Jännitys

Mua jännittää jostain syystä niin paljon, ettei mulla ole ruokahalua. Eilen illalla kuitenkin söin aivan liikaa tuon jännityksen takia, koska erehdyin luulemaan sitä näläksi. Nyt kuitenkin ajatellessani että pitäisi syödä jotain ennen ajotuntia ja etsiessäni ruokaa, en halua syödä yhtään mitään.

En todellakaan tiedä mistä tämä jännitys johtuu, mutta ajatukseni harhailevat joka kerta siihen veljeni kaveripoikaan. En malta odottaa uuttavuotta, ja eilen nauroin itselleni päivällä kuinka tulen hulluksi jos tunnen näin lähes kaksi viikkoa. Onneksi aika kuluu yleensä todella, todella nopeasti, ja olen varma että ennenkuin huomaankaan on jo 31.12 ja olen matkalla hänen luokseen.

Ja tällä viikolla minulla on älyttömästi tekemistä, joten aika kuluu vielä nopeammin! Sitten onkin joulu, ja alennusmyynnit ja kaikki! Eiköhän tämä siis tästä :-)

Minulla on edelleen aivan tunteeton olo, koska en ole vieläkään reagoinut mitenkään tuohon minun ja poikaystävän, joka nykyään on siis entinen poikaystävä, eroon. Olen vain ihastunut heti uudelleen. Mutta toisaalta, en itse ollut henkisesti kyseisessä parisuhteessa muutamaan kuukauteen. Joten otin kai jonkin näköisen varaslähdön tuossa ylipääsemisessä.

Mutta takaisin laihtumiseen: minusta tuntuu että pitkästä aikaa mulla on oikeasti motivaatio ja syy laihtua ja näyttää nätiltä. Tuo veljen kaveri on itse SM-tason urheilija, ja voitte varmaan kuvitella sen kropan................. Perjantaina sain kokeilla hänen vatsalihaksiaan, ai elämä sitä alemmuuskompleksia. Monta kertaa kyllä hän minulle sanoi että olen nätti ja muutenkin kehuja vartalostani, mutta eikai niitä nyt tälläsenä voi tosissaan ottaa! Eilen kävellessäni kotiin ystäväni luota tunsin kuinka allini hyllyivät villapaitaani vasten. Jep, kuinka kaunista sekin on. Mulla siis on aivan älyttömän hyvä motivaatio nyt, ja varsinkin tämän jännityksen ohella en todellakaan aio taipua leivän, suklaan, enkä muunkaan ruuan liialliseen kutsuun! ;) I will do this, I will get thin.

Tsemppiä teille kaikille!