I'm Doing IT Again

Otsikolla viittaan oksenteluun. Raja tulee helpommin vastaan, ja ahdistuneena löydänkin itseni halailemasta posliinikuningatarta. Mielummin olisin syömättä, ei menisi rahat vaan hukkaan.

All the things I'd do for these legs...

Mulla on jäänyt taas vähän tää kirjottelu, mutta nyt on syynä ollut ihan kiireet, ei häpeä! Vaikka okei sitäkin mun kuuluis tuntea, mutta en oo vaan uupumukselta jaksanut. On ollut pääsykokeita ja töitä, joiden takia olen oikeasti aivan sekaisin. Aamulla herätys ennen kuutta, töiden jälkeen kotiin pänttäämään. Elämän kevät, onneksi nyt ei oo enään kun tuo työpuoli! 

Eilisen ruuat: 100g hedelmiä ja tortilla tuorejuustolla, kanalla ja kurkulla. That's it. Tuntuu aivan älyttömän hyvältä, että pystyin tuohon! Okei asiaan varmaankin vaikuttaa vaaniva flunssa/pusutauti ja ruokahalunpuute, mutta ajattelen että se on vaan hyvä asia. Ei tule todellakaan syötyä liikaa, ja pärjään pienellä ruualla vaikka mulla onkin tässä nyt reilu kahden viikon työputki.

Oon nyt asunut siis kolmisen viikkoa tässä asunnossa, ja mulla on koko tuon ajan ollut ihan kamala koirakuume. Meillä on vanhempien luona vajaa kahden vuoden ikäinen karvakasa, ja oon ikävöinyt sitä hirveesti. Olisi upeeta jos mulla olisi täällä hoidettavana joku pienen pieni kaveri. Joo, miksen hanki sellaista? Ei mulla ole siihen nyt vielä varaa, ja tuo mun työmatka on oikeasti reilun tunnin mittainen, joten koira joutuisi olemaan yksin täällä enemmän kuin minun kanssani. Hankalaa. No, ehkä vielä joskus. Tämän koirakuumeen lisäksi mulla on vauvakuume, kiitos kolmen kuukauden ikäisen serkkuvauvani, mutta ei todellakaan moneen moneen vuoteen tule pikkuihmistä mun elämään sillä tasolla. Lapsiparka mitä joutuisi kestämään.

Kauheeta liirumlaarumia tääki postaus ollu, ja älyttömän lyhytkin :D Ei mulla aivot vielä oikeen toimi, mutta kyllä se tästä! Toivonmukaan.

Ai joo, ehkä voisin vielä sanoa sen, että oon alkanut miettimään sitä ranskan exää... Mikä mua vaivaa? Apua, mene pois mun päästä.

Where To Start

Ihan nyt aluksi, anteeksi ihan kamalasti että oon ollut poissa tän pari kuukautta. Syynä siihen on ollut ihan puhtaasti itseinho ja häpeä. Olen lihonnut ihan kamalasti. Not even kidding, oon melkeen yhtä lihava kun sillon kuin lähdin Ranskaan. Joten sen takia en ole halunnut edes kirjautua tänne, lukea muiden tekstejä ja muka yrittää kommentoida niihin jotain tekopyhänä. Tsempata muita kun en samalla usko itseeni, ihan niinkuin osaisin auttaa muitakaan.

Postauksia on nyt niin pirun monta, etten oikeastaan tiedä mistä aloittaa lukeminen:D Kyllä mä sen kohta jostain saan aloitettua. Mutta tässä on nyt muutamassa kuukaudessa tapahtunut aiiiika paljon kaikennäköstä!

Elikkä: ihan aluksi, oon löytänyt itelleni ukkelin ihan kaveripiiristä. Tai no vähän kauemmasta kaveripiiristä, mutta kuitenkin, tuttu ihminen. Hän ei kuitenkaan ole mikään unelmaprinssi, mutta kuitenkin, ollaan niin samanlaisia joissain asioissa, että se jotenkin tasapainottaa noita virheitä. Virheetkään eivät ole mitään kauheen merkittäviä, mutta ovat kuitenkin siinä. 
Minut siirrettiin edellisestä työpisteestä toiseen, uudempaan pisteeseen. Kyseiseen pisteeseen tarvittiin joku joka osaa alan asiat, ja koska minut sinne sitten haluttiin, tottakai olen imarreltu. Nyt minulle annetaan seitsemästä työntekijästä eniten työtunteja. Tuntuu hyvältä! Tuo työnmäärä myös tarkoittaa sitä, että ravaan ympäri työpaikkaani monta tuntia päivässä, ja en oikeastaan edes kerkeä syömään paljoa. Just joo, noin sanoin se muutama kuukausi taaksepäin, ja mitäs tapahtukaan... Ttu.
Suurin muutos mitä tässä on nyt tapahtunut on ollut muutto omaan asuntoon! Tai no, omaan vuokra-asuntoon, mutta silti! Asun itsekseni! Aivan huikeeta. Olen asunut tässä kämpässä reilu pari viikkoa, ja tuntuu pirun hyvältä. Tämä myös on tooooosi hyvä sauma mulle alkaa taas laihduttaa, nimittäin joka kerta kaupassa en oikein edes uskalla ostaa ruokaa. Tuntuu jotenki ylitsepääsemättömän vaikealta heittää sinne kärryyn tai koriin jotain raskasta ruokaa. Okei, ei sillä että edes kerkeisin syödä mitään kotona, koska työmatkoihin menee sen verran aikaa. Mutta minusta voisin käyttää rahani paljon paremmin kuin johonkin ruokaan, mikä loppujen lopuksi lentää pilaantuneena roskikseen. Saan kuitenkin syödä töissä joka päivä jotakin.
Niin, ja täytinhän mä tossa myös pyöreitä.

