Breakthrough

Mulla tapahtu tänään sellanen läpimurto, että söin muutamia ruokia, mitä en ole uskaltanut syödä hetkeen. Eli pastaa (oli tosiaan kyllä tässä ruuassa kokojyvää), jauhelihaa (tässä ruuassa sitä kevyintä versiota), kananmunaa (minun ruuassani vain valkuainen), juustoa (minun ruuassani sitä oli tooosi vähän, ja sekin oli vähärasvaista) sekä maitoa (minun ruuassani soijamaitoa, rasvatonta sellaista). No tein vähän kompromisseja noitten ruokien kanssa, mutta söin kuitenkin! Tein siis poikaystävän perheelle makaroonilaatikkoa. Tein tuon kevyemmän version, sekä normaalin version kahdella munalla, kunnon maidolla, runsaalla juustolla, ja ihan peruspastalla. Kerroin poikaystävän vanhemmille, että "halusin kokeilla uutta reseptiä" jotta eivät kyselisi tuosta kevennetystä versiosta sen enempää. Tulin ihan älyttömän täyteen, ja morkkis oli järjetön.

Haukuin mielessäni itseäni täyden olon lisäksi siitä määrästä minkä söin. Tein kevennetyn version ympyrän muotoiseen vuokaan, jonka läpimitta on ehkä n. 30cm, ja söin tuosta määrästä noin viidenneksen. Errr kuulostaa paljolta, mutta ei se sillä hetkellä tuntunut paljolta kun söin. Ja siihen vielä päälle 0% Activia -jugurtti! Huh. Kalorit laskiessani mieleni olisi tehnyt hypätä ikkunasta vain ja ainoastaan järkytyksestä. Hyvänlaisesta siis. Koko lounaan yhteenlaskettu kalorimäärä oli tasan 200! Laskin hieman yläkanttiin, sillä maistelin mä vähän pastoja kun ne kypsyi. Mutta siis kaksisataa! Ihan älyttömän vähän. Tunnin päästä olin vieläkin täynnä ja vatsaa turvotti niin paljon (toim. huom. turvottaa vieläkin), mutta silti sallin itselleni neljä palaa siitä uudesta suklaarakkaudestani. 53 kaloria lisää. Ja vielä se aamiaisen 98 kaloria. Ei paha, ei todellakaan. Varsinkaan lauantaille.

Illalliseksi teen porkkana-appelsiini -keittoa. Ja siihen se jää. Onnistuminen! Toivottavasti. Poikaystävä haluaa katsoa leffan. Ja syödä poppareita. Mutta tätä varten olen treenannut itsekuria, ja voin mä hedelmiä syödä, kyllä mulla kaloreita riittää varalle ;) Olen myös sitä mieltä, että mun pitäisi alkaa laskea noita rasvojen määriä kaloreiden sijaan. Mutta kun ne kalorit on vaan niin helpommin laskettavissa kuin rasvat. Olen mä rasvoihin alkanut kiinnittää enemmän huomiota kuin ennen, mutta ravintoarvoja tarkastaessa silmä eksyy automaattisesti ensimmäiseksi kalorien kohdalle. Healthy Skinny Girl Dietiä on jäljellä enää reilu viikko, ja vähän pelottaa mitä sen jälkeen käy. Ajattelin aloittaa dieetin uudestaan, viiden lepopäivän jälkeen, mutta en todellakaan tiedä haluanko laskea kotona kaloreita, vai yrittää syödä "normaalimmin" jos se edes on enää mahdollista.

Mutta niin, tämä päivä on ollut vähänniinkuin boostipäivä noiden ei-sallitujen ruokien takia, ja varmaan viimeistään maanantaina palataan normaaliin. Huomenna en tosiaan tiedä mitä tapahtuu. Ja ainiin! Näiden kuvien perusteella joku fiksu saattoi jo tajuta mitä kaipaan. Lunta! Haluan paljon lunta, ja kylmyyttä, ja talven! Ja joulun. Joulu kotona, tai porukoiden puheiden perusteella jossain pohjoisessa, mutta perheen kanssa silti. Sitä mä kaipaan. Aikaa perheeni kanssa. 18 päivää, ja se on mahdollista. Ah. 

