When the Innocence Is Dead And Gone

Multa kysy tänään kaveri, että hymyileekö elämä. Mä vähän aikaa mietin, ja päädyin siihen, että kyllä hitossa hymyilee! Mä olen vihdoin tajunnut, että mun paikka on Suomessa perheen ja ystävien luona. Mä pääsin eroon narsistisesta poikaystävästä, joka osasi tasan tarkkaan vetää minut pohjalle, ja varmistaa etten kovin helpolla pääsisi ylös sieltä. Mulla on työpaikka, jossa saan työvuoroja ja sopivaa palkkaa. Tiedän myös, että kelpaan juuri tälläisenä kun olen veljeni ystävälle, eikä minun tarvitse kuulemma laihtua ollenkaan. Okei siinä mielessä elämä ei hymyile, että joulun aikana olen varmasti syönyt enemmän kuin laki sallii, mutta niistä kiloista ja grammoista kyllä tulen pääsemään eroon! 

Otinkin hieman varaslähdön tuohon veljeni kaverin näkemiseen, ja olin viime yön hänen luonaan. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani niin turvalliseksi ja pieneksi kenenkään kanssa. Hänen luonaan oli myös muita, mutta silti hän kietoi kätensä ympärilleni ja suukotti otsaani, päälakeani, poskeani, huuliani kaikkien edessä. Kerroin hänelle myös ex-poikaystävästäni, ja näin hänen ilmeestään kuvotuksen ja vihan sekoituksen. Hän tiuskasi minulle, että olen aivan täydellisen kokoinen, eikä muutaman ekstrakilot haittaisikaan mitään, ja että minun ei tarvitse laihtua ollenkaan. Itsehän olen täysin eri mieltä. Pitkästä aikaa tuntuu hyvältä sisällä asti.

Hyvältä tuntuu myös se määrä, mitä olen tänään syönyt. Mahtuuhan tuohon määrään epämääräinen halpiscroisantti, mutta sekin oli vain 150kcal. Sen lisäksi olen syönyt neljä paahtoleipää ilman kuoria tuorejuustolla ja kurkulla, sekä yhden jonkun ruispehmopala -leivän, senkin tuorejuustolla. Töissä söin myös muutaman kirsikkatomaatin. Siihen se sitten jääkin. Tuntuu aivan mahtavalta. Ja pystyin hillitsemään itseni ahmimismahdollisuuden avauduttua! Kyllä tämä vielä tästä!

Dear 2012,

Näitä neljää asiaa toivoisin ensi vuodelle:

Alkuvuodeksi lunta. Poikaystävän, joka oikeasti välittää ja jonka kanssa voisin olla itseni, aina. Olla laiha. Tatuoinnin. Onko liikaa pyydetty tämän kamalan vuoden jälkeen?

Merry Christmas!

Ihan ensiksi hyvää joulua kaikille! Me ollaan perheen kanssa vähän pohjosemmassa, missä on lunta. Ah ihanaa, koira on aivan onneessaan möyrimässä hangessa, ja möksähtää heti kun joutuu tulla sisälle. Suloinen otus tuo.

Toiseksi, eilen kun saavuttiin ja tyhjensin ruokakasseja keittiössä ahdistuin aivan älyttömästi. Suuri jääkaappi tuli täyteen ihan heti, ja siihen lisäksi vielä leivät, suklaat, pähkinät yms. Alle viikoksi tuossa on aivan älyttömästi syötävää. Äitini varmaankin näki ahdistukseni, sillä hän alkoi kertomaan minulle miten jouluna on ihan sallittua syödä ja ei saa miettiä syömisiään ollenkaan. Tästä sitten kehittyi tunnin keskustelu, ja päädyin siihen, että saan syödä ilman omantunnontuskia. Tiedän kyllä, että mieleni muuttuu vielä useaan otteeseen, mutta minun täytyy vain muistaa se. Syömiseni ovat menneet nyt melko monta päivää niin hyvin, että on sääli pilata tämä putki. Mutta on joulu, no can do. Syömisiäni kyllä varmasti hillitsevät älyttömän kipeä kurkku ja puhkeavasta viisaudenhampaasta johtuva ienkipu. 

Suurin syy sille, miksen haluaisi syödä liikaa on se veljeni kaveripoika. Hän eilen avautui tunteistaan uudelleen, ja voin sanoa että alkavat nämä munkin tunteet hieman syvetä vaikka miten taistelisin vastaan. Poika siis on SM-tason urheilija, ja aivan älyttömän hyväkroppainen. En halua että hän joutuisi näyttäytyä tälläisen norsun kanssa, vaan toivoisin itsekin olevani hyvässä kunnossa. Onneksi joulun jälkeen on vielä muutama päivä ennen uuttavuotta, ja voin keskittyä edes joulun jälkeisen turvotuksen laskemiseen! Ja kolme työvuoroakin varmasti auttavat asiaan, kun saan juoskennella ympäri työpaikkaa yhteensä kahdeksantoista tunnin ajan.

Mutta tosiaan, ihanaa joulua teille kaikille, toivottavasti pystytte nauttimaan! <3

My Universe Will Never Be The Same

Tänään mulla alko työt! Heti alkuun kahdeksan tunnin kiirepäivä, ja älyttömästi juoksemista ympäriinsä. Päivän syömissaldo on tänään kaksi Reilu-paahtoleipää ilman reunoja tuorejuustolla ja herkkukurkulla, jugurtti marjoilla, kanasalaatti ilman kastiketta ja krutonkeja, sekä smoothie. That's it. Samalla liian paljon, mutta silti todella vähän. Nyt mulla on aivan älytön nälkä, mutta pelkään, että jos alan syömään, syön aivan älyttömästi liikaa. Toisaalta eihän mun tarvitse syödä. Annan vain olla. Mutta en saa antaa vanhempien kuulla vatsan kurinaa, koska muuten alkaa kysely syömisistäni ja painostus siihen asti että syön.

Mulla on nyt vielä kaksi vuoroa ennen joulua, ja kolme vuoroa joulupyhien ja uuden vuoden välillä. Kaikki vuorot vähintään kuusi tuntia, ja älyttömän kiireisessä sekä isossa! paikassa. Joten juosta saan, ja paljon! Jes, edes jotain tekemistä! Ehkä syöminenkin jää vähemmälle.

Haluan, että aika vierähtää eteenpäin ihan runsaasti. Haluan skipata jouluruuat, haluan skipata "turhat päivät" joulun ja uuden vuoden välillä. Haluan vain sen uuden vuoden. Haluan olla hänen sylissään, sillä olen vahvasti saanut sen kuvan että sinne minut kaivataan. Haluan hänet.

Jännitys

Mua jännittää jostain syystä niin paljon, ettei mulla ole ruokahalua. Eilen illalla kuitenkin söin aivan liikaa tuon jännityksen takia, koska erehdyin luulemaan sitä näläksi. Nyt kuitenkin ajatellessani että pitäisi syödä jotain ennen ajotuntia ja etsiessäni ruokaa, en halua syödä yhtään mitään.

En todellakaan tiedä mistä tämä jännitys johtuu, mutta ajatukseni harhailevat joka kerta siihen veljeni kaveripoikaan. En malta odottaa uuttavuotta, ja eilen nauroin itselleni päivällä kuinka tulen hulluksi jos tunnen näin lähes kaksi viikkoa. Onneksi aika kuluu yleensä todella, todella nopeasti, ja olen varma että ennenkuin huomaankaan on jo 31.12 ja olen matkalla hänen luokseen.

Ja tällä viikolla minulla on älyttömästi tekemistä, joten aika kuluu vielä nopeammin! Sitten onkin joulu, ja alennusmyynnit ja kaikki! Eiköhän tämä siis tästä :-)

Minulla on edelleen aivan tunteeton olo, koska en ole vieläkään reagoinut mitenkään tuohon minun ja poikaystävän, joka nykyään on siis entinen poikaystävä, eroon. Olen vain ihastunut heti uudelleen. Mutta toisaalta, en itse ollut henkisesti kyseisessä parisuhteessa muutamaan kuukauteen. Joten otin kai jonkin näköisen varaslähdön tuossa ylipääsemisessä.

Mutta takaisin laihtumiseen: minusta tuntuu että pitkästä aikaa mulla on oikeasti motivaatio ja syy laihtua ja näyttää nätiltä. Tuo veljen kaveri on itse SM-tason urheilija, ja voitte varmaan kuvitella sen kropan................. Perjantaina sain kokeilla hänen vatsalihaksiaan, ai elämä sitä alemmuuskompleksia. Monta kertaa kyllä hän minulle sanoi että olen nätti ja muutenkin kehuja vartalostani, mutta eikai niitä nyt tälläsenä voi tosissaan ottaa! Eilen kävellessäni kotiin ystäväni luota tunsin kuinka allini hyllyivät villapaitaani vasten. Jep, kuinka kaunista sekin on. Mulla siis on aivan älyttömän hyvä motivaatio nyt, ja varsinkin tämän jännityksen ohella en todellakaan aio taipua leivän, suklaan, enkä muunkaan ruuan liialliseen kutsuun! ;) I will do this, I will get thin.

Tsemppiä teille kaikille!