Mutta joo, yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas kirjoittelemaan niin usein kuin mahdollista. Nyt alan selaamaan noita miljoonaa postausta lävitse, jos edes osaan. Milloin blogger muuttui??? Raah.

Ainiin, minullahan ei ole vaakaa, joten en tosiaan tiedä paljon painan. Vanhempien luona en ole uskaltanut punnita itseäni. Veikkaan kuitenkin että olen aivan älyttömän painava, sillä rasvakerros on tosiaan kasvanut aivan jäätävän suureksi.

Sadas postaus

Joo, eli tämä on mun sadas postaus, niinkun otsikosta varmasti kaikki sen tajusi jo. Mulla ei oo oikeestaan motivaatiota yhtään mihinkään. Siitä lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä lähtien, kun feidaajapoika lopetti meidän "jutun", oon ollut ihan maassa. Joo, mä oon ollut mun kavereiden kanssa, mutta mun täytyy tsempata niin paljon etten olisi vaan ihan hiljaa masentuneena. En mä halua että kaverit pitää mua ihan heikkona, vaikka mä oon. Pelkästään heikko. En kestä olla yksin, haluan jonkun halaamaan ja pitämään sylissä. Vihaan tätä. Vihaan itseäni.

Oon myös syönyt aivan järjettömästi. Mä olen ihan hirveen turvonnut, mutta en sitten tiedä että johtuuko se tosta älyttömästä ahmimisesta vai menkoista, vai molemmista, mutta näky on aivan järkyttävä. Vaa'alle en voisi edes kuvitella meneväni.

Anteeksi, en todellakaan jaksa nyt kirjoittaa enempää. En vaan jaksa. Huomenna pitäisi herätä ennen kuutta, mutta en vaan halua nukahtaa yksin.

Ja ainiin! Ihan kun en muutenkin olisi tarpeeksi sekaisin ja aivan saakelin maassa, kaksi kaveripoikaani on alkanut käyttäytymään tosi, tosi oudosti mua kohtaan. Niinkun, enemmän kuin kavereita tavalla. Tiedän, ettei kumpikaan ole tosissaan, enkä todellakaan suhtaudu heihin niin kuin he olisivat, mutta mitä helvettiä?

Feidaajapoika lopetti tän sekoilun eilen. Oon siis satavarmasti yksin nyt. Tuntuu kamalalta, niinkuin aina. Jooko, edes kerrankin joku joka oikeasti voisi välittää ja haluaisi olla mun kanssa? Jooko?

Before It All Went Wrong

Muistaako joku, kun kirjotin blogiin Ranskassa ollessani näistä mun "mielenhäiriöistä"? Tai siis, olen taas huomannut noita samoja piirteitä. Mun mielialani saattaa heittää ihan 180 astetta tuosta noin. Harvemmin kyllä muualla kuin kotona, joten selitän itselleni noita heittelyitä sillä, että alan aina miettimään kaikkia astetta syvällisempiä asioita. Näin ollen tajuan juttuja, mitä en ehkä välttämättä haluaisi, ja mieliala tippuu lähes pohjalle. Samaten myöhemmin ajattelen uudestaan, ja kaikki onkin ihan ok ja tunnen itseni älyttömän vahvaksi. Enhän mä sano, että mulla olisi joku ihan vakavasti otettava häiriö mikä tarvitsisi hoitoa. Ei todellakaan. Mietin herätessäni miten onnekas olen, ja samalla aivan vitun typerä. Teillä joillain bloggareilla ei asiat oikeasti ole hyvin, ja minä valitan pienimmistäkin asioista. Mun pitäisi oppia olemaan kiitollinen ja tyytyväinen siitä, mitä mulla on ja mistä olen päässyt yli ja tervehtymään.

