Jännittää. En tykkää tästä.

Tänään mun pitäisi nähdä häntä pitkästä aikaa. Ja en tiedä että haluanko. Perjantai-iltana tein itestäni aivan järkyttävän pellen humalassa ja kännykän kanssa. Hävettää aivan saakelisti kaikki ne viestit hänelle ja vittuilut siitä, miten hän feidaa minua koko ajan. Vittu. No mutta, toivon että tämän illan jälkeen saisin jotain selkoa tähän saakelin tilanteeseen. Tykkään mä hänestä aivan saakelisti, mutta tuntuu vain siltä, että häntä ei kiinnosta ollenkaan. Hän ei vain uskalla sanoa sitä minulle. Toisaalta toivon, että hän sanoisi sen nyt, mutta toisaalta haluan, rukoilen, että ei. Tiedän, että minun pitäisi ottaa ihan kunnolla takapakkia ja antaa hänen olla, mutta kun en vain osaa tehdä niin. Onneksi mulla on maailman parhaat kaverit, jotka pitivät mut järjissäni perjantaiyöllä, josta tulikin aivan äärettömän ihana! 

Mun syömiset on ollut ihan ok siihen nähden, etten nyt muutamaan päivään ole syönyt iltaisin ihan järjettömiä määriä. Tänään myös koko päivä on kulunut pienellä määrällä lohta, kahdella pienellä herkkusienellä, sekä puolella desillä perunasosetta. Kohta lähden eka parhaiden kaveripoikieni kanssa ulos, ja sitten koittaa se saakelin maailmanloppu. Apua. Mua jännittää niin paljon, etten voi edes kuvitella syömistä. Tein äsken suklaamuffinsseja, mitkä ovat ehkä maailman parhaita, mutta en todellakaan voi edes maistaa niitä. Hyvähän tuo on sinäänsä, mutta vihaan tätä jännityksen tunnetta.

Kävin tänään vaa'alla ison kahvikupin jälkeen. Olen lihonnut neljä kiloa sen jälkeen kun palasin Suomeen. Siis neljä. Ihan älyttömästi. Ei tässä ole mitään saakelin järkeä. Itsekuri missä olet?