News

Tästä tulee tosi tosi tosi pikanen postaus, koska oon äärettömän väsynyt, ja inhotan itseäni yllätys sinäänsä. Eli muutama asia on tässä tapahtunut ihan muutaman päivän sisällä:

1) Erottiin poikaystävän kanssa tänään. Koko tuo eroamisprosessi kesti ehkä jopa kaksi minuuttia, enkä tosiaan tiedä että mitä siinä tapahtu. Mutta nyt ei olla enään yhdessä, ja minusta tuntuu ihan tunteettomalta paskiaiselta, koska en sitten näköjään varmaankaan osaa reagoida mitenkään oikein tuohon eroon.

2) Olen ahminut aivan jäätävästi tänään illalla. Eilinen meni syömisten osalta hyvin, ja tänään myös viiteen saakka. Sitten repsahdin. Paino on noussut varmasti aivan järjettömästi, ja mun on aloitettava joku kuntokuuri/syömiset kuriin -kuuri jotta pääsisin taas siedettävyyden rajoihin.

3) Sain työpaikan, ja toivon että työ alkaisi mahdollisimman pian, jotta saisin tekemistä enkä vain istuisi kotona syömässä ja inhoamassa itseäni.

4) Olen ihastunut. Joo. Eilen baarissa vielä siis seurustellessani juttelin pikkuveljeni kaveripojan kanssa, josta olen tänne ennenkin kirjoittanut. Juteltiin ja no vähän muutakin, ja en pääse tästä nyt yli enkä ympäri, olen ihastunut tuohon poikaan. Tarkoitus olisi mennä hänen kotiinsa juhlimaan uutta vuotta, mutta yleensä suunnitelmilla on tapana mennä aivan perseelleen, joten en uskalla oikein sanoa mitään. Haluaisin kyllä mennä hänen luokseen uudeksi vuodeksi. Kyseinen poika asuu kyllä vähän kauempana, mistä ei pääse kotiin yöllä, joten joutuisin jäämään yöksi. Voi mikä harmi... No mutta, siihen on vielä kaksi viikkoa, ja saa nähdä mitä ikinä tulee tapahtumaan.

5) Tänään saunassa myös ajattelin, että ehkä minun tulisi selvittää asiat itseni kanssa ennen mitään uusia säätöjä. Samalla myös ajattelin etten ole koskaan osannut tehdä sitä yksin. Ja mitä minun edes pitäisi selvittää? En halua "parantaa" syömisiäni, päin vastoin. Haluan vain laihtua, olla pieni. Olla pieni ja siro.

Disgusting, That's Me

Ranskasta kotiinpaluun jälkeen olen lihonnut ihan selvästi. Reisien yläosat eivät ole enää yhtä kaukana toisistaan kuin ennen, vatsa roikkuu housujen päällä, takapuoli alkaa roikkumaan entistä enemmän, käsivarret oksettavat aivan jäätävästi... Ja mitä teen asialle? Syön. Ahdistun. Teen lihaskuntoa aivan älyttömästi, ja syön lisää. Ja ne määrät mitä syön eivät ole edes tästä maailmasta. Inhotan itseäni aivan älyttömästi. Joka aamu päätän, että tänään onnistun, mutta ei, viimeistään illalla kaikki repsahtaa aivan täysin. Toivottavasti tämä olo johtuu suurimmaksi osaksi menkoista, ja jospa näyttäisin isommalta turvotuksen takia. Just joo, se on tasan se lihominen. Olen myös vaakatauolla muutaman viikon, ja seuraava kerta kun punnitsen itseni on uuden vuoden jälkeen.

Tänään meinaan pitää itseni sen verran kiireisenä, että en kerkeä jäädä ahmimaan. Nyt aamulla söin kuivattuja luumuja melko paljon, mutta vain, että saisin vatsani toimimaan. Lähden pian ystäväni luokse, missä meinaan syödä tasan yhden piltin jos tulee nälkä, ja illalla haluan ja aion pysyä poissa keittiöstä. Kyllähän me kaikki tiedetään, ettei se toimi. Mutta yritän kuitenkin. Minua vähän pelottaa, koska koko viikonloppu vietetään sukuloinnin parissa, ja joka paikassa mihin olemme menossa syödään ihan älyttömästi. Aina. Mutta jos en syö muualla kuin siellä, ja pieniä annoksia, niin eiköhän sekin hoidu sillä. 

Ällötän itseäni aivan järkyttävästi, mutta en siltikään ole tarpeeksi vahva tehdäkseni asialle jotain. 

En tiedä edes että yritänkö tosissaan. 

As Your Shadow Crosses Mine

Hyvä viikonloppu päättyi sunnuntain ahmimiseen. Lauantaina en syönyt paljoa mitään, mutta join kyllä senkin edestä, ja perjantaina söin myöskin tosi maltillisesti. Eilen sitten kaikki hajosi käsiin ja söin kuin hullu. En edes enää jaksa muistaa mitä söin, joten siitä saatte edes jotain kuvaa. Vihaan itseäni eilisen takia niin älyttömästi, mutta pidetään tuota sitten jonain boostipäivänä.

Meinasin aloittaa myös tämän viikon ahmimisella, kun lounaaksi söin reilusti makaroonilaatikkoa, kaksi ruisleipää ja muffinssin. Noiden jälkeen päädyin kuitenkin halailemaan posliinikuningatarta.. Voi jessus. On tuo oksentelu vähentynyt kuitenkin siitä jokapäiväisestä ehkä yhteen kertaan viikossa, tai vähempään. Nyt kurkkuuni koskee aivan järkyttävästi, mutta ainakin muistan etten syö mitään. Ei mulla ole edes kyllä nälkä. Jos illalla on nälkä, niin syön yhen peruna-purjo -pussikeiton, 80kcal.

En muista, että kerroinko jo blogissa, että lähdemme perheeni kanssa jouluksi pohjoisempaan. Pääsen lautailemaan! Ah, odotan sitä niin kovin, että saa viettää koko päivän rinteessä, ja tuntea sen kivun säärissä ja reisissä illalla. Toivon myös, että syömiset pysyvät pienempinä siellä, kun mitä ne olisivat kotona.

Tunne-elämänikin on aivan sekaisin. Mulla on aivan järkyttävä ikävä poikaystävää. Tai siis jotain ihmistä halaamaan ja välittämään. En oikeastaan edes tiedä, että onko mulla ikävä tuota Ranskassa olevaa poikaystävää, vai vaan poikaystävää muuten vaan. Äh. Kaveripoika oli aivan omituinen nihkeilijä koko lauantain, ei yhtään omanlaisensa. Ja eräs pikkuveljeni ystävä avasi sydäntään minulle, ja kertoi kuinka on ollut jo jonkin aikaa ihastunut minuun, vaikka tietää että olen parisuhteessa. Tuo pikkuveljen ystävä on aivan ihana ihminen, ja sekin nyt on tässä sekoittamassa mieltäni. En tiedä mitä teen enään.

TODAY

Tänään mä onnistun! Eilinen meni taas aivan perseelleen aamun takia, kun söin siitä kymmenestä yhteen. Putkeen. Tiistaina tehtyä valkosuklaa-kahvikakkua, hasselpähkinärouhemaitosuklaata, sipulirengassipsejä, hapankorppuja tuorejuustolla ja suolakurkulla, kaurapaahtoleipää tuorejuustolla, suklaa-jugurttikakun taikinaa... Ai että mä olen ylpeä itestäni! Not. Sentään sain tuon syömisjuhlan jälkeen itseni edes pieneen kuriin, kun lähdin ystäväni kanssa etsimään mekkoa kaveripoikani synttäreille. Minkä btw löysin, kokoa 36, ja se on minulle vähän liian iso. Myöhemmin söin vielä kaksi pientä palaa tuota valkosuklaa-kahvikakkua, ja sitten pienen kulhollisen nuudeli-kanawokkia. Kokonaisuudessaan ei niin hirveän paha määrä tuota ruokaa, mutta kyllähän tuo kolmen tunnin bingefest vähän vei fiilikset.

Tänään lähden puoli kahdentoista aikaan bussilla Helsinkiin etsimään korkkareita ja koruja lauantaille. Joo, semipienet paineet ulkonäöllisesti. Mutta kun se kaveripoika! Käydään myös kavereiden kanssa syömässä joko Amarillossa tai Chico'sissa. APUA mä sanon. Katsoin eilen noita menuja ja ravintoarvolistoja. Ei kai siinä. Nuo kaikki annokset mitä kaverit luultavasti ottavat, ja olettavat kai että minäkin otan, ovat sen 700-2300kcal. Eh. Ja nuo alle tonnin annokset ovat niitä pienemmän kokoisia. Not going to happen. Salaatit ovat vielä vähäkalorisempia, joten eiköhän se sellainen joku eksy eteeni.

Nyt pitää vaan se puoltoista tuntia selvitä syömättä. Tänään olen suuhuni laittanut joulukalenterista tulleen Julia-suklaan, sekä kupillisen kahvia rasvattomalla maidolla. Tarvitsen vaan paljon, paljon tekemistä, niin enköhän selviä.

Paino oli tänään aamulla 54. Eli +100g tullut eilisestä, mutta se on varmaan nesteitä tai jotain. Katotaan viikon päästä uudestaan.