Mä siis olin aivan pohjalla kolme, neljä vuotta sitten. Olinhan mä vähän aina ollut hieman itsetuhoinen ja en niin iloinen kun muut kaverini, mutta ero ensirakkauden kanssa laukaisi kaiken. Vanhempani sanoivat, että se menee ohi kun pääsen yli kusipäisestä ex-poikaystävästä, mutta kun vuosi, puolitoista vuotta oli kulunut eikä muutosta näkynyt, huolestui äitini ihan tosissaan. Hän laittoi minut ensin koulun omalle psykologille, joka sitten sanoi että olisi ihan hyvä että käyn puhumassa "ammattitaitoisemmalle" auttajalle. En kenellekkään kertonut muuta kuin asioita ihan pinnalta, sillä olin alkanut häpeämään itseäni ja tekojani viiltely, itselleni mustelmien aiheuttaminen, raapiminen, itseni polttaminen suoristusraudalla niin paljon. Pikkuhiljaa silti nuo keskustelut ja äitini tuki auttoi minut tästä yli, ja loppujen lopuksi sain silmäni niin auki, ettei minulla olekaan kaikki ihan huonosti. Että tämä on vain itsestäni kiinni. En tietenkään sano, että kaikilla olisi tuo sama tilanne! En todellakaan. Mutta mulla se vaan ei sitten loppujen lopuksi oikeasti ollutkaan niin vakavaa.

Haha, tästä nyt tälläinen pieni avautuminen tai joku vastaava näiden parisuhdevalituspostausten keskelle :-D JA loppuun sugar&sweetin blogista tällänen jonkunlainen listasettihommeli!

Oletko koskaan... 

[ ] Pudonnut talon katolta? 
[x] Syönyt lääkkeitä, vaikka et ole ollut kipeä? 
[x] Pitänyt kädessäsi etanaa? 
[ ] Syönyt eläviä rapuja? 
[ ] Käynyt Afrikassa? 
[x] Omistanut yli 1000€? 
[x] Sammunut? 
[x] Polttanut tupakkaa? 
[x] Varastanut?
[ ] Ratsastanut kamelilla?
[x] Viillellyt tahallaan?
[ ] Ollut TV:ssä? 
[ ] Sytyttänyt tulitikun ja suihkuttanut siihen lakkaa niin, että se leimahtaa? 
[x] Syönyt sushia? 
[ ] Mennyt kännissä kouluun? 
[ ] Ollut leikkauksessa? 
[x] Saanut kokeesta nelosta? 
[x] Ottanut itsestäsi kaunista kuvaa? 
[x] Ottanut kaveristasi rumaa kuvaa? 
[ ] Jäänyt kiinni varastamisesta?
[x] Halunnut olla julkkis?
[/] Ollut masentunut? 
[ ] Sairastanut anoreksiaa? 
[x] Työntänyt sormet kurkkuun oksentaaksesi? 
[x] Ajanut pyörällä yli 50 km? 
[x] Lintsannut koulusta saadaksesi olla koneella? 
[x] Valvonut koko yön? 
[x] Pelännyt isääsi? 
[ ] Lähtenyt lentoon, koska on tuullut niin kovaa? 
[x] Inhonnut itseäsi? 
[ ] Ollut viikon pesemättä hampaita? 
[x] Itkenyt jouluaattona? 
[x] Naksautellut sormiasi? 
[x] Naksautellut varpaitasi? 
[ ] Laittanut itse lävistyksen?

The Ones That Killed Me, Yeah, You Heard It Too

Nyt en oikeesti voi sanoo muuta kun että What the actual fuck is happening? Ihan totta. Feidaajapoika on puhunut nyt pari päivää ihan ilosena mulle, esittäny vastakysymyksiä jne. Eilen hän vielä alkoi vihjailemaan jotain, että näemme liian vähän. Eihän se sitä suoraa sanonut, mutta kiertelevästi. Kuitenkin kun kysyin viikonlopunsuunnitelmia, nothing. Hän sanoi vain että meinaa ryypätä. Okei. Sitten kysyin jos he haluavat tulla meidän kanssa samaan baariin lauantaina, niin kuulemma hän ei tiedäkkään onko hän juomassa. No ahaa, selvä.

Lisää WTF asioita. Kolme mun miespuolista ystävää on joko alkanut flirttailemaan ihan älyttömästi mun kanssa, tai sitten sanonut miten hyvä pari olisin sen ystävän kanssa josta olen pitänyt nyt jo kauan aikaa. Ja kukaan heistä ei tiedä mitä toinen on sanonut. Mitä ihmettä tässä elämässä tapahtuu? Auttakaa! 

No anyway, syy miksi kirjotan nyt aamulla on se, että halusin edes jotain tekemistä etten menisi syömään aamiaista. Liikaa aamiaista. Mulla ei ole tänään töissä lounastaukoa, joten pääsen helposti viisi- ja puolituntisen päivän syömättä, ja siihen plus matkat. Yhteensä joku reilu seittemän tuntia. Kotona sitten kohtaan taas jäätävät haasteet, kun odotan muutaman tunnin kavereitani. Mutta yritän tosissaan olla ahmimatta. Olen aivan järkyttävä hylje, ja tästä ei tule hevon helvettiä. Ihan oikeasti. 