Plainy kiittää ja kuittaa! Ja teille kaikille kymmenelle lukijalle ja kaikille ketkä tätä ikinä lukeekaan:

Aamupaino: Vaakatauko vielä menossa, varmaan pidennän sitä ensi sunnuntaille. En uskalla astua vaa'alle, ja sunnuntai on mulle aina ollut sellanen BMI:n laskemispäivä.

Eiliset kalorit: 524kcal  (-476kcal HSGD-rajasta, oli muuten ensimmäinen päivä koko viikolla kun kalorit meni yli viidensadan!)

Kalorit tänään tähän mennessä: 351kcal (749kcal jäljellä)

Uudet rakkaudet

Olen tässä viikon sisällä löytänyt uudet rakkaudet. Tai no toinen näistä rakkauksista on syttynyt uudelleen, ja tällä kertaa palavammin kuin koskaan. Coca-Cola Zero, sekä ranskalainen suklaa. Joo, suklaa. Olen löytänyt muutaman kaupan "dieettihyllyiltä" tumman suklaan, jonka kalorit ovat niinkin päätähuimaavat, kuin 53 kaloria neljässä palassa. Ja ne palat ovat samankokoisia suunnilleen kuin Fazerin sinisessä. Kyllähän kaikki tietävät miltä sellanen pala näyttää. Sitten on tuo Zero. Ai elämä, en tiedä mitään parempaa tapaa vältellä sipsejä ja suolapähkinöitä ja suolatikkuja ja tiesmitä rasvapommeja ennen illallista, kuin Coca-Cola Zero. Pelastus.

Ja sanonpa vaan, luojan kiitos selkäkivuista ja osteopaateista. Ne vievät poikaystävän isän tänään illaksi pois, mikä tarkoittaa, ettei minun tarvitse häntä eilisen episodin jälkeen kovin pitkää aikaa kohdata. Mulla on mieli ollut tänään jotenkin tosi monotoninen. Ei huono, muttei hyväkään. Ja lyön vaikka pääni pantiksi, että se on tuon eilisillan takia. Olin kävelemässä reilu kaksi tuntia itsekseni, ja tuosta ajasta vietin varmaan tunnin kahdessa eri ruokakaupassa tutkimassa eri ruokia. Ah, lempiharrastus. Se voiton tunne, kun jättää ne lempiherkut ja kaloripommit kaupan hyllylle, kun vielä kolme kuukautta sitten niitä olisi lähtenyt runsain määrin matkaan, on älyttömän palkitseva itsessään.

Kalorit tänään tähän mennessä: 245kcal (705kcal jäljellä!)

Neljän päivän päästä saan käydä vaa'alla, mutta en tosiaan tiiä että uskallanko.

EDIT// Once again, sori :D Mutta pakko sanoa, että sarjassa vieraan-perheen-tyttö-ei-saa-elää-omaa-elämäänsä on tapahtunut, tai tapahtuu parhaillaan, uutta! Poikaystävä ja poikaystävän äiti suunnittelevat minulle työtä, ja eivät edes kysy mitä mieltä olen siitä. Minun pitäisi mennä tuuraamaan poikaystävää kahdeksi tunniksi markettiin vaihtamaan paristoja elektronisista hintalapuista. Joo, ei ehkä ihan neljäntoista euron arvoista. Kiitos kun kysytte, että haluanko tehdä niin!

Äärimmäinen vitutus

Taas, toinen postaus tänään, mutta nyt jos en kirjoita, niin tosissaan räjähdän! Ei helvetti. Mikä siinä on, kun ei vieraan perheen tyttö saa syödä niinkuin haluaa, ja saada edes helvetti vähääkään yksityisyyttä? Edellisen postauksen editin jälkeen, kun kalenterini makasi nätisti keittiön pöydällä läppärini vieressä, lähdin käymään vessassa. Nopeasti. Olin korkeintaan minuutin. Kun lähdin vessaan, ei poikaystävän isää näkynyt missään. Kun tulin takaisin, herra siellä nätisti luki minun kalenteriani. Siis, mitä vittua saanen kysyä? Poikaystävän isä luki kalenteriani, mun omaa raamattua, mihin kirjaan kaiken mitä olen syönyt, kaiken urheilun ja kaiken edes lähellä urheilua, kalorimäärät, HSGD:n kalorien ylärajat, ja paljon jään miinukselle päivän syödyistä kaloreista. Niitä hän siinä lueskeli ihan tyytyväisenä. Okei, kaikki lukee kalenterissani suomeksi, mutta on kai numerot, miinusmerkki ja kcal tuttuja hänellekin. Oli niin helvetin lähellä etten alkanut huutamaan samalla sekunnin sadasosalla kun palasin keittiöön. Mun oli pakko hillitä itteni, jos meinaan jossain asua loput vajaat kolme viikkoa. Sanoin vain rauhallisesti, että mitä hän lukee on todella henkilökohtaista, ja että voisinko saada kalenterini takaisin. Ei vittu, mä olen vieläkin ihan sekaisin.