I Have To Stop Saying Tomorrow

Se on mukavaa, kun joka ilta makaa sängyssä morkkiksissa. Pitikö nyt syödä ne kaksi hapankorppua? Oliko sulla edes nälkä? Tuliko salmiakeista parempi olo? Mitä järkeä oli palkita ittensä puolentoista tunnin syömättömyydestä sipseillä? Hei haloo, tyhmä lehmä. Joku roti nyt tähän hommaan. Kohta on muutenkin tulossa joulu, lihot sillon kuitenkin, niin voisit nyt edes vähän skarpata. Kävin tänään aamulla vaa'alla ensimmäisenä kun heräsin. 53,9kg. Jee. Okei, oon mä silti alle 54kg, ja BMI on ihan siellä normaalipainon alarajoilla, mutta kun haluaisin olla sen 50kg tässä vaiheessa. Haluaisin, että mun BMI olisi sen lievän alipainon puolella. Mutta mun itsekuri on aivan käsittämättömän huono, kun oon kotona vanhempien ja pikkuveljen kanssa. Ystävien tai muiden perheen ulkopuolisten seurassa en syö juurikaan mitään. En vaan kehtaa. Jos istumme kavereiden kanssa mäkkärissä, ja minun edessäni on pelkkä kahvimuki, ja muilla sitten ties mitä aterioita, yleensä eräs "kilpailijakaveri" palaan tähän ihan kohta! alkaa kovaan ääneen päivittelemään tilannetta. Aivan kamalaa, miten Plainy ei syö mitään, ja mä tässä vedän juustohampparia! Aivan hirveetä, mä olen aivan kamala läski. Voi voi voi, muistan vielä puol vuotta sitten kun Plainy paino melkeen saman verran ku mä, ja mä painan nyt 65 kiloo! Apua pitääks mun lopettaa syöminen voi herranjumala???? Plainy SYÖ NYT JOTAIN. Joo no thanks, ei mulla oo nälkä. Syön kuitenkin kotona kun hevonen.

Eli tuo kilpailijakaveri on se sama, joka silloin joskus aikoinaan sanoi, kuinka on mukavaa kun on joku muu isompi kokoinen, kuin pelkästään hän. Jep. Nyt kun olen laihtunut melko paljon, hän on aivan sietämätön. Tekee aina ison jutun siitä miten en välillä syö mitään, ja miten hän on kamala läski nyt kun minä olen laihtunut. Aivan kuin hän olisi ottanut minut jotenkin silmätikukseen. Äh, en tiedä. Saatan vain kuvitella ja suurennella asioita, mutta ihan tyhjästä en näitä juttuja keksi! Kaksi parasta ystävääni on myös huomannut tämän seikan.

Mutta tosiaan. Tämä aamu on ollut kyllä jotenkin todella outo, mutta samalla ei :-D En itse omista yhtään paria farkkuja, vaan pelkästään kollarihousut, sekä neljät legginssit. Kaikki farkkuni jäivät siis liian suurina Ranskaan, koska en halunnut lähteä raahaamaan niitä takaisin Suomeen, ja nakannut niitä täällä sitten roskikseen. Ei meistä kukaan täällä osaa kuitenkaan kaventaa niitä! Hah. Mutta siis asiaan. Äitini kertoi, että hänellä on kolmet farkut, joita hän ei käytä ollenkaan. Viimeiset farkut ottaessaan kaapista hän sanoi, etteivät ne mahdu hänelle. No, vedin ne viimeisenä päälle, kahtien liian suurien jälkeen, ja ne mahtuivat! Tässä nyt istun nuo farkut jalassa. Kokoa 34! En muista milloin viimeksi olisin mahtunut mihinkään alaosaan, mikä olisi tuota kokoa! Perseeni ja reiteni ovat aina olleet älyttömän suuret, ja viimeksi kun sovitin hametta ennenkuin lähdin Ranskaan, hame oli kokoa 38, ja aivan sopiva. Feels good. Toinen tapahtuma mikä tänään kävi, oli kun meinasin pyörtyä suihkuun. En sitten tiedä, että oliko se alhaisesta verensokerista, vai liian kuumasta vedestä ja hapenpuutteesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä söin taas eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. En kuitenkaan pyörtynyt, ja nyt tuntuu kuin mitään ei olisi käynytkään. En ole syönyt mitään, vaan kippaan tässä juuri kurkkuuni valkoista teetä.

Minun on otettava käyttöön jokin henkilökohtainen kiristyskeino, mitä käytän aina jos olen syömässä liikaa. Haluan palata siihen säännölliseen rytmiin, mikä Ranskassakin oli. Aamiainen, lounas ja illallinen. Ei mitään pikkunapostelua pitkin päivää. Argh! Mutta varsinkin iltaa kohti tuo syöminen lisääntyy ja lisääntyy, ja loppujen lopuksi juoksen jääkaapilla joka kymmenes minuutti etsimässä lisää syötävää. Ei tästä tuu yhtään mitään.

Yes I Did

Viikonlopusta kehittyikin sitten sellanen semi huom älyttömän suuri boostiviikonloppu. Söin aivan älyttömästi, ja eilen sitte vielä ennenkun lähettiin kavereiden kanssa baariin söin ranskalaisia ja nakkeja, koska olin jo mielessäni syönyt koko sunnuntain aivan pilalle, eikä tuossa ollut mitään haittaa. Väärin. Kalori- ja rasvamäärä olisi jäänyt huomattavasti pienemmäksi ilman sitä rane-nakkiannosta. En onneksi kuitenkaan syönyt ihan liikaa. Tuo boostivaihe on tainnut vähän jäädä päälle, koska oon tänään syönyt huomattavasti enemmän kuin pitäisi. Mutta enköhän mä tän saa tästä kuriin. Mun paino oli tänään aamulla 54,3kg. Jihuu, että kyllä sitä painoa on tullut sen pari kiloa lisää. Vittu jee. Toivottavasti myös putoaa ihan yhtä nopeesti kun on tullutkin! Saakeli. En edes halua laskea noita kalorimääriä lauantaille ja sunnuntaille.

Poikaystävän kanssa on ollut ihan älyttömän hankalaa nyt. Hän on ottanut tosissaan tavoitteekseen parantaa kaiken paskan, mikä tässä meidän välillä on ollut. Argh, periaatteessa olen tosi tosi iloinen, että hän haluaa sitä, mutta samalla toivoisin ettei mikään muuttuisi, ja pääsisin jollain helpommalla verukkeella pois tästä. Mutta on se vaikeaa, kun toista on oikeasti rakastanut, ja ollut lähes riippuvainen hänen seurastaan. Äh, no tässä pitää vaan mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat sujuvat. Ne on ne kaveripojan synttäritkin ensi lauantaina...

Ja ainiin, joku ehkä saattoi jo huomata, mutta mä olen kaapannut pikkuveljen nettipiuhan! Okei vaan siksi aikaa, kun hän on koulussa, mutta saan laitettua kuvia ainakin. Ja nyt kun pääsen omalla läppärillä tekemään jotain järkevää, thinspaannun ehkä vähän lisää. Heti kun taivaalta ei enää sada kissoja ja koiria, lähden lenkille. Ja varmasti lähden tästä koneelta pian tekemään lihaskuntoa. Mä haluan takaisin sen 52 kilon painon. Ja siitä vielä sitten viidenkymmenen. Ja siitä vielä vähemmän. Äitini piti minulle eilen jonkun puhuttelun siitä, miten saan syödä niitä ranskalaisia ja nakkeja ja siihen vielä päälle voisin syödä vielä sipsiä, koska olen laihtunut niin paljon, ja on ihan ok syödä paljon. Äitini itse on tosi pieni, ja hän syö paljon. Mutta heti kun minä alan syömään vähän enemmän, paino nousee kuin mikäkin. Terveisin boostiviikonlopusta +2kg selvinnyt. Äh.

Säälittävä luuseri

No eipä jäänytkään nuo syömiset tuohon. Lisäksi vielä kaks hapankorppua tuorejuustolla ja suolakurkulla, yks kokonainen suklaakeksi, ja sitten vielä siihen päälle iskän tekemää vaaleeta sämpylää margariinilla ja kinkulla! Halleluja mun itsekurin kanssa. Eli kalorit nouskin sinne yli kuuteen sataan eilisen osalta. Yritin illalla vielä oksentaa, mutta en saanut yhtään mitään ylös, joten luovutin ja tein myöhäisillanjumpan.

Aamulla myös kun heräsin, niin jumppasin siihen saakka, että suihku oli vapaa. Suuhuni olen tänään pistänyt vain ja ainoastaan kahvia rasvattomalla maidolla, ja siihen meinaan aamusyömiset jättää. Otan vanhalle koululle yhden Piltin mukaan, jos älytön nälkä yllättääkin. Mutta yritän olla syömättä mahdollisimman kauan, ja illalla sitten taas söisin niin, että vanhemmat näkevät. Ja myöskin sen joulukalenterin suklaan jätän iltaan. Tuo eilisillan virhe ei kyllä todellakaan saa toistua.

Kohta lähden kävelemään tuonne ah, niin joulukuiseen vesisadetuulimyrskyyn! Can't wait...

Mitä hittoa mä teen?

Voi jumalisteeee mulla on nyt älytön kriisi näitten miesten kanssa. Viimesessä postauksessa kerroin tosta mun kaveripojasta jonka tiedän pitävän minua vain ja ainoastaan kaverina joka sekottaa mun tunteet ihan täysin. Mutta nyt, tittididii, poikaystävä päättikin tehdä täyskäännöksen ja alkaa nostalgiseksi. Hän linkitti Facebook-seinälleen biisin, joka näkyy vain minulle, ja kirjoitti siihen maailman ihanimman viestin. En mä voi lopettaa tätä suhdetta nyt yhtäkkiä, kun poikaystävä päätti parantaa tapansa ja ties mitä muuta. Toisaalta kyllä tiedän, että tässä ei tasan mikään muutu, ja kohta ollaan taas aukomassa päätä Facebookin kautta. Joten kai tämä vaan sitten lykkääntyy, miljoonannen kerran. Argh, inhottavaa. Tuntuu ihan älyttömän kusipäiseltä multa iteltäni.