I Swear That If I Go There Now, I Could Change Your Mind, Turn It All Around

Mitä tapahtuu? Feidaajapoika on sekottanut mun päätä koko monen viikon edestä pelkästään sunnuntaina ja vähän maanantaiaamulla. Hänestä ei siis kuulunut yhtä viestiä enempää perjantaina tai lauantaina. Sunnuntaina oltiin parhaiden poikakamujen kanssa kattomassa turnausta, jossa feidaajapoika oli tuomaroimassa. Siinä sitten hengailtiin pelien välissä vähän aikaa. Ei mitään erityistä huomiota häneltä minulle, mutta satunnaisia kosketuksia kyllä. Hän piti kättään reisilläni melko kauan aikaa kun pyysi minulta limua. Hämmennyin aivan saakelisti ja en voinut muuta kun tuijottaa tilannetta onneksi sekunnin ajan kunnes tajusin lopettaa. MITÄ TÄMÄ ON? No, illalla lähdimme kaverini kanssa vielä baariin, missä siis feidaajapoika ystävineen oli myös. Baarissa, ei mitään huomiota. Kun kaikki lähdimme samaa aikaa, hän tarjoutui viemään minut kotiin. Okei, ilmainen kyyti, cheers. Autossa hän pyysi kahden ystävänsä edessä minua hänen luokseen yöksi. Olimme sopineet, että hän heittäisi minut aamulla keskustaan muutenkin, joten ajattelin että tuo olisi paras ratkaisu. Koko yön hän piti minusta kiinni, silitteli. Aamulla taas hän oli kylmä kuin mikä. Ei oikeastaan mitään mikä olisi paljastanut yöstä mitään. Ja hänhän siis oli selvänä, minä en. Mä olen aivan älyttömän sekaisin. Apua. 

Nostan hattua jos joku jaksoi lukea tuon vuodatuksen! Tai jos jotain edes kiinnosti sen verran että jaksoi tuon lukea :-D

Mulla olis tarkotuksena tänään käydä tuhlaamassa vähän palkkaa tarpeellisiin juttuihin, joihin kuuluu mm. mustat farkut. En ollenkaan haluaisi, koska vatsani on turvonnut kuin mikä, ja masennun aivan varmasti sovituskopissa. Mutta olen samasta syystä lykännyt tätä kauemaksi, joten eiköhän se ole pakko nyt. Olen ollut kaksi päivää nyt syömättä silleen älyttömästi. Eilen söin salaatin töissä, ja kotona vähän vähärasvaista mansikkarahkaa, sekä neljä tuc-keksiä. Ja no kolme palaa suklaata. Mutta ei tuo mitenkään liikaa ole! Toissapäivänä söin yhden ruisleivän päällisillä ja pari hassua ranskalaista kaverilta. Ja no alkoholia jonkun verran. Tänään en myöskään kerkeä syömään kunnolla vasta kun illalla, ja aion kyllä tehdä pretty much kaikkeni etten oikeasti söisi lähes tulkoon mitään. En mä halua olla norsu kun kesä yhtäkkiä tuleekin ja pitäisi olla rantakunnoissa ja ties missä.

JA mä olen liittynyt joukkoon "kun paino on mitä pitääkin aion ottaa itselleni tatuoinnin"! Meinaan ottaa sen sellaiseen paikkaan, missä se näyttää vain ja ainoastaan hyvältä silloin kun olen hyvässä kunnossa. Eli ei todellakaan nyt! :-D Terveisin kestoturvotus vatsassa. Turhauttaa. 

Mulla on kamala ikävä viime kevättä. En ole nähnyt niitä ihmisiä, kenen kanssa hengasin silloin, pitkääääään aikaan, ja haluan että asiaan tulee muutos! 

Butterflies, butterflies

Tästä päivästä ei voi tulla muuta kun hyvä. Ei tee mieli ahmia tai no edes pahemmin syödä, koska ei ole nälkä. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun on tuollanen olo! Tänään en aio edes ajatella mitään stressaavia. Veljen SM-pelistä lähdemme yhden parhaan kaveripojan kanssa hakemaan toista parasta kaveripoikaa intistä, ja illemmalla leffaan. Rakastan ystäviäni. Oon ihan muutenkin täynnä rakkautta. Feidaajapoika tuli eilen Facebookissa puhumaan kanssani, ihan itse. Kysyi mitä teen tänään ja eilen, vastasin ihan ilman ahdistuksia ja stressejä kun hän yhtäkkiä vaan katosi. Feeling good! 

Toivottavasti teillä on hyvä viikonloppu myös! 

Näytän siltä että olisin raskaana

Nauroin äsken ihan hulluna vessan lattialla kun peilasin itteäni ihan "normaaliasennossa" eli en pullistanut vatsaani tai muuta vastaavaa, seisoin vain ryhdikkäänä saunan lasiovesta. Kevyt ilta- ja menkkaturvotus. Toivoin niin monta päivää menkkojen alkua, että pääsisin edes joskus tästä turvotuksesta eroon. Hetkeksi edes. Tuo nauraminen saattoi myös johtua epätoivosta mikä tänään töissä iski, mulla ei ole yhtään itsekuria, eikä kohta kukaan halua minua. Yay to the fat and lonely! 