Poikaystävän isä kyllä antoi kalenterini heti takaisin, eikä sanonut sen sisällöstä mitään. Niin, siis siihen illalliseen asti, jolloin poikaystävän äiti ja isä yhdessä alkoivat hiillostaa minua. Oli jo muutenkin todella, siis todella jäätävä ilmapiiri. Mutta ei, eihän se riitä, heitetään nyt lisää vettä myllyyn kun siihen on mahdollisuus. Muut perheestä söivät jotain riisi-pekoni-kananmuna-kasvis-katkarapu-ankanrasva -sekoitusta kevätkääryleiden kanssa, ja minä tyytyväisenä kasviskatkarapu-annostani. Poikaystävän äiti kysyi, että enkö taaskaan syö riisiä. Sanoin että en. What about pasta? Ei kiitos, ruokani kyllä riittää. Siitähän se saarna sitten alkoi. En syö tarpeeksi tärkkelyspitoista ruokaa. Poikaystävän äidillä tulee aina välillä näitä ihme päähänpistoja, että pitäisi syödä tuota enemmän ja tuota enemmän. Onneksi nämä vaiheet katoavat meeeelko nopeasti, mutta silti, kyllä siitä jaksettiin jauhaa. Poikaystävän isä oli sitä mieltä, että mun tulisi syödä enemmän ranskalaista juustoa, ranskalaista leipää, ranskalaista ruokaa (outoa sinäänsä, koska tänään illalla heidän ruokansa oli enemmän kiinalaista kuin sitä helvetin ranskalaista.........) ja juoda ranskalaista viiniä. Argh, eikö vieläkään voi tajuta, että jos sanon, ettei vatsani toimi samalla tavalla kuin heidän, en voi syödä samoja ruokia??? Jos alan syömään ihan samanlaisia annoksia kuin poikaystävän pienikokoinen äiti, paisun kun pullataikina alta aikayksikön, ja ummetus onkin sitten omaa luokkaansa! Antakaa mun nyt olla ja syödä niinkuin haluan. God.

Mä en todellakaan tuu luovuttaan tän ruoka-asian kanssa. Tekis mieli vähentää entisestään näitä ateriakokoja ja ruokia, joita todella edes syön. Mutta jos meinaan palata edes vähän "normaalimpaan" ruokavalioon kotona, en voi. Mutta anyway, anteeks tästä ragesta :-D Pistää niin paljon keittämään yli nämä painostukset pikkuhiljaa, etten tiedä miten päin olisi. Läskiahdistuskin pukkaa päälle niin pirusti, vaikka kalorit jäivät silti alle viiden sadan tänään. 

Eli ne kalorit tänään: 494kcal (-406kcal HSGD-rajasta)

JA sitä päivää odotellessa, kun poikaystävän vanhemmat ja poikaystävä löytävät tämän blogin ja Google kääntäjän avulla alkavat, tai yrittävät, lukea tekstejäni. Terkut vaan teille! 20 päivää...

You Built a World Of Magic, Because Your Real Life Is Tragic

Näin just videon itestäni viime uudelta vuodelta. Ei apua, olin varmaan kymmenen kiloa painavampi. Vähintään! Samalla tekis mieli itkeä ja nauraa niin kovaa. Miten mä olin voinut päästää itteni siihen kuntoon? Miten mä olen onnistunut laihtua näin paljon vajaassa vuodessa! Kyllä sen eron ehkä sitten näkee selvemmin kun luulinkaan. Hymyilyttää.

