Äärimmäinen vitutus

Taas, toinen postaus tänään, mutta nyt jos en kirjoita, niin tosissaan räjähdän! Ei helvetti. Mikä siinä on, kun ei vieraan perheen tyttö saa syödä niinkuin haluaa, ja saada edes helvetti vähääkään yksityisyyttä? Edellisen postauksen editin jälkeen, kun kalenterini makasi nätisti keittiön pöydällä läppärini vieressä, lähdin käymään vessassa. Nopeasti. Olin korkeintaan minuutin. Kun lähdin vessaan, ei poikaystävän isää näkynyt missään. Kun tulin takaisin, herra siellä nätisti luki minun kalenteriani. Siis, mitä vittua saanen kysyä? Poikaystävän isä luki kalenteriani, mun omaa raamattua, mihin kirjaan kaiken mitä olen syönyt, kaiken urheilun ja kaiken edes lähellä urheilua, kalorimäärät, HSGD:n kalorien ylärajat, ja paljon jään miinukselle päivän syödyistä kaloreista. Niitä hän siinä lueskeli ihan tyytyväisenä. Okei, kaikki lukee kalenterissani suomeksi, mutta on kai numerot, miinusmerkki ja kcal tuttuja hänellekin. Oli niin helvetin lähellä etten alkanut huutamaan samalla sekunnin sadasosalla kun palasin keittiöön. Mun oli pakko hillitä itteni, jos meinaan jossain asua loput vajaat kolme viikkoa. Sanoin vain rauhallisesti, että mitä hän lukee on todella henkilökohtaista, ja että voisinko saada kalenterini takaisin. Ei vittu, mä olen vieläkin ihan sekaisin.

Poikaystävän isä kyllä antoi kalenterini heti takaisin, eikä sanonut sen sisällöstä mitään. Niin, siis siihen illalliseen asti, jolloin poikaystävän äiti ja isä yhdessä alkoivat hiillostaa minua. Oli jo muutenkin todella, siis todella jäätävä ilmapiiri. Mutta ei, eihän se riitä, heitetään nyt lisää vettä myllyyn kun siihen on mahdollisuus. Muut perheestä söivät jotain riisi-pekoni-kananmuna-kasvis-katkarapu-ankanrasva -sekoitusta kevätkääryleiden kanssa, ja minä tyytyväisenä kasviskatkarapu-annostani. Poikaystävän äiti kysyi, että enkö taaskaan syö riisiä. Sanoin että en. What about pasta? Ei kiitos, ruokani kyllä riittää. Siitähän se saarna sitten alkoi. En syö tarpeeksi tärkkelyspitoista ruokaa. Poikaystävän äidillä tulee aina välillä näitä ihme päähänpistoja, että pitäisi syödä tuota enemmän ja tuota enemmän. Onneksi nämä vaiheet katoavat meeeelko nopeasti, mutta silti, kyllä siitä jaksettiin jauhaa. Poikaystävän isä oli sitä mieltä, että mun tulisi syödä enemmän ranskalaista juustoa, ranskalaista leipää, ranskalaista ruokaa (outoa sinäänsä, koska tänään illalla heidän ruokansa oli enemmän kiinalaista kuin sitä helvetin ranskalaista.........) ja juoda ranskalaista viiniä. Argh, eikö vieläkään voi tajuta, että jos sanon, ettei vatsani toimi samalla tavalla kuin heidän, en voi syödä samoja ruokia??? Jos alan syömään ihan samanlaisia annoksia kuin poikaystävän pienikokoinen äiti, paisun kun pullataikina alta aikayksikön, ja ummetus onkin sitten omaa luokkaansa! Antakaa mun nyt olla ja syödä niinkuin haluan. God.

Mä en todellakaan tuu luovuttaan tän ruoka-asian kanssa. Tekis mieli vähentää entisestään näitä ateriakokoja ja ruokia, joita todella edes syön. Mutta jos meinaan palata edes vähän "normaalimpaan" ruokavalioon kotona, en voi. Mutta anyway, anteeks tästä ragesta :-D Pistää niin paljon keittämään yli nämä painostukset pikkuhiljaa, etten tiedä miten päin olisi. Läskiahdistuskin pukkaa päälle niin pirusti, vaikka kalorit jäivät silti alle viiden sadan tänään. 

Eli ne kalorit tänään: 494kcal (-406kcal HSGD-rajasta)

JA sitä päivää odotellessa, kun poikaystävän vanhemmat ja poikaystävä löytävät tämän blogin ja Google kääntäjän avulla alkavat, tai yrittävät, lukea tekstejäni. Terkut vaan teille! 20 päivää...