Näin viime yönä unta mikä oikeastaan muutti vähän tätä mun näkemystä parisuhteisiin tai no omiini ja muutenkin mun tarpeisiin. Näin siis unta tuosta pojasta joka on tosiaan hallinnut mieltäni ja muutenkin kenestä olen ollut aivan liian pakkomielteinen. Olen yrittänyt parhaani mukaan noudattaa sugar&sweetin neuvoa ylianalysoimisen vähentämisestä, mutta olen myös huomannut ettei se auta juuri ollenkaan omassa tapauksessani. Heh, luuseri täällä moi. No mutta kuitenkin, näin unta missä haistatin paskat tuolle jätkälle kaikkien feidausten takia ja muutenkin, ja aamulla herätessäni tajusin että ei helvetti mullahan on hyvä mieli! Otan nyt ihan kunnolla takapakkia noissa miesasioissa ja annan kaiken mennä niinkuin niiden pitää. Kyllä sieltä se ukko joskus ehkä löytyy. Toivottavasti. En mä oikeesti halua olla fat and lonely. Mulla on kyllä maailman parhaat kaverit, joita mä en ole todellakaan huomioinut tarpeeksi, mutta nyt se muuttuu! Ja se kaveripoika josta olen jo ihan reilun aikaa pitänyt astetta enemmän on tullut mulle vielä läheisemmäksi, ja vaikka mun tunteet siihen on aivan erilaiset kuin muihin kaveripoikiini, sellaisiksi ne vain jäävät. Ei mulla ole varaa menettää noin ihanaa ystävää jonkun tyhmän ihastumisen takia. 

Vielä pari juttua

• Olen ihan älyttömän poikki. Työt <3 mutta saanpahan rahaa ja muutettua tämän vuoden aikana pois kotoa! Jee! Ja toisaalta tykkään tuosta työstäni ihan älyttömästi. Asiakkaat ovat ihania, työkaverit ovat ihania, ja tiedän, että tuo ala on omani! 
• Haluan viikonloppuna juhlimaan. Tanssimaan. Mutta kukaan kavereistani ei ole muka lähdössä! Hmph. Vapaaehtoisia?
• Mikä ihmeen lukijaryntäys tänään on tapahtunut! Tai no, vierailuryntäys. En edes ole postannut mitään ja siltikin tänään on käynyt enemmän vierailijoita kuin normaalisti vaikka siltikin oikeasti ihan älyttömän vähän teihin muihin verrattuna :-D Ihan varmana Pelottaa että joku tuttu on tunnistanut mut ja levittänyt blogini muille ja nyt kukaan ei halua sanoa mitään! Apua, jos näin on niin sanokaa nyt herranjumala.

Anteeksi tämä ihan älyttömän sekava postaus! 

Jännittää. En tykkää tästä.

Tänään mun pitäisi nähdä häntä pitkästä aikaa. Ja en tiedä että haluanko. Perjantai-iltana tein itestäni aivan järkyttävän pellen humalassa ja kännykän kanssa. Hävettää aivan saakelisti kaikki ne viestit hänelle ja vittuilut siitä, miten hän feidaa minua koko ajan. Vittu. No mutta, toivon että tämän illan jälkeen saisin jotain selkoa tähän saakelin tilanteeseen. Tykkään mä hänestä aivan saakelisti, mutta tuntuu vain siltä, että häntä ei kiinnosta ollenkaan. Hän ei vain uskalla sanoa sitä minulle. Toisaalta toivon, että hän sanoisi sen nyt, mutta toisaalta haluan, rukoilen, että ei. Tiedän, että minun pitäisi ottaa ihan kunnolla takapakkia ja antaa hänen olla, mutta kun en vain osaa tehdä niin. Onneksi mulla on maailman parhaat kaverit, jotka pitivät mut järjissäni perjantaiyöllä, josta tulikin aivan äärettömän ihana! 

Mun syömiset on ollut ihan ok siihen nähden, etten nyt muutamaan päivään ole syönyt iltaisin ihan järjettömiä määriä. Tänään myös koko päivä on kulunut pienellä määrällä lohta, kahdella pienellä herkkusienellä, sekä puolella desillä perunasosetta. Kohta lähden eka parhaiden kaveripoikieni kanssa ulos, ja sitten koittaa se saakelin maailmanloppu. Apua. Mua jännittää niin paljon, etten voi edes kuvitella syömistä. Tein äsken suklaamuffinsseja, mitkä ovat ehkä maailman parhaita, mutta en todellakaan voi edes maistaa niitä. Hyvähän tuo on sinäänsä, mutta vihaan tätä jännityksen tunnetta.

Kävin tänään vaa'alla ison kahvikupin jälkeen. Olen lihonnut neljä kiloa sen jälkeen kun palasin Suomeen. Siis neljä. Ihan älyttömästi. Ei tässä ole mitään saakelin järkeä. Itsekuri missä olet? 

Tear Stream Down On Your Face

I promise you that I will learn from mistakes


On ihan ok käyttää maanantai-ilta ja alkuyö nyyhkykappaleita kuuntelemalla, eikä nukkumalla. Ei sitä unirytmiä olis niin tärkee korjata, varsinkaan kun huomisen jälkeen loppuviikko herätäänkin ennen viittä. Ei se haittaa.