Mutta niin! Sitten niihin syömisiin. Tämä päivä on mennyt mulla ihan älyttömän hyvin. Puolikas suklaakeksi, 50 kcal. 5cm kertaa 5cm pala lasagnea, kurkkua ja paprikaa, 200kcal. Joulukalenterin suklaa, 36kcal. Eli yhteensä 286kcal, ja siihen meinaan nuo syömiset jättää. Nyt illalla juon vain teetä, jos nälkä meinaa yllättää. Toivottavasti huomenna menisi yhtä hyvin. Mennään kavereiden kanssa katsomaan entisen lukiomme lakkiaisia, ja siitä varmaan johonkin pyörimään. Syön ehkä aamulla jugurttia tai mustikkakeittoa, ja ehkä hapankorppua. Sitten en tiedäkään, että milloin tulen kotiin. Toivottavasti myöhemmin, jolloin isäni olisi jo syönyt, ja äitini ei olisi vielä kotona, jolloin minulla olisi mahdollisuus livistää ainakin lämpimästä ruuasta. Mutta tosiaan, olen niin ylpeä itestäni! Kyllä mä vielä laihdun siihen samaan, mitä olin Ranskassa pienimmilläni. Vaikka siihen on ehkä kilon tai kahden pudotus, vaan, mutta silti! Painavampi olen nyt, kuin silloin.

Obesity, I'm On My Way

Otsikko on yliampuva. Joo. HSGD on tosiaan takasin. Mulla meni eilinen oikeestaan ihan hyvin, jäin 203 kaloria miinukselle, ja maanantaina jäin huimat 53 miinukselle. Tänään en ole aivan varma, mutta miinuksella ollaan kuitenkin. Mutta ne ruuat, mitä oon syönyt.. Huhhuh. Suklaata, kakkua, juustosarvi. Ei mitään huippua laihduttajanruokaa, kuten tiedätte. Mutta niin, oon mä yrittänyt, ja maanantai taisi olla eka päivä kotiinpaluun jälkeen kun mulla oikeasti oli nälkä.

Huomenna päätin kuitenkin pitää jonkinlaisen nestepäivän, johon kuuluu jugurtit kanssa. Ja ehkä lounasaikaan tai illalla, kun porukat näkisivät, hapankorppu tuorejuustolla ja suolakurkulla. Ja ehkä vähän raejuustoa jossain vaiheessa. Eli muuten kahvia, valkosta teetä, kevyttä mustikkakeittoa. Mun on tarkotus tehdä huomenna joku jättimäinen lasagne 700 grammasta jauhelihaa, ja sitten jollain juustokastikkeella kanssa. Mutta teen sen ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin, joten ehkä vältyn syömästä sitä. Musta tuntuu, että palanen eksyy kuitenkin mun suuhun, mutta taistelen kyllä sitä vastaan! Ehkä nakkaan sen mun palasen koiran lautaselle, se arvostais sitä varmana enemmän kun minä.

Tänään, kun oltiin äidin kanssa tuossa läheisessä ostoskeskuksessa ruokakaupassa, näin kolmet aivan älyttömän thinspaavat reidet. Siis, mikään kuva tai video tai mikään ei ole yhtä thinspaavaa kuin oikeassa elämässä nähdyt kropat. Ne saa tuntemaan, että laihtuminen ja se reisivako ja lonkkaluut ja litteä vatsa ja mikä tahansa on oikeasti mahdollista saavuttaa. Mä haluan olla pienempi.


Ja tohon haluun laihtua on ehkä eräs toinenkin syy.. Näin viime yönä unta, joka palautti kaiken näkösiä tunteita mun mieleen, ja samalla sekotti aivan kaiken. En ole voinut kertoa tästä yhtään kenellekkään, joten ajattelin että kirjoittaminen blogiin voisi auttaa. Edes vähän. Eli siis, vähän taustaa: mulla on yks kaveripoika, joka oikeastaan on yks mun parhaista kavereista. Oon kuitenkin ollut nyt puoltoista vuotta vähän ihastunut tähän poikaan, eli koko sen ajan kun ollaan tunnettu. Viime yönä näin unta, missä tää poika tunnusti mulle tunteitaan aika, krhm, miehekkäällä tavalla, if you know what I mean. Nyt oon vaan miettinyt sitä poikaa koko päivän, ja oottanut kovasti perjantaita, jolloin hänellä on synttärit, ja saan tekosyyn soittaa hänelle. Poikahan siis on intissä, ja ei pääse lomille nyt synttäriviikonloppunaan. Haluan siis nyt reilu viikon syödä ja liikkua niin hyvin, että olen oikeasti hyvässä kunnossa fyysisesti kun juhlitaan hänen synttäreitään. Äh, ja toki on vielä poikaystäväongelma. Jihuu, en todellakaan tiedä että miten mä sanon poikaystävälle kaiken minkä haluaisin. Ja musta tuntuu, ettei hänkään osaa vaan sanoa, että eiköhän tää ollut tässä.

Ja niin, huomennahan on joulukuu, in case joku ei tiennyt. Ja mulla on se sellanen Fazerin konvehtikalenteri, jossa on 166g suklaata yhteensä laskettuna. Minähän tosiaan menin ja laskin kalorimäärän yhdelle konvehdille; 36. Mutta kun pitää tietää tuon dieetin takia! Kun haluan laskea noi kalorit mahdollisimman tarkasti. Terveisin kontrollifriikki.

Raah, raivostuttaa itteänikin kun nää tekstit on niin puuta heinää joka kerta :D Anteeksi teille, jotka näitä joutuvat lukemaan.

sdfghj

Healthy Skinny Girl Diet, täällä taas. Aloitin siis kyseisen "dieetin" tänään. Kestin hyvin siihen puoli neljään saakka, jolloin tajusin että hei, meillä on jääkaapissa omatekemää kakkua! Tarviiko ees sanoa mitä tapahtui? En mä sitä suorastaan ahminut, otin kaksi pientä palasta, ja toisessa palassa oli ihan tosi tosi vähän sitä pohjaa, ja enemmänkin pelkkää puolukkavaahtoa. Laskin, että kaloreita noista paloista kertyi vain 150, eli ei todellakaan paha. Mutta silti, ei mulla ollut edes nälkä! Olin syönyt päivän aikana kolme näkkäriä kevyellä tuorejuustolla ja suolakurkuilla, ja sitten puolikkaan sokeroimattoman mustikkapiltin, ja desin kevytjugurttia. En mä ole vielä syönyt kuin vajaa 400 kaloria tänään, mutta silti tuo kakku ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Ja vielä on edessä lämmin ruoka, joka syödään varmaan vasta sitten kuin äitini on tullut kotiin. Ja hänhän siis tietää mitä mieltä olen kropastani ja miten menisin äärimmäisyyksiin syömisten kanssa, jos vain a) pystyisin ja b) saisin. Eli minun on lähes pakko syödä hieman siitä ruuasta.

Meidän oli tarkoitus lähteä käymään Ikeassa äidin kanssa tänään, mutta koska äiti tulee kotiin vasta puoli seitsemän jälkeen, ja isäni täytyy lähteä takaisin töihin vähän vaille yhdeksän, emme luultavasti kerkeä. Eli en pääse ravaamaan hulluna ympäri huonekalutaivasta. Jee. No, ehkä mää selviän. Oon kävellyt aivan älyttömästi tänään kuitenkin. Ja kolmisen tuntia tuosta kävelystä tein korkkareilla. Kyllä, pidän sitä paljon rankempana kuin esim tennareilla kävelemisen, koska mun takareisissä tuntuu se korkkarikävely ja välillä ihan kunnollakin! Muutenkin kävin reilu tunnin reippaalla kävelyllä koiran kanssa, vaikka tuo yritti monta kertaa ovelasti kääntyä takaisin kotiin. Mokoma kieroilija.

Niin. Anteeksi näistä tylsistä postauksista ilman kuvia ja ihan täyttä liirumlaarumia sisältävistä teksteistä, joissa ei oo päätä eikä häntää :D Oon vaan ihan sekasin kun alan kirjottaa, koska en tosiaankaan tiiä että mitä mä tässä purkaisin, ja että miten. Toivon niin kovin sitä langatonta nettiä, asap.

Ainiin, ja tuo herkkulakko ei siis nähtävästi ole pitänyt :D Muttakun jos on kakkua jääkaapissa niin porukat kattoo pahalla jos leivon lisää juttuja! Pitää tuhota nuo entiset ekana.

'Cause Now I Pay the Price

Noniin, nyt loppu mässäily ja alkaa laihdutus. Ihan oikeasti. Eilinen ilta oli vikatikki koko hommaan. Äiti halusi, että tekisin heille juustotarjottimen. Tarjotin sisälsi neljää eri juustoa, suolakeksejä, kolmea eri sipsiä, viinirypäleitä, sekä noita ranskalaisia saucisson-makkaroita. Aluksi ajattelin, että en syö mitään noista, sillä olin juuri syönyt lämpimän ruuan. Ha-ha. Loppujenlopuksi löysin itseni ahtamasta itseäni vielä enemmän täyteen. Mulla ei ole vieläkään nälkä, vaikka yleensä aamuisin voisin painua kahdeksi kerrokseksi nälän takia.