Ei tämä kyllä tähän jää. Koko ajan löydän uusia osia itsestäni, mistä pitäisi saada ainakin kolmasosa sulatettua pois. Viimeisimpänä olen löytänyt käsivarteni. Rääh, tuntuu ihan isoäidiltäni! Anteeksi nyt, mutta on kai se normaalia, että vanhalla ihmisillä alkaa iho roikkumaan. Mutta kun on kyseessä vielä yhdeksäntoista vuotias teini, kyseessä on aivan jotain muuta kuin pelkkä iho. Kyllä vain, ihraa. Takapuoli, sisä- sekä takareidet kaipaavat kipeästi vielä sitä läskin sulatusta. Mutta I'm doing my best, ja se saa riittää. Eiköhän tää auta, hitaasti mutta varmasti.

Mä en ole uskaltanut/halunnut mennä vieläkään vaa'alle, vaikka mulla ei olekaan se kahden viikon vaakatauko loppunut. Maanantaina sitten katsotaan uudestaan, jos uskallan mennä. Riippuu varmasti viikonlopun syömisistä. Mutta olen katsonut tuota mun kalenteria, ja miten mun paino on pudonnut sen mukaan aina kahdessa viikossa, ja miten olen sen aikana syönyt. Nuo ajat, milloin se paino ei oikeastaan pudonnut mitenkään huimaa vauhtia, oli vähän floppi sen syömisen kannalta. Muutama sipsi, muutama suolapähkinä, muutama suolatikku, liikaa leipää, liikaa tapenadea, liikaa sitä ja liikaa tätä. Jotenkin en ihmettele, ettei se paino ole pudonnut ollenkaan. Olenko ainut? En varmana. Ja kun noita naposteluja löytyy joka helvetin päivä, aina ennen ateriaa, niin eikai se nyt mikään ihmekään ole, että paino on junnannut paikallaan! Mutta nyt kahden viikon aikana tähän on tullut muutos! Esimerkiksi eilen jätin maissilastut ja guacamolen aivan sivuun toisten syötäväksi, ja mussutin iloisena WeightWatchers -leipää ja porkkana-appelsiini -keittoa! Oli jäätävän hyvä olo sen jälkeen. Näin on jatkunut nyt viikon ajan viikonloppuisia mässäilyjä lukuunottamatta. Argh, että vituttaa., ja aion jatkaa tästä edespäin myös! Wohoo pieni paino täältä tullaan! Ja ei, tämä ei tarkoita, että en halua syödä normaalisti. Haluan silti palata lähes normaaliin kun pääsen kotiin, mutta en mä siltikään halua mäkkäriin mennessä sulloa naamaani Happy Mealia JA sitä junnua mitä ne siellä aina kampanjan mukaan vaihtelee. Kyllä mä ehkä osaan laittaa itteni valitsemaan sen terveellisemmän vaihtoehdon kavereiden painostuksesta huolimatta. Kyllä mä uskon niin. Toivottavasti.

Eiliset kalorit: 482kcal (-342kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 63kcal (837kcal jäljellä)

EDIT// EI, APUA, mitä mä oon nyt sekoillut!! Noi eiliset kalorit mitkä oon tähän merkinnyt, oli maanantain kalorit, eilen ne oli vähemmän! En muista ulkoa paljoa, ja kalenteri on yläkerrassa ja olen liian laiska tällä hetkellä juoksemaan hakemaan sen :):):) Tai ehkä en sittenkään >>

Eiliset kalorit oli siis oikeasti 458kcal, ja jäi sen 342 kaloria siitä HSGD maksimirajasta :D

What you're doing is really drastic!

Poikaystävän vanhemmat ottivat minut eilen ns. puhutteluun lounaalla. Muut söivät sinapinmakuisten sipsien jälkeen pasta-riisi-couscous -sekoitusta paistettu keittämisen jälkeen pannulla - ankan rasvassa porsaan hunajainkiväärikastikkeessa kanssa, kun minä onnellisena sekottelin aamuista kaurapuuroani mikrossa pehmenneiden marjojen kanssa. He sanoivat, että tämä "dieetti" mitä teen, on todella äärimmäinen, ja että se ei ole hyväksi minulle. Nyökyttelin siinä hiljaa, ja yritin piipittää vastaukseksi jotain. Kotona tästä aiheesta olisi syttynyt kolmas maailmansota, luultavasti isäni vastaan minä, mutta en mä täällä halua alkaa riitelemään.

