Obesity, I'm On My Way

Otsikko on yliampuva. Joo. HSGD on tosiaan takasin. Mulla meni eilinen oikeestaan ihan hyvin, jäin 203 kaloria miinukselle, ja maanantaina jäin huimat 53 miinukselle. Tänään en ole aivan varma, mutta miinuksella ollaan kuitenkin. Mutta ne ruuat, mitä oon syönyt.. Huhhuh. Suklaata, kakkua, juustosarvi. Ei mitään huippua laihduttajanruokaa, kuten tiedätte. Mutta niin, oon mä yrittänyt, ja maanantai taisi olla eka päivä kotiinpaluun jälkeen kun mulla oikeasti oli nälkä.

Huomenna päätin kuitenkin pitää jonkinlaisen nestepäivän, johon kuuluu jugurtit kanssa. Ja ehkä lounasaikaan tai illalla, kun porukat näkisivät, hapankorppu tuorejuustolla ja suolakurkulla. Ja ehkä vähän raejuustoa jossain vaiheessa. Eli muuten kahvia, valkosta teetä, kevyttä mustikkakeittoa. Mun on tarkotus tehdä huomenna joku jättimäinen lasagne 700 grammasta jauhelihaa, ja sitten jollain juustokastikkeella kanssa. Mutta teen sen ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin, joten ehkä vältyn syömästä sitä. Musta tuntuu, että palanen eksyy kuitenkin mun suuhun, mutta taistelen kyllä sitä vastaan! Ehkä nakkaan sen mun palasen koiran lautaselle, se arvostais sitä varmana enemmän kun minä.

Tänään, kun oltiin äidin kanssa tuossa läheisessä ostoskeskuksessa ruokakaupassa, näin kolmet aivan älyttömän thinspaavat reidet. Siis, mikään kuva tai video tai mikään ei ole yhtä thinspaavaa kuin oikeassa elämässä nähdyt kropat. Ne saa tuntemaan, että laihtuminen ja se reisivako ja lonkkaluut ja litteä vatsa ja mikä tahansa on oikeasti mahdollista saavuttaa. Mä haluan olla pienempi.


Ja tohon haluun laihtua on ehkä eräs toinenkin syy.. Näin viime yönä unta, joka palautti kaiken näkösiä tunteita mun mieleen, ja samalla sekotti aivan kaiken. En ole voinut kertoa tästä yhtään kenellekkään, joten ajattelin että kirjoittaminen blogiin voisi auttaa. Edes vähän. Eli siis, vähän taustaa: mulla on yks kaveripoika, joka oikeastaan on yks mun parhaista kavereista. Oon kuitenkin ollut nyt puoltoista vuotta vähän ihastunut tähän poikaan, eli koko sen ajan kun ollaan tunnettu. Viime yönä näin unta, missä tää poika tunnusti mulle tunteitaan aika, krhm, miehekkäällä tavalla, if you know what I mean. Nyt oon vaan miettinyt sitä poikaa koko päivän, ja oottanut kovasti perjantaita, jolloin hänellä on synttärit, ja saan tekosyyn soittaa hänelle. Poikahan siis on intissä, ja ei pääse lomille nyt synttäriviikonloppunaan. Haluan siis nyt reilu viikon syödä ja liikkua niin hyvin, että olen oikeasti hyvässä kunnossa fyysisesti kun juhlitaan hänen synttäreitään. Äh, ja toki on vielä poikaystäväongelma. Jihuu, en todellakaan tiedä että miten mä sanon poikaystävälle kaiken minkä haluaisin. Ja musta tuntuu, ettei hänkään osaa vaan sanoa, että eiköhän tää ollut tässä.

Ja niin, huomennahan on joulukuu, in case joku ei tiennyt. Ja mulla on se sellanen Fazerin konvehtikalenteri, jossa on 166g suklaata yhteensä laskettuna. Minähän tosiaan menin ja laskin kalorimäärän yhdelle konvehdille; 36. Mutta kun pitää tietää tuon dieetin takia! Kun haluan laskea noi kalorit mahdollisimman tarkasti. Terveisin kontrollifriikki.

Raah, raivostuttaa itteänikin kun nää tekstit on niin puuta heinää joka kerta :D Anteeksi teille, jotka näitä joutuvat lukemaan.