Mutta kuitenkin. Kolme ehdotonta lempparia, joista yksi Fix you on ollut ihan älyttömän lähellä sydäntä jo jonkun aikaa. Voisko itkettää vähän enemmän? 

Olen muuten palauttanut mieleeni miten hyvältä tuntuu kun on nälkä. Vielä kun saisin pidettyä itseni nälkäisenä hieman pidempään, niin vielä parempi. Mutta mä olen menossa parempaan suuntaan! En syö niin älyttömiä määriä enää, vaikka liikaa syönkin.

There's Nothing We Can Do To Make It Change

Oon ihan voimaton. En jaksa tehdä oikeastaan mitään muuta kuin aamulla herätä töihin, tulla iltapäivällä tai illalla kotiin, ja sitten märehdinkin loppuajan sitä, miten hän ei pidäkään minusta. Vaikka kuulemma pitää, en vaan ole puhunut hänelle kasvotusten viikkoon, saatikaan koskenut, halanut, suudellut. Koska hän on feidannut minut tämän viikonlopun aikana kahdesti. Eilen kuitenkin jaksoin lähteä kavereitteni kanssa baariin juhlimaan, ja päätin etten anna hänen pilata sitä iltaa. Muutaman kerran humalassa se oli todella, todella vaikeaa, mutta pysyin vahvana ja pidin oikeasti hauskaa. Loppuilta olikin sitten hauskin pitkään aikaan. Tanssin ihan hulluna kaveripoikieni kanssa, ja uskalsin tanssia myös korokkeella, kaikkien edessä. Taidan olla vähän huomiohuora, sillä musta tuntui älyttömän hyvältä kun tuntemattomat miehet ja kaveripojat sanoivat miten hyvältä näytän ja miten osaan pitää hauskaa. Oli tosi kiva kuulla sellasta, vaikkei se tullutkaan häneltä keneltä olisin sen halunnut tulevan.

Mulla meinasi tulla eilen myös riitaa erään kaveritytön kanssa. Olen kertonut hänestä blogissani myös. Kyseessähän on siis kaverini, joka ottaa minut näköjään jonkinlaisena uhkana, ja haluaa kilpailla kanssani kaikesta. Kumpi on nätimpi, kumpi saa enemmän huomiota miespuolisilta, kumpi on laihempi, kumpi on hauskempi. Eilenkin hän keskittyi varmaankin enemmän tuohon kilpailemiseen kuin hauskan pitämiseen, ja minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Aina kun eräs kaveripoika oli tanssimassa kanssani, tämä tyttö kiilaa siihen väliin ja työntää pojan pois. Ja joo, tyttöhän seurustelee, mutta helppoahan se on hakea huomiota toisilta miehiltä kun oma on intissä. Pieni osa minusta haluaisi kertoa tälle pojalle tämän tytön huomiohuoraamisesta, mutta tiedän että sen jälkeen on helvetti irti, sillä poika on maailman mustasukkasin. 

Mutta tosiaan, eilinen oli hauska ilta, ja tanssin aivan hulluna. Reisiini ihan sattuu nyt, ihanaa!

Miten mä voin aina olla näin vitun tyhmä?

It Was Like A Slap Against My Cheek

Otsikolla viittaan tämän aamuiseen. Katsoin kerrankin peiliin ihan kunnolla. Voi elämä, miten mä oon näin rupsahtanut. Reisien välissä ollut aukko oli kutistunut niin paljon, että yläreidet hipovat hieman toisiaan. Vatsani on turvonnut koko ajan, ja vatsamakkara kasvaa kasvamistaan. Takapuoleni on hehtaarien kokoinen. Ja en edes halua aloittaa näistä käsivarsistani sen enempää, kuin että en todellakaan kehtaa käyttää hihattomia paitoja. Thank God for winter. 

Olen niiiiiiin helpottunut arjen alkamisesta, sillä nyt minulla on kunnon työputki päällä. Melko pitkiä päiviä myös, joten vietän todella, todella paljon aikaa koko ajan liikkuen, ja todella vähän syöden. Vielä pitäisi saada itsekuri tilanteeseen, että en söisi kun tulen töistä kotiin. Tänään en onnistunut, huomenna uusi yritys. 

Aina töissä ollessani, tai no missä tahansa ollessani, etsin tajuamattani ihmisiä joissa näkyisi syömishäiriöiden piirteitä. Hullua joo. Mutta esimerkiksi tänään, kun minua ennen meni eräs työntekijöistä lounastauolle, katsoin mitä hän söisi. Kaksi mandariinia, sekä päälle kymmenisen pistaasipähkinää. Olin kateellinen koska olisin itsekin halunnut syödä niin vähän, mutta kuusi tuntia aiemmin syöty leipä ei kauheen hyvin nälkää pitänyt, ja töitä oli vielä viitisen tuntia jäljellä. Tekosyitä...