Tein eilen sellasen päätöksen, että tämä viikonloppu on vähän niinkuin vapaa, eli saan syödä niinkuin haluan. Joo, tiedän, tiedän, ei se mitään auta. Pidetään tätä nyt kuitenkin boostiviikonloppuna. Boostiviikkona, onhan tätä jatkunut jo tiistaista saakka! Jihuu! Mutta lisään tuohon sääntölistaan vielä yhden: Healthy Skinny Girl Dietin. Otan ne kalorirajat taas käyttöön, koska olen sitä mieltä, että täällä niitten noudattaminen on luultavasti hankalampaa. Aloitan maanantaina, ja jatkan loppuun asti. Aivan varmasti. Okei, siinä tulee joulu vastaan ennen loppua, mutta nuo pyhät osuvat juuri lopulle, ja silloin en meinaa niin vakavasti miettiä mitä suuhuni pistän ja monta kaloria. Se on kuitenkin joulu. Ja tuota HSGD:a jää vielä jopa yksi päivä pyhien jälkeen, niin meinaan senkin sitten suorittaa ihan kunnialla. Mutta tosiaan, tuota dieettiä yritän nyt, ja toivon että se saa nää älyttömät syömiset kuriin. Mun pitäis vaan käydä ostamassa digitaalinen keittiövaaka, koska meidän versiolle ei voi muuta kuin nauraa. Digitaalisena syömisten määrää olisi niin paljon helpompi seurata.

Ja poikaystävä on aivan kamala, edelleen. Yrittää kontroilloida elämääni ja tekemisiä kolmen tuhannen kilometrinkin päästä. En vaan osaa jättää sitä. Tai siis, en tiedä miten mun pitäis se tehdä. Äh, saakeli sentään.

Mutta niin. Sellasta :-D Nyt lähden aamulenkille tuonne ihanaan säähän, joka ah niin paljon viestii tulevasta talvesta huom sarkasmi ja ostamaan kahvia. Tsemppiä teille kaikille!

Few Rules For Me To Follow

Mun on pakko asettaa itelleni jotkut säännöt, mitä noudatan nyt näiden syömisten ja liikkumisten kannalta. Eihän tästä tuu hevon helvettiä muuten :-D Oon aivan turvoksissa, enkä tosiaan tiedä onko se tästä syömisestä vai alkavista menkoista... 

Söin tänään rasvatonta jugurttia sokeroimattomalla aprikoosivauvanruualla, reissumiehen kevyellä pippurisella tuorejuustolla, kokojyvänuudelipaketin, neljä ruisleipää samalla tuorejuustolla, kaksi keittokinkkuviipaletta, kaksi muffinssia, palan valkoista suklaata, kaksi pientä kanan sisäfilettä, desin riisiä, desin vihannessekoitusta, puoli desiä currykastiketta. En kerralla kuitenkaan. Tähän meinaan nämä syömiset kyllä jättää, mutta illan aikana juon kyllä alkoholia vielä, ah tätä kotiinpaluuta. 

Sääntö nr. 1:

Ole mahdollisimman vähän aikaa yksin kotona. 

Silloin mulla on täydellinen mahdollisuus syödä liikaa, ja oh boy käytänkö sen mahdollisuuden hyväkseni! Jos mulla ei olisi yhtään itsekuria olisin varmaan koko päivän jääkaapilla syömässä ihan mitä tahansa. 

Sääntö nr. 2:

Älä hitossa anna vesisateen estää uloslähtemistä.

Onhan noita sateenvarjoja ja sadetakkeja kaappi täynnä! Ja koira kyllä olis ulkona enemmän ku mielellään vaikka koko ajan. Ja jos ei se halua olla siellä, nii voin mä päästää koiran sisälle ja mennä itse lenkille. Gosh, en mä ole tehty sokerista.

Sääntö nr. 3:

Siivoa enemmän. Ja tee muutenkin kotijuttuja.

Aina kun alan siivoomaan, olen sen verran perfektionisti, että se on pakko tehdä kunnolla. Mun huoneessa olis niiiiin paljon tekemistä, kunhan aluks pääsis Ikeasta hakemaan säilytystilaa. Muutenkin tää kämppä on aina täynnä koirankarvoja, niin voisin imuroida vaikka miljoona kertaa päivässä. 

Sääntö nr. 4:

Aloita herkkulakko, joka kestää jouluaattoon saakka.

Tässä joo mun yks idea, minkä keksin tossa eilen yöllä! Okei, ei oo mikään omaperänen, mutta siltikin. Uskon, että tää pitää mut ees vähän kurissa, vaikka en ookkaan noita "herkkuja" niin paljoa syönytkään. Leipä<3 Eli olisin herkkulakossa (sis. karkit, suklaat, leivokset, kakut, sipsit, pizzat, hampparit yms) tästä hetkestä jouluaattoon asti. Ainut poikkeus olisi joulukalenterin avaaminen joka päivä. Onhan toi vähän huijausta, mutta trust me, jos en saisi mitään makeeta kuukauteen, se kyllä kostaantuis ennemmin tai myöhemmin. Ja jos se olis se yksi pala suklaata per päivä, eihän se nyt mikään hirveen paha olis, eihän? Äsken kun listasin lisää noita herkkuja, niin tajusin etten oo syönyt pizzaa pitkään, pitkään aikaan. Tai hampurilaisia. Tai ranskalaisia perunoita. Jes hyvä mä!

Sääntö nr. 5:

Säännölliset ruoka-ajat.

Oonhan mä tota yrittänyt, ja yleensä onnistunkin. Niin siihen lounaaseen saakka, jonka jälkeen syön vähintään tunnin välein. Argh. Mutta mun pitäis yrittää päästä siihen tavotteeseen, että syön aamiaisen, lounaan, ehkä jonkun hedelmän tai voikkarin välipalaks, jos on nälkä, ja sitten perheen kanssa lämpimän ruuan kuuden tai seittemän aikaan. Ja illalla jonkun jugurtin jos on nälkä. Mun pitäis yrittää ihan tosissaan. Mulla on ollut oikeasti nälkä ehkä kerran tai kaksi tiistain jälkeen. Ja silti oon syönyt kun sika. Voi hyvä luoja mun kanssa.

Sääntö nr. 6:

Tee sitä lihaskuntoa!!!!!!

Tää on mulle itelle tärkein. Aivan sama miten paljon oon syönyt, mulle tulee niin paljon parempi olo kun saan tehdä lihaskuntoa. Rakastan sitä tunnetta, kun lihakset ovat tehneet niin paljon töitä, että ne ihan tärisevät. Ongelmana on vaan aina se, että en jaksa aloittaa. Saakeli.

Sääntö nr. 7:

Leivo enemmän ;)

Ah, lemppari. Voisin leipoa ihan ihan koko ajan. Ja olen kanssa huomannut, että osaan olla maistelematta sitä taikinaa, ja sillon kanssa kun leivon, niin mulla ei oo aikaa syödä! Leivoin tänään kahdenlaisia muffinsseja; mustikka- ja suklaamuffinsseja. Nuo kaksi mitkä söin, oli noita mustikkaversioita. Suklaisiin tuli älyttömästi voita, 100g tummaa suklaata, ja muutenkin paljon enemmän noita "huonompia" aineksia, kun taas mustikkaisiin tuli vain munan valkuainen, vähän sokeria, mustikoita, ja tietenkin ne oleelliset ainekset. Mutta you get my point! Eli kun leivon, tiedän tarkalleen mitä niissä leivoksissa on, ja se sitten vaikuttaa siihen syömispäätökseen. En todellakaan halua syödä sellaista suklaista, koska tiedän mitä niissä on. 

Okei siinä siis pari tyhmää sääntöä :D Nää mun postaukset on ihan järjettömiä nyt, mutta toivon todellakin että isäni pääsee ostamaan sen langattoman netin tänne meille kotiin, ja pääsisin omalle läppärille kirjottelemaan blogia, ja muutenkin hakemaan töitä ja sen sellasta.

Sincerely Yours, A Fat Loser

Joo, kyllä huomaa olevansa kotona ja erossa narsistipoikaystävästä. Jep, olen tullut siihen johtopäätökseen, että poikaystävä on ainakin hieman tai vähän enemmänkin narsisti. Olen syönyt aivan älyttömästi leipää, ja muutenkin kaikkea. Mutta suurimmaksi osaksi leipää. Esimerkiksi tänään aamulla. Tarkoitus oli syödä tasan yksi pieni kulhollinen ohrapuuroa. Joo, söin sen, mutta sitten: Katos, mulla on tässä vielä tunti aikaa ennen lähtöä. Oho, on kyllä vähän nälkä. Ei hitto! Meillähän on Reilu-paahtoleipää ja vähän tuorejuustoa. No jos yhden palan. Tai kaksi. Oho no kolmeenhan se pääty. Tosiaan, huomaa olevansa kotona... Lisäksi söin nyt seitsemän jälkeen Reissumiehen, ja kolme karjalanpiirakkaa. Ja tietenkin lisäksi tohon kaikki muut ruuat, mitä oon syönyt. Heh heh. Kilot tulee takas aivan yhtä nopeeta kun on lähtenytkin. Okei, ehkä ei. Toivottavasti ei.

