Disgusting, That's Me

Ranskasta kotiinpaluun jälkeen olen lihonnut ihan selvästi. Reisien yläosat eivät ole enää yhtä kaukana toisistaan kuin ennen, vatsa roikkuu housujen päällä, takapuoli alkaa roikkumaan entistä enemmän, käsivarret oksettavat aivan jäätävästi... Ja mitä teen asialle? Syön. Ahdistun. Teen lihaskuntoa aivan älyttömästi, ja syön lisää. Ja ne määrät mitä syön eivät ole edes tästä maailmasta. Inhotan itseäni aivan älyttömästi. Joka aamu päätän, että tänään onnistun, mutta ei, viimeistään illalla kaikki repsahtaa aivan täysin. Toivottavasti tämä olo johtuu suurimmaksi osaksi menkoista, ja jospa näyttäisin isommalta turvotuksen takia. Just joo, se on tasan se lihominen. Olen myös vaakatauolla muutaman viikon, ja seuraava kerta kun punnitsen itseni on uuden vuoden jälkeen.

Tänään meinaan pitää itseni sen verran kiireisenä, että en kerkeä jäädä ahmimaan. Nyt aamulla söin kuivattuja luumuja melko paljon, mutta vain, että saisin vatsani toimimaan. Lähden pian ystäväni luokse, missä meinaan syödä tasan yhden piltin jos tulee nälkä, ja illalla haluan ja aion pysyä poissa keittiöstä. Kyllähän me kaikki tiedetään, ettei se toimi. Mutta yritän kuitenkin. Minua vähän pelottaa, koska koko viikonloppu vietetään sukuloinnin parissa, ja joka paikassa mihin olemme menossa syödään ihan älyttömästi. Aina. Mutta jos en syö muualla kuin siellä, ja pieniä annoksia, niin eiköhän sekin hoidu sillä. 

Ällötän itseäni aivan järkyttävästi, mutta en siltikään ole tarpeeksi vahva tehdäkseni asialle jotain. 

En tiedä edes että yritänkö tosissaan. 

As Your Shadow Crosses Mine

Hyvä viikonloppu päättyi sunnuntain ahmimiseen. Lauantaina en syönyt paljoa mitään, mutta join kyllä senkin edestä, ja perjantaina söin myöskin tosi maltillisesti. Eilen sitten kaikki hajosi käsiin ja söin kuin hullu. En edes enää jaksa muistaa mitä söin, joten siitä saatte edes jotain kuvaa. Vihaan itseäni eilisen takia niin älyttömästi, mutta pidetään tuota sitten jonain boostipäivänä.

Meinasin aloittaa myös tämän viikon ahmimisella, kun lounaaksi söin reilusti makaroonilaatikkoa, kaksi ruisleipää ja muffinssin. Noiden jälkeen päädyin kuitenkin halailemaan posliinikuningatarta.. Voi jessus. On tuo oksentelu vähentynyt kuitenkin siitä jokapäiväisestä ehkä yhteen kertaan viikossa, tai vähempään. Nyt kurkkuuni koskee aivan järkyttävästi, mutta ainakin muistan etten syö mitään. Ei mulla ole edes kyllä nälkä. Jos illalla on nälkä, niin syön yhen peruna-purjo -pussikeiton, 80kcal.

En muista, että kerroinko jo blogissa, että lähdemme perheeni kanssa jouluksi pohjoisempaan. Pääsen lautailemaan! Ah, odotan sitä niin kovin, että saa viettää koko päivän rinteessä, ja tuntea sen kivun säärissä ja reisissä illalla. Toivon myös, että syömiset pysyvät pienempinä siellä, kun mitä ne olisivat kotona.

Tunne-elämänikin on aivan sekaisin. Mulla on aivan järkyttävä ikävä poikaystävää. Tai siis jotain ihmistä halaamaan ja välittämään. En oikeastaan edes tiedä, että onko mulla ikävä tuota Ranskassa olevaa poikaystävää, vai vaan poikaystävää muuten vaan. Äh. Kaveripoika oli aivan omituinen nihkeilijä koko lauantain, ei yhtään omanlaisensa. Ja eräs pikkuveljeni ystävä avasi sydäntään minulle, ja kertoi kuinka on ollut jo jonkin aikaa ihastunut minuun, vaikka tietää että olen parisuhteessa. Tuo pikkuveljen ystävä on aivan ihana ihminen, ja sekin nyt on tässä sekoittamassa mieltäni. En tiedä mitä teen enään.

