Pourquoi tu gâches ta vie?

Eilinen meni aivan perseelleen illallisen tultua, mutta en nyt jaksa märehtiä sitä. Keskityn ennemmin tulevaan illalliseen, ja sen tuomiin haasteisiin. Poikaystävä haluaa syödä sitä pakastepizzaa, mitä he eivät syöneetkään silloin kun luulin ja panikoin niiden sämpylöiden kanssa. No, meikälikkahan meni leipomaan lisää leipää tänään! Kolmia erilaisia sämpylöitä: juusto-pekonisämpylöitä vaaleilla vehnäjauhoilla poikaystävälle ja poikaystävän vanhemmille, ns. normaaleja sämpylöitä vaaleilla vehnäjauhoilla myöskin heille (huomhuom! nämä sämpylät sisältävät valehtelematta suurimman määrän rasvaa mitä olen koskaan sämpylöissä nähnyt, ja ihan reseptin mukaan tein), sekä itseäni ajatellen ja ylimääräisiltä kysymyksiltä välttymästä leivoin kokojyväsämpylöitä. Eli saan tänään turvasämpylää sen pizzan sijaan! Jihuu. Muutenkin leipominen on minulle kuin terapiaa. Taikinaterapiaa. Mieleni on paljon, paljon parempi kun olen saanut leipoa jotain. Vaikka leipoisinkin ällöttävän rasvaisia cookieita, tai suklaata pursuavia muffinsseja, olen paljon iloisempi. Ja vielä, jos ihmiset oikeasti tykkäävät tekeleistäni, se vain vahvistaa sitä tunnetta.

Okei no märehditään sitä eilistä sitten vähän, koska enemmänkin naurattaa kuin itkettää tällä hetkellä itsekurin puute ja säälittävyyteni. Eilisen kalorit menivät toooodella hyvin siihen illalliseen saakka: 243. Ajattelin, että olisin syönyt kaurapuuroa marjoilla muiden syödessä tortilloja, jolloin kalorit eivät olisi nousseet edes viiteensataan. No mutta, haistoinpa ja ehkä vähän myös maistoin kanapalaa, ja se oli menoa siitä lähtien. "On se ihan okei että syön vähän kanaa paahtoleivällä. Tölkkimaissia siihen sivuun, niin vielä parempi." Näin ajattelin, mutta sitten kun chilinachot nostettiin pöytään... Oh joy, niitä sitten vetelin siinä mielissään. Onneksi kuitenkin laskin, että kalorit olisivat siltä päivältä jääneet alle tonnin. Eli ei mikään älytön lipsahdus, mutta lipsahdus kuitenkin. Ja olen aivan nyt kyllä sitä mieltä, että jokin ylempi tahto rankaisee minua noiden herkuttelujen jälkeen. Vatsa meni aivan sekaisin, ja loppujen lopuksi löysin itseni tyhjentyneenä. Joten ei nyt mikään älytön morkkis jäänyt, mutta hävettää tämä itsekurin puute aivan kamalasti. Naurattaa ihan.

Mutta tosiaan. Toivon että tänään jää paljon paljon vähemmälle tuo iltasyöminen. Olen laskenut kaiken jo valmiiksi: kaksi sämpylää todella pieniä vähärasvaisella juustolla ja kurkulla. Kalorit jäävät 162:een. Tässä pysytään, ja jos ei pysytä niin jo on kumma! Jätän tän laihduttamisen toisille ja syön itteni niin lihavaksi etten pysty liikkumaan. Koko viikko on mennyt aivan läskiksi muuten. Raah. Ehkä ei kuitenkaan, reidet eivät vieläkään kosketa toisiaan, ja masu ei ole kasvanut kovin paljoa. No ei varmaan ollenkaan, mutta mieli on kumma juttu kun vääristelee asioita. Vaa'alle en ole noussut vieläkään. Odotan varmaan siihen, että pitää alkaa punnitsemaan laukkuja ennen lähtöä, ja oman painon mittaaminen on pakko tehdä. 

Poikaystävän vanhemmat pelkäävät, että äitini soittaa heille kotiinpaluuni jälkeen ja raivoaa, kuinka eivät ole syöttäneet minua täällä. Naamastani kuulemma näkee, että olen laihtunut. Onneksi vanhempani ovat varautuneet vastaanottamaan laihemman tyttären, ja ainakin äitini tietää, että tämä johtuu näistä syömisvammailuistani. Ei siitä, että poikaystävän yliystävälliset vanhemmat muka vetäisivät kaiken ruuan edestäni pois ja kieltäisivät minulta kaiken. Pakko myöntää, että kyllä mun naamasta näkee että on muutama kilo pudotettu. Näin poikaystävän lompakossa kuvan, mikä tulee myös ajokorttiini, ja tajusin miten paljon naamani on pienentynyt. Samalla järkytyin syvästi, mutta kyllä se tyytyväisyyden tunne oli paljon vahvempi. 

Eiliset kalorit: :-D paljon

Kalorit tänään tähän mennessä: 313kcal (HSGD-rajaan jäljellä 637kcal)

Ja tuo Healthy Skinny Girl Diet on vain alkanut naurattaa minua, koska en mä ole tehnyt tasan mitään millään noista rajoista. Ainut mihin ne ovat auttaneet, on ollut motivoida minua saamaan mahdollisimman paljon miinusta. Ja tuokin motivaation hetki pyyhkäisee ylini iltaisin. Päivisin en edes mieti sitä. No, vielä muutama päivä, ja that's it. 

Ja anteeksi tästä tekstistä :D Saakelin sekava.