Olen katsellut itseäni peilistä epätoivossa, ja luultavasti vain vainoharhaisuuttani märehtinyt mielessäni sitä, kuinka reiteni alkavat koskettaa taas toisiaan yläosasta. Asiaan saattaa kyllä vaikuttaa menkkojen alkaminen lauantaina, koska olen muutenkin aivan järjettömän turvoksissa joka puolelta. Tai sitten en ole vainoharhainen. En tällä määrällä, mitä olen syönyt. Voi jumala, mun pitää saada tää syöminen kuriin.

Asiaahan ei tosiaan auta se fakta, että isäni toi tänään töistään 19 levyä leivontasuklaata, kolme levyä hasselpähkinäsuklaata, kolme konvehtirasiaa, sekä joulukalenterit minulle ja veljelleni. Ja ruisleipälisä jo suuriin leipävarastoihin. Ei auta todellakaan :D

Ja mitäs muuta.. Niin tosiaan, en vieläkään pääse käyttämään omaa läppäriäni, siksi ei ole kuvia tässäkään postauksessa. Ja siksi tää postaus on kanssa näin suppea ja lyhyt valitus ruuan ihanuudesta ja minun hiipivästä lihomisestani.

Huomenna lähden pitkästä aikaa ulos, ystävieni kanssa! Ihanaa, ei notkuvaa poikaystävää suuttumassa minulle, jos puhun poikapuolisille kavereilleni. Ah. Nyt lähden nukkumaan, teksti on sen verran sekavaa että aivot ovat ehkä sanoneet itsensä irti tältä päivältä.

Hyvää yötä ihanat!

Home Sweet Home

Okei, eli pari (neljä) juttua.

Ekaks:
Pääsin eilen kotiin! Vihdoin. Ah. En vois olla yhtään onnellisempi. Eilen yöllä vaan pyörin sängyssä ja hymyilin itekseen, kun oon vaan niin helvetin onnellinen nyt. Söin eilen illalla ihan saakelisti, mutta mua ei kiinnostanut yhtään. Söin yhden ison juustosämpylän normaalilla margariinilla ja paksuilla kinkkuviipaileilla. Pelkkä sämpylä oli 226kcal. Ei kiinnostanut. Söin kolme hapankorppua margariinilla, juustolla ja meetvurstilla. Ei kiinnostanut. Söin isäni tekemää juustoleipää. Ei kiinnostanut ollenkaan. Tänään aamulla kuitenkin vitutti vähän tuo mitä söin, mutta loppupeleissä sillä ei ole mitään väliä. Äitini on muutaman kerran sanonut, että olen laihtunut aivan järkyttävästi. Ja että näytän enemmän 45 kiloiselta kun 52 kiloiselta. Juupa juu, hän itse on minua yli 6cm lyhyempi, ja painamme saman verran. No, en tiedä. Olenhan mä laihtunut, mutta en mä ehkä tajua sitä yhtä radikaalisti kuin muut. Ystäväni ovat aivan samanlaisia kuin eilen, eivät oikein tajua mistään mitään. Ja silloin kuin yrittävät tajuta, ylireagoivat älyttömästi ja luulevat tietävänsä kaikesta kaiken. :D Mutta ei se mitään. Koiramme on aivan ihana, nykyään mun bestis. Ennenhän tuo ei oikeen edes välittänyt minusta. Voi kyllä olla että se on siksi, koska ärsytin häntä tahalleen ja nostelin kun tuo oli pienempi. Hehe.

Tokaks:
Mun läppärillä ei pääse nettiin. Ainakaan vähään aikaan. Meillä ei ole kotona langatonta nettiyhteyttä, ja pikkuveljeni pölli minun johtoni ollessani Ranskassa. No ei se mitään, läppäritauko tekee vain hyvää! Eli en pääse postailemaan kovin usein. Tai ehkä pääsenkin. Kuvia en kyllä pääse laittamaan, kun ne jää jotenkin tämän läppärin muistiin, ja tämähän on siis vanhempieni läppäri.

Kolmanneks:
En meinaa lopettaa laihduttamista. En ainakaan vielä, mutta en suhtaudu siihen yhtä pakkomielteisesti. Yritän vain pitää syömisajat ja -määrät kurissa. Eilisilta oli kyllä yks todellinen boosti-ilta, mutta puolustan sitä sillä, että ennen kahdeksaa illalla kyllä, söin nuo kaikki kahdeksan jälkeen en ollut syönyt kuin kolme pientä sämpylää. Yhden sillä vähäsokerisella hillolla vielä poikaystävän luona ollessani, ja kaksi kevyellä sulatejuustolla ja kurkulla. Ja okei, no söin neljä palaa sitä vähäsokerista suklaata, mutta siitä tuli yhteensä se 53kcal. Eli ei tuo nyt loppupeleissä niin paljoa ole. No mutta, niin, tosiaan. Haluan mä vielä vähän laihtua ennen joulua, koska silloin en haluaisi miettiä niin paljoa syömisiäni, ja varmaan lihon ainakin vähän joulun aikana. Kyllähän mä tiedän, että ne kilot mitkä sain pudotettua eivät tule noin vain takaisin, vaikka helposti tulisivatkin. Ja en tiedä paljon painan. Menkat alkavat perjantaina, ja vatsa ei ole tyhjentynyt vähään aikaan anteeksi, ällöttää itteenikin kertoa :D, joten olen todella, todella turvoksissa. Joten odotan ehkä vielä ainakin viikon ennen kuin punnitsen itseni täällä kotona.

Neljänneks:
En tiedä mitä teen poikaystävän kanssa. Samalla eilen oli aivan kamalaa lähteä, mutta samalla olin kamalan onnellinen, kun sain lähteä.

Ja mä kyllä meinaan lukea teidän kirjotuksia! Tsemppiä teille kaikille ihan kauheesti, ja toivottavasti ootte yhtä onnellisia kun mä oon nyt. Tää on ihanaa! <3

I'm On a Diet But My Pockets're Eating Cheesecake

Aloitin tänään jo aiemmin kirjoittamaan angstipostausta eilisestä, mutta lopetin sitten puolessa välissä ja poistin koko roskan. Turhaan mä aina kirjotan uudestaan noita juttuja: poikaystävä heittää läppää mun painosta eikä tajua, että se satuttaa, ja poikaystävän isä vittuilee syömisistäni ja valinnoistani. Myöhemmin sitten masistelen yksinäni täällä huoneessa koti-ikävääni ja vihaan maailmaa. Hyvä asenne loppupäiville ja silleen! Mutta tänään on aivan eri tilanne. Tein kaksi piirakkaa illalliselle; rasvaisen aurajuusto-ananas -piirakan, sekä kevyemmän tonnikala-herkkusieni -version. Ei varmaankaan tarvitse sanoa, että kumpaa sitten itse söin? Selvennykseksi niille jotka pitävät itsenilailla minua sikana, kevyempää. Söin yhden palan. Eli kahdeksasosan siitä pienestä piirakasta, ja tulin aivan täyteen. En ole pitkään aikaan ollut näin ähkyssä! Piirakan lisäksi söin jotain kasvista, mistä en ollut koskaan kuullutkaan (tsekkasin: lehtimangoldia), mutta en sitäkään mitenkään älyttömästi! Jälkkäriksi puolikas omena. Siinä se. Ja olen täynnä. Eikä vituta ollenkaan! En syönyt paljoa, ja tällä kertaa myös tiedän sen. Olen jopa ihan ylpeä itsestäni. Muutenkaan tänään ei ole ollut mikään possuilupäivä, vaikka söinkin jotain mikä sai poikaystävän ja poikaystävän vanhemmat kyseenalaistamaan tätä ruokavaliovalintaani.

Huomenna sitten lähtee viimeinen päivä Ranskassa käyntiin, ja pakko myöntää, en voisi olla onnellisempi. Itkin tänään ahdistuksissani hetken, kun poikaystävä tuli lähelle halaamaan. En mä halua siltä haleja, kun se satuttaa mua joka päivä. En mä halua olla sen lelu mitä se saa käyttää kun haluaa seksiä tai hellyyttä. Huomiseksi mulla onkin melko paljon ohjelmaa, muun muuassa sitä ihanaa taikinaterapiaa cookiesien ja sämpylöiden parissa. Ja sitten juuston ostoa äidille. Ja pakkaamista, tietenkin. Jos ketään kiinnostaa :-D Mealplanit on huomiselle tehty aamiaiselle ja lounaalle, ja tosissani toivon noudattavani niitä. Ehkä tämä illallinen tänään oikeasti boostaisi minua noudattamaan sääntöjäni kerrankin. Illalliselle poikaystävän äiti on ostanut ruusukaaleja. Voi jestas. En sitten tiedä mitä syömme, niitä ainakin, varmaan lisäksi sämpylöitä. Ainakin toivon niin, tietäisin tasantarkkaan mitä söisin ja paljon. 

Tänään syöty:

• Maissikakku hillolla x2
• Kanaa
• Lehtimangoldia
• Puolikas verigreippi
• Banaani-mokkaleivos (huom! pienin mahdollinen)
• Riisikakku hillolla
• Tonnikala-herkkusieni -piirakkaa
• Puolikas omena

Huomisen ruuat, toivottavasti:

• Maissikakku hillolla
• Kaksi hapankorppua vähäkalorisella margariinilla, vähäkalorisella juustolla ja tomaatilla
• Vähän kaurapuuroa
• Joku hedelmä, varmaankin kiivi, ellen käy ostamassa omenoita ennen lounasta
• Sämpylä tai kaksi, v.k. margariinilla, v.k. juustolla ja toivottavasti kurkulla
• Niitä saakelin ruusukaaleja..........

