Proud of Me, That's the Only Way I Want You to Be

Hyi, elämä. Päivä alkoi aivan mahtavasti, aamupalaksi puolikas verigreippi, ja kupillinen teetä. Iltapäivä meni yhden- ja toisenlaisiakin aktiviteettejä harrastaen. Lounaaksi söin tasan puolikkaan keksin, ja lasillisen täysmehua. Kalorit tähän mennessä 100kcal luokkaa, ellei vähemmänkin. Sitten: illallinen. Kaikki alkoi hyvin, poikaystävän äiti oli laittanut pelkkiä vähärasvaisia kasvisruokia, ilman yhtään lihaa tai juustoa. Söin kaikkea vähän, ja oli upea fiilis, kunnes poikaystävä saa kuningasidean: tehdään vohveleita. Hän alkoikin heti etsimään ohjeita omia vastustelujani huolimatta, ja katsoessani vieressä haukoin henkisesti henkeä vedet silmissä: "Calories per portion: 550kcal, without whipped cream: 411kcal" Wohoo, upeaa. Tiesin jo siinä vaiheessa, etten voisi kieltäytyä. Onneksi sain pidettyä itseni lujana, ja söin vain puolikkaan. Puhuttiin poikaystävän kanssa kaikista ruokailutavoistani yms jo viime iltana, ja tehtiin sopimus, ettei hän pakota minua syömään mitään muuta ateriaa kuin illallisen. Eihän se mitään tervettä ole, mutta kompromissi kuitenkin. No, näköjään hän sitten meinaa ottaa kaiken irti, ja tuputtaa minulle kaikenlaisia rasvasia herkkuja. Huomenna on sitten uusi taistelu, kun pitäisi mennä yhteisen ystävän (ah miten ihanaa sanoa noin) johonkin buffettiin syömään. Help. 

Ja muuten! Olin aivan liian peloissani mittaamaan painoani aamulla. Vatsaa turvottaa, reidet ovat paksummat kuin koskaan, ja muutenkin jo epäsymmetriset pakarani hyllyvät aivan liikaa, jokaiseen suuntaan. Päätin, että kävisin vaa'alla vain joka perjantai, ettei painon vahtimisesta tulisi aivan liian suurta pakkomieltä. Tai no, sen näkee sitten loppupeleissä. Huomenaamulla tuskin tuntuu yhtään tämän aamuista paremmalta. Jihuu.