Are you sure you don't want some chips? What about pasta or beef?

Joo olen mä varma, kiitos.

You really should eat more than that. 

Ei, kyllä tämä mulle riittää. Tulen jo pienemmästäkin puuroannoksesta täyteen. Jaksan mä tän avulla illalliseen saakka.

What you're doing is really, really drastic! You will die if you keep on doing this.

Joo, kyllä mä tiiän että tää on tosi iso juttu, mutta osaan mä pitää huolen itsestäni. Antakaa mun syödä mitä mä haluan! Ette te tunne minua ollenkaan, ette te tiedä mikä mulle on hyväks ja mikä huonoks!

You should have some meat with you're porridge. To get more energy.

Kyllä tämä mulle riittää, syön vielä omenan jälkiruuaksi. Syödään me varmaan poikaystävän kanssa joku välipalakin. Ootteko te tosissaan? Sitä liiallista energiaa mä yritän just välttää! Kyllä mä helvetti tiedän mikä mulle on tarpeeks ja millä mä jaksan. Ette te ole mun pääni sisällä, tai mun kropassa tuntemassa mitä mä itse tunnen.

I'm sure you will have a snack, you will be hungry in 30 minutes.

Niin... ARGH ANTAKAA MUN OLLA JA SYÖDÄ NIINKUIN HALUAN.

Apua, en mä kestä enää. Haluan jo kotiin, missä kukaan ei puutu syömisiini tällä tavoin. Tiedän, että poikaystävän vanhemmat yrittävät vain auttaa, mutta kun en mä tarvitse apua. Sitten toki, jos alkaisin skippaamaan aterioita, tai piilottelemaan ruokaa. Mutta enhän mä edes oksenna enää! Usein ainakaan, sillon kun olen todellakin lipsahtanut. Mutta ei sitäkään nyt kovin usein ole tapahtunut sen päätöksen jälkeen, että lopetan oksentelun. Kerran. Woo-vitun-hoo. Vielä kolme viikkoa, ja that's it. En saanut töitä täksi, ja ensi viikoksi. Tai ainakaan tähän mennessä ei ole mitään tietoa. Joten olen vain täällä talossa, tai tässä lähikulmilla. Poikaystävän äiti on lomalla vielä perjantaihin asti. Voi jessus sentään, mitähän tästäkin tulee. Poikaystävä aloittaa siis työnsä huomenna, mikä sekään ei ollut kahta viikkoa, vaikka hän niin minulle sanoi. Viikon vain. ja itse jään poikaystävän äidin kanssa kahdestaan kotiin.

Olen melko ylpeä eilisistä syömisistäni. Pidin pintani, enkä syönyt enempää kuin sen marjapuuron, sekä omenan lounaalla. Aamulla söin siis hieman kaurapuuroa, ja illalla saatiin kaikki tehdä ruuaksi mitä halusimme. Söin kaksi leipää tomaatilla ja valkosipulituorejuustolla, pelkästään siksi, että poikaystävän vanhemmat eivät aloittaisi saarnaansa uudelleen. Sunnuntaista en todellakaan ole ylpeä, vaikka kalorit olivatkin vain vähän yli 800kcal, ja HSGD-raja oli sen 1150 kaloria. Toivonmukaan tästä päivästä tulisi myös onnistunut. Loppupeleissä, siis. Äskeinen lounas sai vatsani ihan saakelin täyteen. Argh.

 

Aamupaino: Vieläkin vaakatauolla

Sunnuntain kalorit: 809kcal (-341kcal HSGD-rajasta)

Eiliset kalorit: 482kcal (-418kcal)

Kalorit tänään tähän mennessä: 284kcal (516kcal jäljellä)

Miana's Revenge

Mun ei pitänyt kirjottaa ollenkaan tänään, koska häpeen itteeni niin älyttömästi, mutta poikaystävä nukkuu vielä, enkä halua mennä alakertaan yksin. Poikaystävän vanhemmat varmaan tuputtaisivat minulle kaiken maailman croisantteja ja suklaaleivoksia. Olin eilen töissä yhteentoista asti illalla, vahtimassa pientä lasta. No, lapsi nukkui koko sen ajan, kun olin siellä. Vanhemmat oli jättänyt mulle sipsejä, suolapähkinöitä, aamiaismysliä ja keksejä, sekä mehua. Olin ottanut itselleni kaksi light limua juuri tämän varalle. Ei, ei se toiminut. Eilen pitkästä aikaa söin noita herkkuja. En kuitenkaan kaikkea, mitä minulle oltiin jätetty, mutta liikaa kuitenkin. Kalorit jäivät tuhanteen eilisen jälkeen, eli silti miinukselle HSGD-rajasta.