Ei varmaankaan nuo ruuat tuohon jää, mutta jos nyt kokeiltaisiin edes. Ja kyllä, pitää laittaa se "vähäkalorinen" kun sellaisiin on mahdollisuus! :-D

Tsemppiä teille kaikille! :)

Average

Olen aina ollut keskiverto ihan kaikessa. En koskaan ole ollut erityisen hyvä missään urheilussa, mutten ole ollut surkeakaan. Koulussa olin ekasta luokasta lukion viimeiseen aina sitä 7-8 tasoa, tyydyttävä, ja lukiosta lähdit pois C:n paperit kädessä. Olen keskiverto pituuteni kannalta, 166cm. Olen aina ollut normaalipainoinen, painoindeksi ei ole varmaan koskaan ollut ylipainon saatikaan sitten alipainon puolella. Olen aina näyttänyt tavalliselta nuorelta, muutaman vuoden emokautta lukuunottamatta. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, pikkuveli, sekä koira. Asumme rivitalossa. Elämässäni ei ole oikein koskaan ollut mitään erityistä. Emokauteni aikana kylläkin olin masentunut ja aloitin itseni satuttamisen, jonka takia äitini passitti minut terapeuteille sun muille. Mutta en sitten tiedä, että oliko se vain jotain huomionhakua. Pelkkää esittämistä. Aloin tänään miettimään tätä laihduttamistani ja syitä tälle, ja tulin kai siihen tulokseen, että haluan jotain erityistä elämääni. Haluan olla alipainoinen, pieni. Haluan kontrollia syömisiini, etten söisi normaalisti. Vähän vain vähemmän, mutta silti erilailla kun muut. Haluan jotain erityistä, ja vaikka vaihtoehtoja olisi niin monta mistä valita, terveempiä kuin tämä jonka olen jo valinnut, en halua luopua tästä. Rakastan tätä tunnetta, kun haluaisi vain velloa itsesäälissä ja märistä kuinka on lihonnut vaikka syö kuin hiiri, mutta vaa'alle astuessa luku onkin kiloja vähemmän kuin mitä luulisi.

Olen ollut tämän päivän yksin. Poikaystävä on töissä isänsä kanssa, ja poikaystävän äidillä on myöskin joku työjuttu. Aivan täydellinen tilaisuus syödä vähän! Mutta miten kävikään.. Listaan taas postauksen loppuun nuo ruuat, mitä olen syönyt. En mä ole syönyt niin paljon kuin olisin todellakin voinut, sillä aamusta asti olen taistellut ahmimista vastaan, ja kai mä olen voitolla, mutta olen silti syönyt enemmän kuin aluksi suunnittelin. Olen myös leiponut uudelleen, vaikka entisiäkin korvapuusteja on vielä kymmenen jäljellä. Mutta poikaystävän äiti ottaa muutaman maanantaina mukaan töihinsä, ja tiedän, että kyllä tälle perheelle pulla maistuu! Tekisi myös mieli kokeilla macaronien tekoa uudelleen, sillä nuo vanhat hajosivat käsiin ja muutenkin menivät aivan perseelleen. Leipominen on oikeasti ehkä parasta harhautusta ahmimiseen. Saa tekemistä parhaimmillaan muutamaksi tunniksi, ja onhan se parempi vain maistella vähän sieltä täältä kuin ahtaa naamaansa muroja, pullaa, leipää, suklaakuorrutteisia vaahtonalleja... 

Mun pitäisi kyllä pakata, mutta kun en tiedä mitä tavaroita tarvitsen huomenna, ja en halua alkaa tuota laukunpunnitsemis rumbaa vielä. Maanantaina kyllä kerkeän. Toivottavasti. Kyllä kerkeän. Haluan muutenkin mahdollisimman paljon tekemistä maanantaille, sillä olen varmaan hermorauniona koko päivän, kun aika ei kulu tarpeeksi nopeasti. Ah, kaksi kokonaista päivää jäljellä tässä maassa, ja sitten se on aurevoir France, bonjour Finlande!

Tänään syöty:

• Maissikakku vähäsokerisella hillolla
• Kaksi kuppia kahvia soijamaidolla
• Kaurapuuroa marjoilla
• Kaksi pientä leipäviipaletta
• Omena
• Vähän kuorrutusta

Patheticcc

Vituilleen meni. Mutta nyt loppui, illallisella ei leipää, suuhun ei eksy muuta kuin vihanneskeittoa ja puolikas päärynä. Cocis Zeroa ennen, aikana ja jälkeen jos mieli tekee muuta. Helvetti, helvetti, helvetti.

Tänään syöty lisäksi:

• Puolikas omena 
• Puolikas päärynä
• 20g Golden Grahams muroja kuivana
• Pari salmiakkia
• Rusinoita

En kestä itteeni.

Pitääkö se onnistuminen heti pilata syömällä tiedostaen liikaa? Onko aivan helvetin pakko?

Huomenna uusi yritys. Aamiaisella sallittu kuppi valkoista luomuteetä, ja vain jos poikaystävän vanhemmat ovat näkemässä, maissikakku vähäsokerisella hillolla. Kalorit maksimissaan 25. Muista aterioista on niin vaikea sanoa, mutta koska poikaystävän äiti ei ole täällä kahdentoista aikaan, voin tarjoutua tekemään lounaan. Pitää vain keksiä, että mitä sitä tekisi. Muille pastaa, juustoa ja tomaattikastiketta, itselleni puolet tofuraviolipaketista. Ehkä. Kalorit jäisivät alle kahdensadan. Äh, vihaan viikonloppuja ja tätä tietämättömyyttä ja kun en voi suunnitella aterioitani. Ihan kuin ne suunnitelmat edes pitäisivät. Olen oksettava sika.

Huomenna alkaa onnistuminen. Vannon.

Jos ja kun

Voi luoja mun kanssa. Kerrankin kun käyn vaa'alla, ja oikeasti olen tyytyväinen, niin menen sitten ja pilaan kaiken syömällä paljon. Eli siis tänään punnitsin itseni, ja viimeyöllisen psyykkayksen takia odotin vaakaan pamahtavan sen 55 tai 56 kiloa. Sainkin yllättyä tosi tosi tosi iloisesti, kun luku ei noussut 52kg:n yläpuolelle! Tuon mukaan olisin siis pudottanut 3kg reilussa kolmessa viikossa, kelpaa! Mutta sittenpä aloitin syömään lounasta puoli tuntia sitten, ja koska olen täällä talossa yksin, ei minua kukaan estänyt syömästä mitä halusin. Paha virhe. Listaan taas kirjoituksen loppuun mitä olen syönyt yms, samalla tavalla kuin eilen. Ei nuo kalorit kovin korkealle noussut, sillä kaikki ruokasuunnitelman ulkopuoliset asiat olivat vähärasvaisia tuotteita, mutta silti! Söin mä kyllä kun mikäkin possu kaksi viikkoa noista kolmesta, kun en vaa'alla käynyt, ja silti paino oli pudonnut noinkin paljon. Parempi olisi silti ollut, että olisin pysynyt siinä mun ateriasuunnitelmassa. Loppupäivän meinaan kyllä seurata sitä hyvinkin orjallisesti.

Eilinen ei oikeen sujunut myöskään niinkuin piti. Söin vähän liikaa sitä pullataikinaa, sekä sitten vielä ehkä neljänneksen valmiista korvapuustista. Poikaystävän ja poikaystävän äidin maistellessa ylijäämätaikinaa, minä harhautin halujani rusinoilla. On se nyt tietenkin parempi kuin se pirun rasvanen taikinamössö. Illallisella söin niiden ruokien lisäksi mitkä pitikin, purjoa ja kurpitsaa. Ei nuokaan mitään huonoja ruokia ole, mutta olisin pärjännyt ilmankin. 

Inhoan itseäni hetki hetkeltä enemmän. Miksi menin syömään liikaa? En mä ole edes täynnä, voisin syödä lisääkin. On mulla tuossa vieressä puolikas, pilkottu omena. Sen syön, ja that's it. Seuraavan kerran hedelmävälipala neljän aikaan. Minun pitää päästä pois tästä talosta. En voi myöskään uskoa, että neljän päivän kuluttua istun koneessa matkalla kotiin. En mä ehkä haluakaan päästä eroon tästä syömisvammailusta. Haluan silti laihtua, ja minusta tuntuu että se on enemmän haasteellista kotona kuin täällä. Haluan yrittää. Ja sitä paitsi uskon, että minun on aivan mahdollista painaa sen 50kg jouluna, jos ja kun harjoitan itsekurini parhaimmilleen. Ja mähän meinaan sen tehdä!

Nyt tämä kivuliain osuus...

Tänään syöty: 

• Kahvi rasvattomalla soijamaidolla
• WeightWatchers paahtoleipää vähärasvaisella sulatejuustolla
• Kananmunan valkuainen
• Tunapastaa
• Puolikas omena

Huhhuh, ja kello ei ole edes puoli yhtä..