TODAY

Tänään mä onnistun! Eilinen meni taas aivan perseelleen aamun takia, kun söin siitä kymmenestä yhteen. Putkeen. Tiistaina tehtyä valkosuklaa-kahvikakkua, hasselpähkinärouhemaitosuklaata, sipulirengassipsejä, hapankorppuja tuorejuustolla ja suolakurkulla, kaurapaahtoleipää tuorejuustolla, suklaa-jugurttikakun taikinaa... Ai että mä olen ylpeä itestäni! Not. Sentään sain tuon syömisjuhlan jälkeen itseni edes pieneen kuriin, kun lähdin ystäväni kanssa etsimään mekkoa kaveripoikani synttäreille. Minkä btw löysin, kokoa 36, ja se on minulle vähän liian iso. Myöhemmin söin vielä kaksi pientä palaa tuota valkosuklaa-kahvikakkua, ja sitten pienen kulhollisen nuudeli-kanawokkia. Kokonaisuudessaan ei niin hirveän paha määrä tuota ruokaa, mutta kyllähän tuo kolmen tunnin bingefest vähän vei fiilikset.

Tänään lähden puoli kahdentoista aikaan bussilla Helsinkiin etsimään korkkareita ja koruja lauantaille. Joo, semipienet paineet ulkonäöllisesti. Mutta kun se kaveripoika! Käydään myös kavereiden kanssa syömässä joko Amarillossa tai Chico'sissa. APUA mä sanon. Katsoin eilen noita menuja ja ravintoarvolistoja. Ei kai siinä. Nuo kaikki annokset mitä kaverit luultavasti ottavat, ja olettavat kai että minäkin otan, ovat sen 700-2300kcal. Eh. Ja nuo alle tonnin annokset ovat niitä pienemmän kokoisia. Not going to happen. Salaatit ovat vielä vähäkalorisempia, joten eiköhän se sellainen joku eksy eteeni.

Nyt pitää vaan se puoltoista tuntia selvitä syömättä. Tänään olen suuhuni laittanut joulukalenterista tulleen Julia-suklaan, sekä kupillisen kahvia rasvattomalla maidolla. Tarvitsen vaan paljon, paljon tekemistä, niin enköhän selviä.

Paino oli tänään aamulla 54. Eli +100g tullut eilisestä, mutta se on varmaan nesteitä tai jotain. Katotaan viikon päästä uudestaan.

I Have To Stop Saying Tomorrow

Se on mukavaa, kun joka ilta makaa sängyssä morkkiksissa. Pitikö nyt syödä ne kaksi hapankorppua? Oliko sulla edes nälkä? Tuliko salmiakeista parempi olo? Mitä järkeä oli palkita ittensä puolentoista tunnin syömättömyydestä sipseillä? Hei haloo, tyhmä lehmä. Joku roti nyt tähän hommaan. Kohta on muutenkin tulossa joulu, lihot sillon kuitenkin, niin voisit nyt edes vähän skarpata. Kävin tänään aamulla vaa'alla ensimmäisenä kun heräsin. 53,9kg. Jee. Okei, oon mä silti alle 54kg, ja BMI on ihan siellä normaalipainon alarajoilla, mutta kun haluaisin olla sen 50kg tässä vaiheessa. Haluaisin, että mun BMI olisi sen lievän alipainon puolella. Mutta mun itsekuri on aivan käsittämättömän huono, kun oon kotona vanhempien ja pikkuveljen kanssa. Ystävien tai muiden perheen ulkopuolisten seurassa en syö juurikaan mitään. En vaan kehtaa. Jos istumme kavereiden kanssa mäkkärissä, ja minun edessäni on pelkkä kahvimuki, ja muilla sitten ties mitä aterioita, yleensä eräs "kilpailijakaveri" palaan tähän ihan kohta! alkaa kovaan ääneen päivittelemään tilannetta. Aivan kamalaa, miten Plainy ei syö mitään, ja mä tässä vedän juustohampparia! Aivan hirveetä, mä olen aivan kamala läski. Voi voi voi, muistan vielä puol vuotta sitten kun Plainy paino melkeen saman verran ku mä, ja mä painan nyt 65 kiloo! Apua pitääks mun lopettaa syöminen voi herranjumala???? Plainy SYÖ NYT JOTAIN. Joo no thanks, ei mulla oo nälkä. Syön kuitenkin kotona kun hevonen.

Eli tuo kilpailijakaveri on se sama, joka silloin joskus aikoinaan sanoi, kuinka on mukavaa kun on joku muu isompi kokoinen, kuin pelkästään hän. Jep. Nyt kun olen laihtunut melko paljon, hän on aivan sietämätön. Tekee aina ison jutun siitä miten en välillä syö mitään, ja miten hän on kamala läski nyt kun minä olen laihtunut. Aivan kuin hän olisi ottanut minut jotenkin silmätikukseen. Äh, en tiedä. Saatan vain kuvitella ja suurennella asioita, mutta ihan tyhjästä en näitä juttuja keksi! Kaksi parasta ystävääni on myös huomannut tämän seikan.

