Average

Olen aina ollut keskiverto ihan kaikessa. En koskaan ole ollut erityisen hyvä missään urheilussa, mutten ole ollut surkeakaan. Koulussa olin ekasta luokasta lukion viimeiseen aina sitä 7-8 tasoa, tyydyttävä, ja lukiosta lähdit pois C:n paperit kädessä. Olen keskiverto pituuteni kannalta, 166cm. Olen aina ollut normaalipainoinen, painoindeksi ei ole varmaan koskaan ollut ylipainon saatikaan sitten alipainon puolella. Olen aina näyttänyt tavalliselta nuorelta, muutaman vuoden emokautta lukuunottamatta. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli, sekä koira. Asumme rivitalossa. Elämässäni ei ole oikein koskaan ollut mitään erityistä. Emokauteni aikana kylläkin olin masentunut ja aloitin itseni satuttamisen, jonka takia äitini passitti minut terapeuteille sun muille. Mutta en sitten tiedä, että oliko se vain jotain huomionhakua. Pelkkää esittämistä. Aloin tänään miettimään tätä laihduttamistani ja syitä tälle, ja tulin kai siihen tulokseen, että haluan jotain erityistä elämääni. Haluan olla alipainoinen, pieni. Haluan kontrollia syömisiini, etten söisi normaalisti. Vähän vain vähemmän, mutta silti erilailla kun muut. Haluan jotain erityistä, ja vaikka vaihtoehtoja olisi niin monta mistä valita, terveempiä kuin tämä jonka olen jo valinnut, en halua luopua tästä. Rakastan tätä tunnetta, kun haluaisi vain velloa itsesäälissä ja märistä kuinka on lihonnut vaikka syö kuin hiiri, mutta vaa'alle astuessa luku onkin kiloja vähemmän kuin mitä luulisi.

Olen ollut tämän päivän yksin. Poikaystävä on töissä isänsä kanssa, ja poikaystävän äidillä on myöskin joku työjuttu. Aivan täydellinen tilaisuus syödä vähän! Mutta miten kävikään.. Listaan taas postauksen loppuun nuo ruuat, mitä olen syönyt. En mä ole syönyt niin paljon kuin olisin todellakin voinut, sillä aamusta asti olen taistellut ahmimista vastaan, ja kai mä olen voitolla, mutta olen silti syönyt enemmän kuin aluksi suunnittelin. Olen myös leiponut uudelleen, vaikka entisiäkin korvapuusteja on vielä kymmenen jäljellä. Mutta poikaystävän äiti ottaa muutaman maanantaina mukaan töihinsä, ja tiedän, että kyllä tälle perheelle pulla maistuu! Tekisi myös mieli kokeilla macaronien tekoa uudelleen, sillä nuo vanhat hajosivat käsiin ja muutenkin menivät aivan perseelleen. Leipominen on oikeasti ehkä parasta harhautusta ahmimiseen. Saa tekemistä parhaimmillaan muutamaksi tunniksi, ja onhan se parempi vain maistella vähän sieltä täältä kuin ahtaa naamaansa muroja, pullaa, leipää, suklaakuorrutteisia vaahtonalleja... 

Mun pitäisi kyllä pakata, mutta kun en tiedä mitä tavaroita tarvitsen huomenna, ja en halua alkaa tuota laukunpunnitsemis rumbaa vielä. Maanantaina kyllä kerkeän. Toivottavasti. Kyllä kerkeän. Haluan muutenkin mahdollisimman paljon tekemistä maanantaille, sillä olen varmaan hermorauniona koko päivän, kun aika ei kulu tarpeeksi nopeasti. Ah, kaksi kokonaista päivää jäljellä tässä maassa, ja sitten se on aurevoir France, bonjour Finlande!

Tänään syöty:

• Maissikakku vähäsokerisella hillolla
• Kaksi kuppia kahvia soijamaidolla
• Kaurapuuroa marjoilla
• Kaksi pientä leipäviipaletta
• Omena
• Vähän kuorrutusta