Sadas postaus

Joo, eli tämä on mun sadas postaus, niinkun otsikosta varmasti kaikki sen tajusi jo. Mulla ei oo oikeestaan motivaatiota yhtään mihinkään. Siitä lauantain ja sunnuntain välisestä yöstä lähtien, kun feidaajapoika lopetti meidän "jutun", oon ollut ihan maassa. Joo, mä oon ollut mun kavereiden kanssa, mutta mun täytyy tsempata niin paljon etten olisi vaan ihan hiljaa masentuneena. En mä halua että kaverit pitää mua ihan heikkona, vaikka mä oon. Pelkästään heikko. En kestä olla yksin, haluan jonkun halaamaan ja pitämään sylissä. Vihaan tätä. Vihaan itseäni.

Oon myös syönyt aivan järjettömästi. Mä olen ihan hirveen turvonnut, mutta en sitten tiedä että johtuuko se tosta älyttömästä ahmimisesta vai menkoista, vai molemmista, mutta näky on aivan järkyttävä. Vaa'alle en voisi edes kuvitella meneväni.

Anteeksi, en todellakaan jaksa nyt kirjoittaa enempää. En vaan jaksa. Huomenna pitäisi herätä ennen kuutta, mutta en vaan halua nukahtaa yksin.

Ja ainiin! Ihan kun en muutenkin olisi tarpeeksi sekaisin ja aivan saakelin maassa, kaksi kaveripoikaani on alkanut käyttäytymään tosi, tosi oudosti mua kohtaan. Niinkun, enemmän kuin kavereita tavalla. Tiedän, ettei kumpikaan ole tosissaan, enkä todellakaan suhtaudu heihin niin kuin he olisivat, mutta mitä helvettiä?

Feidaajapoika lopetti tän sekoilun eilen. Oon siis satavarmasti yksin nyt. Tuntuu kamalalta, niinkuin aina. Jooko, edes kerrankin joku joka oikeasti voisi välittää ja haluaisi olla mun kanssa? Jooko?

Before It All Went Wrong

Muistaako joku, kun kirjotin blogiin Ranskassa ollessani näistä mun "mielenhäiriöistä"? Tai siis, olen taas huomannut noita samoja piirteitä. Mun mielialani saattaa heittää ihan 180 astetta tuosta noin. Harvemmin kyllä muualla kuin kotona, joten selitän itselleni noita heittelyitä sillä, että alan aina miettimään kaikkia astetta syvällisempiä asioita. Näin ollen tajuan juttuja, mitä en ehkä välttämättä haluaisi, ja mieliala tippuu lähes pohjalle. Samaten myöhemmin ajattelen uudestaan, ja kaikki onkin ihan ok ja tunnen itseni älyttömän vahvaksi. Enhän mä sano, että mulla olisi joku ihan vakavasti otettava häiriö mikä tarvitsisi hoitoa. Ei todellakaan. Mietin herätessäni miten onnekas olen, ja samalla aivan vitun typerä. Teillä joillain bloggareilla ei asiat oikeasti ole hyvin, ja minä valitan pienimmistäkin asioista. Mun pitäisi oppia olemaan kiitollinen ja tyytyväinen siitä, mitä mulla on ja mistä olen päässyt yli ja tervehtymään.

Mä siis olin aivan pohjalla kolme, neljä vuotta sitten. Olinhan mä vähän aina ollut hieman itsetuhoinen ja en niin iloinen kun muut kaverini, mutta ero ensirakkauden kanssa laukaisi kaiken. Vanhempani sanoivat, että se menee ohi kun pääsen yli kusipäisestä ex-poikaystävästä, mutta kun vuosi, puolitoista vuotta oli kulunut eikä muutosta näkynyt, huolestui äitini ihan tosissaan. Hän laittoi minut ensin koulun omalle psykologille, joka sitten sanoi että olisi ihan hyvä että käyn puhumassa "ammattitaitoisemmalle" auttajalle. En kenellekkään kertonut muuta kuin asioita ihan pinnalta, sillä olin alkanut häpeämään itseäni ja tekojani viiltely, itselleni mustelmien aiheuttaminen, raapiminen, itseni polttaminen suoristusraudalla niin paljon. Pikkuhiljaa silti nuo keskustelut ja äitini tuki auttoi minut tästä yli, ja loppujen lopuksi sain silmäni niin auki, ettei minulla olekaan kaikki ihan huonosti. Että tämä on vain itsestäni kiinni. En tietenkään sano, että kaikilla olisi tuo sama tilanne! En todellakaan. Mutta mulla se vaan ei sitten loppujen lopuksi oikeasti ollutkaan niin vakavaa.