Mutta tosiaan. Tämä aamu on ollut kyllä jotenkin todella outo, mutta samalla ei :-D En itse omista yhtään paria farkkuja, vaan pelkästään kollarihousut, sekä neljät legginssit. Kaikki farkkuni jäivät siis liian suurina Ranskaan, koska en halunnut lähteä raahaamaan niitä takaisin Suomeen, ja nakannut niitä täällä sitten roskikseen. Ei meistä kukaan täällä osaa kuitenkaan kaventaa niitä! Hah. Mutta siis asiaan. Äitini kertoi, että hänellä on kolmet farkut, joita hän ei käytä ollenkaan. Viimeiset farkut ottaessaan kaapista hän sanoi, etteivät ne mahdu hänelle. No, vedin ne viimeisenä päälle, kahtien liian suurien jälkeen, ja ne mahtuivat! Tässä nyt istun nuo farkut jalassa. Kokoa 34! En muista milloin viimeksi olisin mahtunut mihinkään alaosaan, mikä olisi tuota kokoa! Perseeni ja reiteni ovat aina olleet älyttömän suuret, ja viimeksi kun sovitin hametta ennenkuin lähdin Ranskaan, hame oli kokoa 38, ja aivan sopiva. Feels good. Toinen tapahtuma mikä tänään kävi, oli kun meinasin pyörtyä suihkuun. En sitten tiedä, että oliko se alhaisesta verensokerista, vai liian kuumasta vedestä ja hapenpuutteesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä söin taas eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. En kuitenkaan pyörtynyt, ja nyt tuntuu kuin mitään ei olisi käynytkään. En ole syönyt mitään, vaan kippaan tässä juuri kurkkuuni valkoista teetä.

Minun on otettava käyttöön jokin henkilökohtainen kiristyskeino, mitä käytän aina jos olen syömässä liikaa. Haluan palata siihen säännölliseen rytmiin, mikä Ranskassakin oli. Aamiainen, lounas ja illallinen. Ei mitään pikkunapostelua pitkin päivää. Argh! Mutta varsinkin iltaa kohti tuo syöminen lisääntyy ja lisääntyy, ja loppujen lopuksi juoksen jääkaapilla joka kymmenes minuutti etsimässä lisää syötävää. Ei tästä tuu yhtään mitään.

Yes I Did

Viikonlopusta kehittyikin sitten sellanen semi huom älyttömän suuri boostiviikonloppu. Söin aivan älyttömästi, ja eilen sitte vielä ennenkun lähettiin kavereiden kanssa baariin söin ranskalaisia ja nakkeja, koska olin jo mielessäni syönyt koko sunnuntain aivan pilalle, eikä tuossa ollut mitään haittaa. Väärin. Kalori- ja rasvamäärä olisi jäänyt huomattavasti pienemmäksi ilman sitä rane-nakkiannosta. En onneksi kuitenkaan syönyt ihan liikaa. Tuo boostivaihe on tainnut vähän jäädä päälle, koska oon tänään syönyt huomattavasti enemmän kuin pitäisi. Mutta enköhän mä tän saa tästä kuriin. Mun paino oli tänään aamulla 54,3kg. Jihuu, että kyllä sitä painoa on tullut sen pari kiloa lisää. Vittu jee. Toivottavasti myös putoaa ihan yhtä nopeesti kun on tullutkin! Saakeli. En edes halua laskea noita kalorimääriä lauantaille ja sunnuntaille.

Poikaystävän kanssa on ollut ihan älyttömän hankalaa nyt. Hän on ottanut tosissaan tavoitteekseen parantaa kaiken paskan, mikä tässä meidän välillä on ollut. Argh, periaatteessa olen tosi tosi iloinen, että hän haluaa sitä, mutta samalla toivoisin ettei mikään muuttuisi, ja pääsisin jollain helpommalla verukkeella pois tästä. Mutta on se vaikeaa, kun toista on oikeasti rakastanut, ja ollut lähes riippuvainen hänen seurastaan. Äh, no tässä pitää vaan mennä päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat sujuvat. Ne on ne kaveripojan synttäritkin ensi lauantaina...

