Hell to the No

Okei, vedän nyt ihan kaikki mitä sanoin ranskalaisten illallisten keveydestä takasin. Olin jo ihan unohtanu nämä aivan överiksi menevät juusto- ja/tai lihaillalliset. Äsken söimme pastaa KOLMEN juuston kastikkeella. En - voi - kestää. Ja itsehän menin reippaana tyttönä syömään kaksi lautasellista, ja nyt pukkaa aivan järkyttävä morkkis. Missä on poikaystävä syyttävineen katseineen, kun niitä oikeasti tarvitaan? No, töissä tietenkin. Luojan kiitos, tämä ilta on hänen viimeisensä, ja ehkä pystyn skarppaamaan itseni jonkin näköiseen ruotuun hänen edessään. Äsken väänsin reisilihaksia ja vatsoja itkua tihurtaen, ja nyt makaan vatsallani sängyllä katsoen suurta, jokaikiseen ilmansuuntaan leviävää takapuoltani peilistä. Voi tätä epäonnistumisen riemua... Enpä muuten tiedä, miten tulisi siihenkään suhtautua, että illallisen jälkeen siivoillessa poikaystävän äidin kanssa, hän kysyy jospa haluaisin lähteä lenkille. Olen kuitenkin viime käynnin jälkeen laihtunut reilut viitisen kiloa, mutta eikai se sitten ulospäin näy.

Muutenkin tänään on ollut aivan kamala päivä, henkisesti siis. Kävimme poikaystävän vanhempien kanssa ajelemassa pienemmissä kylissä, ja vierailimme eräässä linnassa. Linnassa oli jokin merkkipäivä luultavimmin, sillä sisäänpääsy oli ilmainen, ja vieraille oli järjestetty tanssijoiden ja musiikin avulla esittelykierros, sekin ilmaiseksi. Päätimme liittyä seurueeseen kuuntelemaan linnan esittelijää, vaikka itsehän en sanaakaan ymmärtänyt, ja kiertämään aluetta heidän kanssaan. Silmäni kuitenkin nauliintuivat upeaan tyttöön, tai no, naiseen, miten sen nyt ottaa. Kyseinen henkilö kantoi kädessään sipsipussia, josta naposteli vähän väliä niitä rasvaa tihkuvia herkkuja. Miten kukaan voi näyttää noin upealta, ja olla noin laiha, vaikka herkut selvästikin maistuvat paremmin kuin hyvin? Alemmuuskompleksi. Aina siirtyessämme seurueen mukana seuraavaan paikkaan, tunsin, kuinka läskit hyllyivät askelteni tahtiin, ja kuinka takapuoleni roikkui melkein laittoman löysänä. Hyi, ällöttävää.

Noniin, tämäkin teksti tuntuu nyt niin maailman turhimmalta, ja tuntuu ettei tässäkään ole mitään järkeä. 

Oh! Ja vielä, kysyin tänään päivällä poikaystävältä, että mitä mieltä hän on erään ystäväni ulkonäöstä. Vastaukseksi sain, että ystäväni on kovin kaunis, ja hyvin kuuma. D'accord, hänellä on anoreksia. Fantastic. 

Aamupaino: 57,5kg Hyvin tämä paino putoaa 0,5kg päivässä! Koputin puuta, huomenna se on kuitenkin noussut.

Oletettu aamupaino huomenna: 99,5kg