You Can Go Your Own Way, But Yet, I'm Begging You To Stay

Vietin viime yön extemporesti hänen vierellään. Hänen piti aiemmin olla kyytini pois baarista, mistä en muuten olisi päässyt kotiin toki on taksivaihtoehto, mutta 30 euron maksu ei kovin paljoa houkuttele. No, kun olin jo lähtemässä bussille hän laittaakin viestin että eikai haittaa jos hän ei tulekaan hakemaan minua yöllä. Siinä vaiheessa mielessäni pyöri vain ja ainoastaan Ei hän minusta pidä. Ei hän millään voi, eihän tollaisessa feidaamisessa ole mitään järkeäkään enään. Tai onhan siinä. Hän ei pidä minusta. Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun olin käynyt vetämässä itkuraivarit suihkussa ja muutenkin olin valmiina nukkumaan, hän soittaa ja pyytää minua hänen kaverinsa luokse. Ai että sitä onnen tunnetta! Vedin nopeasti ensimmäiset vaatteet päälle, iskin vähän meikkiä naamaan ja juoksin bussiin.

Koko bussimatkan ajattelin, että olen aivan kamala tunkeilija, ja ei ne mua sinne oikeasti halua. Ai mitenniin ei, hänhän se sinut sinne pyysi? No mutta ei ne oikeasti. Äh. Tuo sama kuvio jatkui koko illan. Välillä tuntui kuin hän oikeasti halusi minut siihen vierelleen, mutta välillä taas ei ollenkaan. Mutta nyt kun miettii jälkikäteen, kyllä mä luulen että hän oikeasti piti siitä, että olin siellä. Eihän hän voi herranjumala viettää koko iltaa vain puhuen minulle ja pidellen minusta kiinni. En mä olisi sitä edes halunnutkaan! Kyllä tuo minulle riitti, että hän pyysi minut sinne, ja vähän ajan päästä tuli istumaan ihan minuun kiinni, ja silitti reittäni. Laittoi käden ympärilleni. Suuteli minua.

Viimeistään nyt oikeasti tajuan, että mun täytyy antaa hänelle tarpeeksi tilaa. Ja vaikka en siitä itse pitäisikään, hän kyllä varmasti arvostaa sitä, ja loppujen lopuksi ainakin toivon se on vain hyväksi.

Anteeksi nämä postaukset tästä samasta aiheesta :-D Mutta kun en jaksaisi valittaa aina vaan siitä, miten syömiset menee päin sitä itseään, ja paino vain nousee. Joten valitan tästä aiheesta nyt! ;)