Ja ainiin, joku ehkä saattoi jo huomata, mutta mä olen kaapannut pikkuveljen nettipiuhan! Okei vaan siksi aikaa, kun hän on koulussa, mutta saan laitettua kuvia ainakin. Ja nyt kun pääsen omalla läppärillä tekemään jotain järkevää, thinspaannun ehkä vähän lisää. Heti kun taivaalta ei enää sada kissoja ja koiria, lähden lenkille. Ja varmasti lähden tästä koneelta pian tekemään lihaskuntoa. Mä haluan takaisin sen 52 kilon painon. Ja siitä vielä sitten viidenkymmenen. Ja siitä vielä vähemmän. Äitini piti minulle eilen jonkun puhuttelun siitä, miten saan syödä niitä ranskalaisia ja nakkeja ja siihen vielä päälle voisin syödä vielä sipsiä, koska olen laihtunut niin paljon, ja on ihan ok syödä paljon. Äitini itse on tosi pieni, ja hän syö paljon. Mutta heti kun minä alan syömään vähän enemmän, paino nousee kuin mikäkin. Terveisin boostiviikonlopusta +2kg selvinnyt. Äh.

Säälittävä luuseri

No eipä jäänytkään nuo syömiset tuohon. Lisäksi vielä kaks hapankorppua tuorejuustolla ja suolakurkulla, yks kokonainen suklaakeksi, ja sitten vielä siihen päälle iskän tekemää vaaleeta sämpylää margariinilla ja kinkulla! Halleluja mun itsekurin kanssa. Eli kalorit nouskin sinne yli kuuteen sataan eilisen osalta. Yritin illalla vielä oksentaa, mutta en saanut yhtään mitään ylös, joten luovutin ja tein myöhäisillanjumpan.

Aamulla myös kun heräsin, niin jumppasin siihen saakka, että suihku oli vapaa. Suuhuni olen tänään pistänyt vain ja ainoastaan kahvia rasvattomalla maidolla, ja siihen meinaan aamusyömiset jättää. Otan vanhalle koululle yhden Piltin mukaan, jos älytön nälkä yllättääkin. Mutta yritän olla syömättä mahdollisimman kauan, ja illalla sitten taas söisin niin, että vanhemmat näkevät. Ja myöskin sen joulukalenterin suklaan jätän iltaan. Tuo eilisillan virhe ei kyllä todellakaan saa toistua.

Kohta lähden kävelemään tuonne ah, niin joulukuiseen vesisadetuulimyrskyyn! Can't wait...

Mitä hittoa mä teen?

Voi jumalisteeee mulla on nyt älytön kriisi näitten miesten kanssa. Viimesessä postauksessa kerroin tosta mun kaveripojasta jonka tiedän pitävän minua vain ja ainoastaan kaverina joka sekottaa mun tunteet ihan täysin. Mutta nyt, tittididii, poikaystävä päättikin tehdä täyskäännöksen ja alkaa nostalgiseksi. Hän linkitti Facebook-seinälleen biisin, joka näkyy vain minulle, ja kirjoitti siihen maailman ihanimman viestin. En mä voi lopettaa tätä suhdetta nyt yhtäkkiä, kun poikaystävä päätti parantaa tapansa ja ties mitä muuta. Toisaalta kyllä tiedän, että tässä ei tasan mikään muutu, ja kohta ollaan taas aukomassa päätä Facebookin kautta. Joten kai tämä vaan sitten lykkääntyy, miljoonannen kerran. Argh, inhottavaa. Tuntuu ihan älyttömän kusipäiseltä multa iteltäni.

Mutta niin! Sitten niihin syömisiin. Tämä päivä on mennyt mulla ihan älyttömän hyvin. Puolikas suklaakeksi, 50 kcal. 5cm kertaa 5cm pala lasagnea, kurkkua ja paprikaa, 200kcal. Joulukalenterin suklaa, 36kcal. Eli yhteensä 286kcal, ja siihen meinaan nuo syömiset jättää. Nyt illalla juon vain teetä, jos nälkä meinaa yllättää. Toivottavasti huomenna menisi yhtä hyvin. Mennään kavereiden kanssa katsomaan entisen lukiomme lakkiaisia, ja siitä varmaan johonkin pyörimään. Syön ehkä aamulla jugurttia tai mustikkakeittoa, ja ehkä hapankorppua. Sitten en tiedäkään, että milloin tulen kotiin. Toivottavasti myöhemmin, jolloin isäni olisi jo syönyt, ja äitini ei olisi vielä kotona, jolloin minulla olisi mahdollisuus livistää ainakin lämpimästä ruuasta. Mutta tosiaan, olen niin ylpeä itestäni! Kyllä mä vielä laihdun siihen samaan, mitä olin Ranskassa pienimmilläni. Vaikka siihen on ehkä kilon tai kahden pudotus, vaan, mutta silti! Painavampi olen nyt, kuin silloin.