ajoi minut syömisvammailuihin. Tätä, joka on suudellut kolmea eri tyttöä yhdessäoloaikamme aikana. Tätä, joka yrittää kontrolloida ajatuksiani ja elämääni muutenkin. Isäni lähetti minulle viestin toissapäivänä, että laittoi tililleni rahaa sitä varten, jos laukkuni painaakin liikaa. Eli en jättäisi tänne yhtään tavaroitani, vaan ottaisin kaikki mukaan myös silläkin uhalla, että laukku painaisi muutamia kiloja yli rajan. Äitini myös sanoi, että heittäisin pois kaikki vaatteet, joita en tulisi enää käyttämään. Esimerkiksi kaikki liian isot housut. 

Joudun nousemaan vaa'alle viimeistään kahden päivän kuluttua. Apua. 

Kalorit eilen: 549kcal (-351kcal HSGD-rajasta. Ja eilen oli muuten tuo viimenen päivä tuosta niin turhasta dieetistä!)

Kaloreita on pyöreät nolla tänään tähän mennessä, wohoo!