Nainen, kontrolloi itsesi nyt herranjumala.

You Can Go Your Own Way, But Yet, I'm Begging You To Stay

Vietin viime yön extemporesti hänen vierellään. Hänen piti aiemmin olla kyytini pois baarista, mistä en muuten olisi päässyt kotiin toki on taksivaihtoehto, mutta 30 euron maksu ei kovin paljoa houkuttele. No, kun olin jo lähtemässä bussille hän laittaakin viestin että eikai haittaa jos hän ei tulekaan hakemaan minua yöllä. Siinä vaiheessa mielessäni pyöri vain ja ainoastaan Ei hän minusta pidä. Ei hän millään voi, eihän tollaisessa feidaamisessa ole mitään järkeäkään enään. Tai onhan siinä. Hän ei pidä minusta. Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun olin käynyt vetämässä itkuraivarit suihkussa ja muutenkin olin valmiina nukkumaan, hän soittaa ja pyytää minua hänen kaverinsa luokse. Ai että sitä onnen tunnetta! Vedin nopeasti ensimmäiset vaatteet päälle, iskin vähän meikkiä naamaan ja juoksin bussiin.

Koko bussimatkan ajattelin, että olen aivan kamala tunkeilija, ja ei ne mua sinne oikeasti halua. Ai mitenniin ei, hänhän se sinut sinne pyysi? No mutta ei ne oikeasti. Äh. Tuo sama kuvio jatkui koko illan. Välillä tuntui kuin hän oikeasti halusi minut siihen vierelleen, mutta välillä taas ei ollenkaan. Mutta nyt kun miettii jälkikäteen, kyllä mä luulen että hän oikeasti piti siitä, että olin siellä. Eihän hän voi herranjumala viettää koko iltaa vain puhuen minulle ja pidellen minusta kiinni. En mä olisi sitä edes halunnutkaan! Kyllä tuo minulle riitti, että hän pyysi minut sinne, ja vähän ajan päästä tuli istumaan ihan minuun kiinni, ja silitti reittäni. Laittoi käden ympärilleni. Suuteli minua.

Viimeistään nyt oikeasti tajuan, että mun täytyy antaa hänelle tarpeeksi tilaa. Ja vaikka en siitä itse pitäisikään, hän kyllä varmasti arvostaa sitä, ja loppujen lopuksi ainakin toivon se on vain hyväksi.

Anteeksi nämä postaukset tästä samasta aiheesta :-D Mutta kun en jaksaisi valittaa aina vaan siitä, miten syömiset menee päin sitä itseään, ja paino vain nousee. Joten valitan tästä aiheesta nyt! ;)

Trust Me, I've Learned It

Oon syönyt tänään kuin hevonen. Aina kun katon peiliin, tuntuu kuin joku työntäisi veitsiä joka puolelle vain siksi, että tajuaisin että tälläinen ei käy. Myöhemmin kuitenkin ajattelen häntä ja mietin, ettei hän halua ketään syömisvammailijaa, ja syön vähän lisää, jotta tajuaisin että syöminen on ihan ok. No olishan se ihan ok jos söisin hyviä ruokia tuon paskasipsin ja -pizzan sijasta.

Tein eilen illalla päätöksen, että lopetan ylianalysoimisen ja annan toiselle tarpeeksi tilaa parisuhteessa ja siihen liittyvissä asioissa. Kiitos sugar&sweet <3 Olet ihana! Sen takia mulla on nytkin paljon parempi olo. En ole ahdistellut häntä tänään vaikka tosiaan koko ajan tekisi mieli vain soittaa hänelle ja mennä käymään ja käpertyä viereen. Mutta ei, maltan itseni. Hän on itse ottanut minuun muutaman kerran yhteyttä, ja on ollut aivan ihana, niinkuin ennenkin. Ehkä hän pitääkin minusta, edes hieman! ;) Mutta tiedän sen harvinaisen hyvin, että en saa lähteä kiirehtimään asioita. Kaikki selviää aikanaan. 

Musta tuntuu että tässä vaan on nyt jotain käsillä, mitä en halua menettää oman tyhmyyden takia.

No tietenkin

Hän on kipeänä. Tai ainakin väittää olevansa. Voisihan sitä tästä pikkuhiljaa alkaa palata maanpinnalle.

Ei vaan ole mahdollista että kukaan voisi välittää tai rakastaa minua oikeasti.
Sanoinkuvaamaton fiilis, huonolla tavalla.

//EDIT: Siis nyt on kyllä pakko lisätä tähän että en nyt vaan valita säälittävyyttäni, koska eilen illalla tapahtui feidaus kanssa ja teidän olisi pitänyt nähdä tuo toissaöinen jäätävyys! Tai sitten vaan kuvittelin sen koska nyt miettiessäni kyllähän hän minusta kiinni piti, mutta sanokaa nyt joku muukin ettei tämä ole ihan normaalia käytöstä joltain joka ensin sanoo välittävänsä?!?!?!