Haha, tästä nyt tälläinen pieni avautuminen tai joku vastaava näiden parisuhdevalituspostausten keskelle :-D JA loppuun sugar&sweetin blogista tällänen jonkunlainen listasettihommeli!

Oletko koskaan... 

[ ] Pudonnut talon katolta? 
[x] Syönyt lääkkeitä, vaikka et ole ollut kipeä? 
[x] Pitänyt kädessäsi etanaa? 
[ ] Syönyt eläviä rapuja? 
[ ] Käynyt Afrikassa? 
[x] Omistanut yli 1000€? 
[x] Sammunut? 
[x] Polttanut tupakkaa? 
[x] Varastanut?
[ ] Ratsastanut kamelilla?
[x] Viillellyt tahallaan?
[ ] Ollut TV:ssä? 
[ ] Sytyttänyt tulitikun ja suihkuttanut siihen lakkaa niin, että se leimahtaa? 
[x] Syönyt sushia? 
[ ] Mennyt kännissä kouluun? 
[ ] Ollut leikkauksessa? 
[x] Saanut kokeesta nelosta? 
[x] Ottanut itsestäsi kaunista kuvaa? 
[x] Ottanut kaveristasi rumaa kuvaa? 
[ ] Jäänyt kiinni varastamisesta?
[x] Halunnut olla julkkis?
[/] Ollut masentunut? 
[ ] Sairastanut anoreksiaa? 
[x] Työntänyt sormet kurkkuun oksentaaksesi? 
[x] Ajanut pyörällä yli 50 km? 
[x] Lintsannut koulusta saadaksesi olla koneella? 
[x] Valvonut koko yön? 
[x] Pelännyt isääsi? 
[ ] Lähtenyt lentoon, koska on tuullut niin kovaa? 
[x] Inhonnut itseäsi? 
[ ] Ollut viikon pesemättä hampaita? 
[x] Itkenyt jouluaattona? 
[x] Naksautellut sormiasi? 
[x] Naksautellut varpaitasi? 
[ ] Laittanut itse lävistyksen?

The Ones That Killed Me, Yeah, You Heard It Too

Nyt en oikeesti voi sanoo muuta kun että What the actual fuck is happening? Ihan totta. Feidaajapoika on puhunut nyt pari päivää ihan ilosena mulle, esittäny vastakysymyksiä jne. Eilen hän vielä alkoi vihjailemaan jotain, että näemme liian vähän. Eihän se sitä suoraa sanonut, mutta kiertelevästi. Kuitenkin kun kysyin viikonlopunsuunnitelmia, nothing. Hän sanoi vain että meinaa ryypätä. Okei. Sitten kysyin jos he haluavat tulla meidän kanssa samaan baariin lauantaina, niin kuulemma hän ei tiedäkkään onko hän juomassa. No ahaa, selvä.

Lisää WTF asioita. Kolme mun miespuolista ystävää on joko alkanut flirttailemaan ihan älyttömästi mun kanssa, tai sitten sanonut miten hyvä pari olisin sen ystävän kanssa josta olen pitänyt nyt jo kauan aikaa. Ja kukaan heistä ei tiedä mitä toinen on sanonut. Mitä ihmettä tässä elämässä tapahtuu? Auttakaa! 

No anyway, syy miksi kirjotan nyt aamulla on se, että halusin edes jotain tekemistä etten menisi syömään aamiaista. Liikaa aamiaista. Mulla ei ole tänään töissä lounastaukoa, joten pääsen helposti viisi- ja puolituntisen päivän syömättä, ja siihen plus matkat. Yhteensä joku reilu seittemän tuntia. Kotona sitten kohtaan taas jäätävät haasteet, kun odotan muutaman tunnin kavereitani. Mutta yritän tosissaan olla ahmimatta. Olen aivan järkyttävä hylje, ja tästä ei tule hevon helvettiä. Ihan oikeasti.