Poikaystävän kanssa on ollut ihan älyttömän hankalaa nyt. Hän on ottanut tosissaan tavoitteekseen parantaa kaiken paskan, mikä tässä meidän välillä on ollut. Argh, periaatteessa olen tosi tosi iloinen, että hän haluaa sitä, mutta samalla toivoisin ettei mikään muuttuisi, ja pääsisin jollain helpommalla verukkeella pois tästä. Mutta on se vaikeaa, kun toista on oikeasti rakastanut, ja ollut lähes riippuvainen hänen seurastaan. Äh, no tässä pitää vaan mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat sujuvat. Ne on ne kaveripojan synttäritkin ensi lauantaina...
Ja ainiin, joku ehkä saattoi jo huomata, mutta mä olen kaapannut pikkuveljen nettipiuhan! Okei vaan siksi aikaa, kun hän on koulussa, mutta saan laitettua kuvia ainakin. Ja nyt kun pääsen omalla läppärillä tekemään jotain järkevää, thinspaannun ehkä vähän lisää. Heti kun taivaalta ei enää sada kissoja ja koiria, lähden lenkille. Ja varmasti lähden tästä koneelta pian tekemään lihaskuntoa. Mä haluan takaisin sen 52 kilon painon. Ja siitä vielä sitten viidenkymmenen. Ja siitä vielä vähemmän. Äitini piti minulle eilen jonkun puhuttelun siitä, miten saan syödä niitä ranskalaisia ja nakkeja ja siihen vielä päälle voisin syödä vielä sipsiä, koska olen laihtunut niin paljon, ja on ihan ok syödä paljon. Äitini itse on tosi pieni, ja hän syö paljon. Mutta heti kun minä alan syömään vähän enemmän, paino nousee kuin mikäkin. Terveisin boostiviikonlopusta +2kg selvinnyt. Äh.
Kiitos kommentista ja unohin muuten sanoa et olin aika otettu tosta suomenruotsalaisjutusta koska sehän tarkottaa et mä oon varmaan osannu sanoa jotain niistä oikein! :D
VastaaPoistaJa älähän pieni huoli tosta viikonlopusta, mulla lähes jokainen on aina just tollanen.. Ja sä sait painoa pudotettua siellä Ranskassaki, ni tiedät kyllä et pystyt siihen :)