She Found a Man, And the Man Is Gonna Put Her First

Mulla on ollut ihan älyttömän onnellinen olo nyt viikon putkeen, enkä ole edes jaksanut miettiä syömisiäni tähän aiheeseen kuitenkin palaan myöhemmin!. Ja kaikki on tasan yhden ihmisen ansiota, hänen. Mua ei olla varmaan ikinä pidetty näin hyvänä, eikä mulla ole koskaan ollut näin turvallinen olo. Niin siis, turvallinen olo jatkui tähän aamuun saakka, kun aloin miettiä asioita. Mua pelottaa aivan älyttömästi, että nyt kun vihdoin kaikki tuntuu ihan satumaiselta kuvittelisin vain kaiken, ja hänen tunteensa olisivat aivan toisenlaiset kun olen kuvitellut. Olemme nähneet toisiamme nyt melko monena päivänä, muttemme kuitenkaan samalla tavalla kuin mitä näimme ex-poikaystävän kanssa kun tapasimme ja aloimme viettämään kunnolla aikaa toistemme kanssa. Mielestäni tuo on ihan hyvä asia, koska en oikeasti halua kiintyä aivan liikaa jos tämä ei kestäkään. Puhuimme hänen kanssaan yksi ilta siitä, miten molemmat olemme melko kiireisiä. Hän urheilunsa kanssa, ja minä töitteni ja autokoulun kanssa. Emme ehkä näkisi niin usein. Sanoin, että tämä on minulle sen arvoista, että jaksan kyllä odottaa viikkojakin vaikka emme näkisi. Hän vastasi ymmärtäen ja sanoi olevansa samaa mieltä, mutta silti pelkään että tuo kiireisyys päätyisi loppujenlopuksi vain tekosyyksi lopettaa tämä mitä ikinä tämä nyt onkaan.

No, toivon mukaan saan tähän epätietoisuuteen ja sekavuuteen huomenna selvityksen. Pyysin hänet tänne meille, ja varmaankin tämä nyt sitten viimeistään tuhoaa kaiken tai sitten ei. Äh, no aika näyttää. Tiedän vain, että hänen kanssaan minulla on niin älyttömän vapautunut olo enkä halua muita.

Mutta niin, ne syömiset. En tosiaan ole miettinyt että mitä pistän suuhuni ja mitä en. Esimerkiksi eilen hänen luonaan söin puolikkaan pienikokoisen pizzan, mitä en todellakaan olisi unissanikaan pystynyt tehä reilu kuukausi sitten. Kuitenkin aina kun illalla tajuan, että en olekaan syönyt paljon mitään koko päivänä, oloni on aivan huikea. Voin vielä pienentyä, en ehkä lihokaan ihan muodottomaksi! Kuten tänään, olen syönyt paahtoleivän margariinillä, juustolla ja makkaralla, sekä tonnikala/katkarapusalaatin. Ja juoksennellut töissä kuusi ja puoli tuntia. Siltikään mulla ei ole pätkän vertaa nälkä! How great is that.

You Make Me Happy

En ole oikeasti pitkään aikaan tuntenut oloani näin mahtavaksi. Mun tekisi mieli itkeä eilisen illan takia, mutta vain ja ainoastaan onnesta. Kerrankin voin sanoa, että oikeasti kelpaan jollekin. Kuulin sen eilen hänen suustaan, sekä hänen parhaan ystävän suusta myös. Voitko sä nyt vittu uskoa kun *hän* sanoo sen sulle, se on ihan helvetin hulluna suhun! Tuo lause pysyy mielessäni melko tanakasti, ja saa vieläkin hymyilemään.

Eilinen oli muutenkin paras uusivuosi ikinä! Mulla oli niin toivottu olo, ja muutenkin aivan älyttömän hauskaa. Nyt en todellakaan haluaisi olla kotona, vaan vieläkin hänen luonaan, hänen sylissään. Ja ai elämä sitä tunnetta kun vihdoinkin joku oikeasti jaksaa nostaa minua! Haha, kuulostaa tosi oudolta, mutta hänkin sanoi eilen että en paina juurikaan mitään. Valettahan tuo on, mutta tuntui aivan älyttömän hyvältä kuulla se. Istuin suurimman osan illasta hänen sylissään, ja pelkäsin koko ajan että painan hänen reisiään, mutta ei hän kuulemma tuntenut yhtään mitään. Mun piti olla ihastumatta näin paljon vähän aikaa ainakin, mutta kun en voi mitään. Pidän hänestä aivan kamalasti.

Ja kaiken kukkuraksi mun syömiset on ollut aivan älyttömän tyydyttäviä nyt! Tai siis, en ole todellakaan syönyt liikaa, ja kuluttanut melko paljon myöskin. En tosiaan tiedä paljon painan, mutta meinaan käydä vaa'alla huomen aamulla. Toivottavasti tuo paino on oikeasti pudonnut edes vähän, sillä tosiaan olen lihonut muutaman kilon sen jälkeen kun palasin Ranskasta kotiin.

Ei hitto, ei tästä kirjoittamisesta tule tasan mitään kun se yksi vaan pyörii mielessäni.