Tänään vielä tarkoitus syödä:

• Puolikas omena 
• Päärynä
• Valkoista vadelmaluomuteetä
• Purjokurpitsakeittoa
• Leipäviipale

Välteltävää:

• Ne korvapuustit
• Juustot

Once a Loser, Always a Loser

Nopeesti vaan: tein äsken tunapastaa, ja ei pitänyt syödä paljoa. No toisinhan kävi, ja otin vielä lisääkin. Helvetti. Äsken tein itku kurkussa 150 vatsalihasliikettä, ja kohta lähetään ulos poikaystävän kanssa. Jalat kramppas eilen kahdesti, ja nytkin tuntuu koko ajan että alkaa kramppaamaan uudestaan, ja vähän pelottaa lähteä mihinkään. Mutta kuitenkin, kun tullaan takasin, aletaan leipomaan niitä korvapuusteja. Itsekuri joutuu koetukselle nyt lopuiksi viideksi päiväksi, kun en meinaa syödä niitä. Korkeintaan yhden koko tänä aikana. Mutta meinaan onnistua, en mä helvetti voi epäonnistua lisää. Sitä on harrastettu jo aivan riittävästi.

Kuvaa melko hyvin näitä mun leipomisfiiliksiä. Haluan leipoa ihan järjettömästi, mutta mitään niistä en mielellään söisi.

Huomenna vaa'alle. Tosiaankaan ei ole aavistustakaan mitä se vaaka näyttää. Toivon, ettei paino ole ainakaan noussut. Mutta niin. 

Tänään syöty siis:

• Tonnikalapastaa aivan liikaa
• Puolikas omena
• Maissikakku vähäsokerisella hillolla

Tarkoituksena syödä lisäksi:

• Illallisella kaksi kokojyväjuustosarvea ja ehkä puolikas omena
• Kuppi valkoista vadelmaluomuteetä

Tarkoituksena myös vältellä:

• Loppuja macaroneja
• Pullataikinaa
• Valmiita korvapuusteja

Apua.

That's It

Eilen annoin vaan mennä illallisen kanssa. Suurimmaksi osaksi vain ja ainoastaan vitutuksen takia. Vihaan niin paljon toisten tahtoon alistumista, mutta tiesin, että jos jään kotiin kun poikaystävä lähtee pelaamaan biljardia ystäviensä kanssa alamme riitelemään. Jos lähden mukaan, istun vitutuksissani itsekseni pöydässä hiljaa, kun en ymmärrä mistä muut puhuvat. Kotiin tultuamme luultavasti alamme riitelemään siitä kuinka en osaa pitää hauskaa, ja kuinka olen tylsä. Söin siis liikaa ja luultavasti liian nopeasti, sillä vatsani oli niin kamalassa paineessa, ettei siihen mikään muu auttanut kuin se saakelin oksentaminen. En mä oksentanut paljoa, mutta silti.

Tänään minulla on kunnon laihdutuspäivä, jonka toivon tuovan jotain boostia tähän koko laihdutusrumbaan. Meidän piti poikaystävän ja poikaystävän äidin kanssa leipoa korvapuusteja, mutta onneksi poikaystävän äiti on poissa koko päivän, ja leipominen siirtyy. Pystyn siis keplottelemaan itseni irti ainakin lounaan runsista ruuista, sekä välipalasta. Illalliseksi olen varannut itselleni kaksi kokojyvävähärasvajuustosarvea, sekä puolikkaan omenan. Lounaalla tomaattikeitto. Kalorit tulisivat nousemaan noiden mukaan 190:een, mutta onhan se nyt päivänselvää että syön enemmän. Ehkä palan vähäkalorista piirakkaa, jonka eilen tein. Ah, ihana leipoa näitä "erikoisuuksia", kun saa lätkiä kaikki vähärasvaiset tuotteet ja keinotekoset makeutusaineet taikinoihin voin ja oikean sokerin sijaan.

Ja tosiaan, olen aivan varma nyt, että parisuhteeni on kuuden päivän päästä melkolailla ohi. Olemme puhuneet muutamana iltana poikaystävän kanssa tästä, ja tiedän että molemmat ovat hyväksyneet sen faktan, että ainakin muutamaan kuukauteen emme tulisi näkemään toisiamme. Jos suhteemme jollain tavalla jatkuisikin myöhemmin, tiistaina alkaa jonkinlainen tauko, jolloin molemmat ovat vapaita tekemään mitä ikinä lystää. Minussa tämä ei herätä minkäänlaisia tunteita, ihan totta. Ei ehkä mikään hyvä merkki suhteen jatkumisen kannalta, huh? Eikä, jos totta puhutaan, poikaystävänkään äänessä tai ilmeissä ole minkäänlaisia negatiivisia fiiliksiä näistä tauoista sun muista näkynyt. Mutta it's fine. Uskon että meidän molempien tunteet ovat muuttuneet niin paljon tämän kahden kuukauden aikana, jonka olemme viettäneet niin tiiviisti yhdessä, että tämä on todellakin se paras ratkaisu. Emme vain halua sanoa sitä ääneen.

Minusta tuntuu, että vanhempanikin ovat sitä mieltä, että minun on parempi ilman poikaystävää. Siis ei ilman minkäänlaista poikaystävää, mutta ilman tätä poikaystävää. Tätä, joka ajoi minut syömisvammailuihin. Tätä, joka on suudellut kolmea eri tyttöä yhdessäoloaikamme aikana. Tätä, joka yrittää kontrolloida ajatuksiani ja elämääni muutenkin. Isäni lähetti minulle viestin toissapäivänä, että laittoi tililleni rahaa sitä varten, jos laukkuni painaakin liikaa. Eli en jättäisi tänne yhtään tavaroitani, vaan ottaisin kaikki mukaan myös silläkin uhalla, että laukku painaisi muutamia kiloja yli rajan. Äitini myös sanoi, että heittäisin pois kaikki vaatteet, joita en tulisi enää käyttämään. Esimerkiksi kaikki liian isot housut. 

Joudun nousemaan vaa'alle viimeistään kahden päivän kuluttua. Apua. 

Kalorit eilen: 549kcal (-351kcal HSGD-rajasta. Ja eilen oli muuten tuo viimenen päivä tuosta niin turhasta dieetistä!)

Kaloreita on pyöreät nolla tänään tähän mennessä, wohoo!

When Reality Hits You Hard

Sillon kun todellisuus oikeasti iskee vasten kasvoja, voin kertoa, että sattuu. Sattuu ja paljon. Olen syönyt koko tämän viikon aivan vituilleen. Joka päivä jotain, mikä vielä kaksi viikkoa sitten oli sitä luksusta, mitä saisin maistaa kerran viikossa. Ja oikeasti vain maistaa, mutta nyt olen syönytsyönyt sitä joka päivä. Kyllä, kaikki johtuu leipomisbuumistani, ja se kyllä jatkuu vielä. En vaan meinaa herkutella taikinoilla ja valmiilla herkuilla. Mulla on listalla macaronejen valmistus, lisää sämpylöiden tekoa, korvapuustien teko, toisen piirakan teko, sekä cookieiden tekoa. Varmasti vielä jotain muutakin, mutta nuo nyt ainakin. Taikinaterapia on sitä parasta minulle täällä varsinkin, joten en siitä todellakaan hevillä meinaa luopua. Ainut asia, joka saa minut unohtamaan itsessäni vellovat ihrat sun muut ällötykset.

Katsoin itseäni äsken peilistä valtavassa itseinhossa. Hyi elämä, miten mä pystyin kuvitella olevani ok? Ei, ei vielä lähelläkään. Mun on lopetettava toiveajattelut ja ruokien lisääminen aterioilla "vain sen takia, että kalorit eivät ole kovin korkeat". Siis, siihenhän mä pyrin. Ja esimerkiksi huomisen lounaaseen ajattelin lisätä toisen palan paahtoleipää. Miksi? No koska leipä menee vanhaksi. Ei elämä, mä vaikka heitän sen paahtoleipäpussin sisällön tuohon läheiseen jokeen, jotta sorsat ja joutsenet saavat syödäkseen, mutta en mä tuon saakelin tekosyyn takia halua syödä enempää. Tulen kylläiseksi kyllä vähemmästäkin määrästä. Nälkä lähtee nykyään melko nopeasti, mutta koska kroppaan mahtuu vielä, ja kalorit ovat alle 200, syön lisää. Mitä, miksi ihmeessä? En halua tulla liian täyteen, mutta siihen se aina johtaa. Argh, minä ja ihana itsekurini. Maanantaista perjantaihin, torstaita lukuunottamatta, saan vaikuttaa aivan vapaasti aamiaiseeni ja lounaaseeni. Vannon, että huomisesta lähtien nämä määrät eivät tule olemaan päätähuimaavia. 

Sain ystäväni myös luopumaan ajatuksesta, että menisimme syömään lentoni laskeuduttua silloin tiistaina, vedoten vähintään kahteen laukkuuni. Bussilla kulkeminen näiden kassien kanssa ei todellakaan olisi mitään herkkua. Tai siis, busseilla kulkeminen. Ensin kentältä ruokapaikkaan, sitten ruokapaikasta kahdella bussilla kotiin. Olisihan se HC-tapa kuluttaa niitä kaloreita, mutta been there done that, ja en tosiaan enää siihen meinaa palata. Jäämme siis lentokentälle istuskelemaan kahvilaan, missä otan vain juomista. Ah, voi näitä sotasuunnitelmia! 

Kalorit tänään: 571kcal (-579kcal rajasta)

EDIT// Tervetuloa uusi lukija!