Mä olin helvetti varautunut varta vasten tollaseen tilanteeseen! Mutta ei, mun itsekuri ei todellakaan ole sitä luokkaa, mitä sen luulin olevan. Siinä mussuttaessani ajattelin että ei tää yks ilta mua tapa, en mä tuu lihoomaan niitä kuutta kiloa takas mitkä oon jo pudottanut, mun on totutettava itteni herkkuihin ennenkun pääsen kotiin, söinhän mä ennenkin näin, eikä paino noussut eikä myöskään yllättäen pudonnut. No mutta, sitten tuon otsikon merkitys. Yhentoista jälkeen, kun lähdin töistä, mun vatsaa alkoi vääntämään aivan kamalasti. Ensin uskottelin, että se johtui vain ja ainoastaan menkoista, ja että ei mun tarvitse huolehtia, kyllä se menee ohi. Päästiin lähemmäs poikaystävän taloa, ja kipu yltyi. Juoksin muutaman minuutin, jotta pääsen nopeasti vessaan. Vatsani meni aivan sekaisin. Myöhemmin, kun olin vaihtamassa yöpukua päälleni, kipu saapui taas, ja juoksin vessaan. Tällä kertaa oksensin. Siis ilman yrittämättä. Lyyhistyin polvilleni posliinikuningattaren eteen, ja kumarsin kymmenisen minuuttia sitä. Tätä jatkui koko yön, ja vielä nyt aamullakin, ilman oksentelua kuitenkin. Tahdon uskotella itselleni, että Ana ja Mia kostavat minulle tyhmyyttäni tällä tavalla. Olisin mä saanut herkutella, mutta en vaan niin paljolla. Huh huh, miten luuserilta voi ihmisestä tuntua.

Se hyvä puoli tässä on, että sain herkut ulos melko helposti, ja nyt aamulla huomasin, ettei vatsani ole ollenkaan turvonnut. Ei yhtään. Vielä kun saisin tuon kevyen (toim. huom. ei-niin-kevyen) ihrakerroksen pois, voisin jopa olla laiha. Ah. Ja ainiin! Reiteni eivät kosketa ylhäältä enään. Eivät, vaikka seisoisin vain paikallani ilman minkäännäköisiä vippaskonsteja! Mutta on molemmissa jaloissa vielä ne ärsyttävät ihrapallerot, tai palaset, mitkä haluan sulattaa pois. Kyllä tämä tästä vielä!

Mä olen aivan sekaisin. En tiedä, käännetäänkö myös Ranskassa kelloja talviaikaan? :-D Kyllä kait ne käännetään, mutta en silti tiedä varmasti. Argh, onko kello täällä nyt 8:22 vai 9:22?!?!? Poikaystävä, herätys nyt.

Aamupaino: En edes uskalla veikata

Eiliset kalorit: 1000kcal (-100kcal HSGD-rajasta)

Kalorit tänään tähän mennessä: 0kcal (1100kcal tai 1150kcal jäljellä, I need to check this one)

Please Let Me Be

Let the pushing begin. Poikaystävän äiti tekee jotain omenapiirakkaa tai vastaavaa keittiössä. Innolla odotan lounasta, kun saa taas kerran taistella itsensä irti rasvapommeista. Siinä luultavasti onnistumatta. Suututtaa jo valmiiksi.

Ai niin, ja menkat alkoivat jo nyt. Yksi e-pilleri-vapaa ilta, ja menkat alkavat. Nyt ei oo kaikki täysin ok. 

Aamupaino: Veikkaus lähempänä tuhatta kiloa

Kalorit tänään tähän mennessä: 61kcal (1039kcal jäljellä HSGD-rajan maksimiin)